
Jo oli aikakin, sanoi Tikkisen Hannele tekstarilla
la 3.1.2014
Eilen keittiön televisiokatsomossa näimme, kuinka kirjailija Jouni Tossavainen palkittiin Savonia-palkinnolla. Sanoin Matille, että jo oli aikakin. Kohta tuli Tikkisen Hannelelta tekstari, joka alkoi sanoilla: "Jo oli aikakin!"
Nyt ei auta kuin lukea New Yorkin lentävä suomalainen loppuu. Hannes Kolehmainen jäi ensin rapsuttelemaan koiraansa ja sitten laivalle. Rahjan veljeksetkin on kirjassa mainittu. Tossavaisen tähden luin jopa Haruki Murakamin Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta.
Tossavainen on kirjoittanu Kylmän maratoninsa jo kauan ennen Murakamia. Eilen televisiouutishaastattelussa Tossavainen taisi sanoa, että työväen konfliktit eivät ole hävinneet mihinkään - vai kuulinko oikein?
Jaksaisikohan Tossavainen innostua jossain vaiheessa kirjailija Matti Pulkkisen elämäkerrasta? Viimeksi kun kysyin, ulvahti saaneensa jotenkin vähäksi aikaa tarpeekseen elämäkerroista.
Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo on kuollut. Sellainenkin uutinen tuli eilen. Muistan, kuinka olin tekemässä juttua oudosta nuoresta kirjailijanaisesta, joka oli kirjoittanut esikoisteoksensa sodasta. Metsästin kirjailijaa haastatteluun Silja Hiidenheimon avulla. Hiidenheimo evästi minua siitä, että esikoiskirjailija on jotenkin erityisherkkä.
Muistan, että saattoi olla jonkun ammattisotilaan tytär ja elänyt elämänsä varuskunnissa. Hiidenheimo tuntui tuntevan kirjailjansa ja välitti heistä. Näin annoin itseni ymmärtää.
Niklas Herliniltä tällainen muistokirjoitus Silja Hiidenheimosta: http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183546-ja-muuta-paskaa-a-la-david-copperfield-silja-1961-1215
Nokka kohti Joutsenoa. Ikään kuin omien ihmisten pariin ollaan menossa. Eteläkarjalaisten duracell-pupujen.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]