Historiasta opiksi

su 22.2.2015

Luin Yanis Varoufakisin Maailmantalouden Minotauroksen äsken loppuun. Kirja täydentää Karl Polanyin Suurta murrosta. 

Kesällä 2009 kun olin ensin kaatunut polkupyörällä Karl Polanyin kanssa, opin käsitteet kultakanta, New Deal ja Bretton Woods - ja nyt Varoufakis selvensi käsitteet. Kreikan konkkanokkainen valtionvarainministeri kuvasi ymmärrettävästi maailmantalouden finsansialisaation ja sen, kuinka maailmantaloudessa pyörivä raha on irronnut reaali-investoinneista.

Suuren Murroksen lainasin kaukolainana Oulusta Lapinlahden kirjaston kautta ja kaaduin postilaatikolla pyörän kanssa niin, että Suuren Murroksen kannesta meni pieni pyöreä kivi läpi kuin luoti.

Varoufakis sanoo, että etenkin sen jälkeen, kun Bretton Woods -järjestelmä romuttui lopullisesti vuonna 1976, USA alkoi pölynimurin tavoin imeä maailman pääomia itselleen kasvattamalla samaan hengenvetoon omaan valtion budjetin alijäämää sekä kauppatasealijäämäänsä - niin sanottua kaksoisalijäämää.

Bretton Woodsin romuttumisen, kuten wikipedia sanoo tai kun se romutettiin, kelluvat valuuttakurssit yleistyivät ja valuuttapolitiikasta tuli kansallisen politiikan kiistakapula. USA sanoitui Bretton Woodsista yksipuolisesti irti vuonna 1971.

Kiteen punikki Auvo Rouvinen on maailman sivu kirjoittanut siitä, kuinka USA:ssa työläisten palkat ovat pikku hiljaa vuodesta 1971 pienentyneet kuin pyy maailmanlopun edellä. Sen sijaan tuottavuus on kasvanut huimasti, mikä tarkoittaa sitä, että jotkut Walmartin kaltaiset yritykset ovat vetäneet huimat voitot.

USA imee itseensä muun maailman ylijäämät ja kierrättää ne sitten ostamalla heidän tuotteitaan. USA:n kulutustavarateollisuus on Kiinassa ja jenkkiläiset köyhät, kuten mekin täällä - jopa Marimekko-kauppa Iloisen Viivin sisäänostajat - ostavat halpaa kiinalaista paskaa. Näin se menee.

Yanis Varoufakis on sitä mieltä, että nimenomaan USA:sta olisi nyt lähdettävä systeemi, jolla maailman ylijäämiä tasattaisiin - tai muuten ei USA:ssakaan hyvä enää hyrise. Varoufakis kreikkalaisena käyttää antiikin mytologian kreetalaista kuningas Minosta ja hänen härkäänsä kielikuvana. Myytti on syntynyt Kreetasta, joka ennen ajanlaskumme alkua hallitsi Egeanmeren taloutta.

Koska jostain kumman syystä inhoan kreikkalaista mytologiaa kuin ruttoa, pidän näin tavallisena äiti- ja vaimoihmisenä USA - maailmantalouden pölynimuri parempana kielikuvana kuin Minotaurosta.

Kreikkalaista mytologiaa koetan vältellä viimeiseen saakka ehkä sen vuoksi, että niitä koulussa opetettaessa ei kerrottu myyttien syntymähistoriaa tai niihin liittyviä elämän opetuksia - minusta kun tuntui siltä, että kreikkalaiset jumalat ovat joutavanpäiväisiä ja joutilaita pulisijoita, kuten joutilas luokkaa sekä hännystelijänsä Fjodor Dostojevskin Idiootissa.

Kuka on syypää?

Kokoomuksen kontolle panisin minäkin nyt nämä Kiteen punikin listaamat asiat:

http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186338-onko-stubb-roisto

Etsiskentelin www.uusisuomi.fi:stä muitakin, jotka olisivat Yanis Varoufakisin kirjan lukeneen, mutta löysin ihan muita mielenkiintoisia juttuja - muun muassa Jouko Jokisalon kirjoituksen, joka selittää paljolti natsien valtaan nousua Saksassa 1930-luvulla.

Kiintoisaa on myös, että Hitler toivoi Henry Fordista Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajaa. Fordhan oli jostain käsittämättömästä syystä antisemitisti, joka tunnetusti myös ampui autotehtaalla muutamat trade union -työläiset, mutta mitäpä siitä. Fordin analyysin mukaan maailmalle ovat ongelmallisia asioita naisten lyhyet hameet sekä juutalaiset. Ja Fordin mielestä toinen maailmansota oli juutalaisten syytä.

Syytä Fordin antisemitismiin eivät historian tutkijat ole löytäneet. Hitlerin antisemitismille syyksi on kirjoitettu nuoren ja ehkä lahjattomankin taideopiskelijan köyhyyttä. Jotenkin hän arveli, että syynä ei ole pääomien kasaantuminen tai työläisten luokkataisteluhaluttomuus, vaan tietenkin hänen henkilökohtainen köyhyytensä johtui juutalaisista!

Radikaalit antikapitalistit hiljennettiin ensin natsi-Saksassa (Kalevio Wahrmanilta Jouko Jokisalon kirjoitus 31.1.2013 täältä http://levstipakov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187754-ryssana-suomessa, myös Ryssänä Suomessa -kirjoitus kannattaa lukea.):

"Nyt kun on tullut 80-vuotta Hitlerin valtaannoususta, tässä vähän taustaksi NSDAP:n ja taloudellisen eliitin suhteista ennen Hitlerin
valtaannousua. Hitler teki läpimurron Ruhrin alueen teollisuuden mahtimiesten piirissä vuonna 1927. Vasta NSDAP:n vaalimenestys syyskuussa  1930 muodostui kuitenkin käännekohdaksi NSDAP:n ja hallitsevan eliitin  välillä. Se edellytti NSDAP:n puolelta toimenpiteitä.

Ensinnäkin NSDAP:n  johto teki pesäeron Otto Strasseriin ja hänen kannattajiinsa. Radikaalille "antikapitalismille" asetettiin suitset. Toiseksi mahdollistettiin  teollisuuden edustajien suora vaikutus NSDAP:n talouspolitiikkaan ja sen  kehittelyyn. Siinä tarkoituksessa perustettiin NSDAP:n talouspoliittinen  osasto uudelleen. Siihen eivät enää kuuluneet keskiluokan edustajat, vaan muun muassa seuraavat: von Stauss (Deutsche Bankin johtaja), Fischer  (IG-Farben), von Lucke (Flick-konserniin kuuluvan yrityksen  hallintoneuvoston puheenjohtaja), Cordemann-Siemens-konsernin edustaja.

Hitlerin nimenomaisella toivomuksella perustettiin teollisuuden  luottohenkilön Wilhelm Kepplerin johdolla ns. "teollisuuden ystävyyspiiri"  (myöhemmin Freudenskreis des Reichsführer SS Himmler) vuonna 1932. Siihen  kuului 20 teollisuuden ja pankkimaailman johtohahmoa, kuten Saksan pankkimaailman edustajat: Kurt von Schröder (Kölner  Bankhaus Stein), Emil Meyer (Dresdener Bank), Fritz Reihart (Commerzbank).  Heidän lisäkseen sen jäseninä olivat seuraavat teollisuuden edustajat:
Albert Vögler (Vereinigte Stahlwerke), Otto Steinbrinck (Flick), Ewald  Hecker (Verband Eisen-und Stahlindustrieller), August Rosterg (Wintershall),  Heinrich Schmidt (Kalisyndikat), Rudolf Bingel (Siemens), Emil Helfferich  (Hapag), Hjalmar Schacht ja Graf von Bismarck "Keppler-piirin", jolla  nimellä sitä kutsuttiin, tavoitteena oli "keskustella kansallissosialistisen  johdon talouspoliittisista
suunnitelmista".

Hitler tapasi teollisuusedustajien "ystäväpiirin ensimmäistä kertaa 18. toukokuuta 1932, jolloin hän informoi heitä mm.
suunnitelmista murskata ay-liike ja perustaa yksipuoluejärjestelmä. Yksikään  läsnäoloista ei esittänyt vastalausetta Hitlerin kaavailujen suhteen.

Näiden muutosten jälkeen fasismin talouspolitiikan kehittelyyn vaikuttivat  olennaisesti teollisuuden ja pankkimaailman edustajat. Nämä toimenpiteet  merkitsivät myös, että talouselämä alkoi painostaa presidentti Hindenburgia  yhä lisääntyvästi, jotta hän nimittäisi Hitlerin valtakunnan kansleriksi.

Motiiveista totesi pankkiiri Schröder:

"Talouden miesten yleiset tavoitteet suuntautuivat voimakkaan johtajan  valtaan Saksassa. Tavoitteena oli muodostaa hallitus, jonka valta olisi  pitkäikäinen. Kun NSDAP kärsi ensimmäisen takaiskun 6.11.1932, muodostui  Saksan teollisuuden tuki erityisen välttämättömäksi. Teollisuuden yhteinen intressi muodostui bolshevismin pelosta ja toivosta, että  kansallissosialistit - ollessaan vallassa - tulisivat luomaan Saksalle  vakaan poliittisen ja taloudellisen perustan. Yhteinen lisäintressi oli toive Hitlerin taloudellisen ohjelman toteutumista, jossa olennainen kohta oli siinä, että talous itse pitäisi ohjat käsissään ratkaistessaan poliittisen johdon asettamia ongelmia." Hän totesi myös, että "Hitlerin taloudellinen ohjelma oli taloudessa yleisesti tunnettu ja sen tervehtimä."