
pe 20.2.2015
Me Ärräpäissä olemme kaikki aloittelevia kaunokirjailijoita. Pentti Stranius on jo julkaissut ja häntä kävin kuuntelemassa keskiviikkona Kuopion kirjastolla. En tiedä, pääsenkö koskaan kirjoittamaan Straniuksen ja Arvi Pertun yhteisesiintymisestä. Ehkä pitää kutsua heput Lapinlahdelle.
Tapani Kaakkuriniemi luki eilisen uusliberalismin kritiikkiä kosolti sisältävän ja paatokseen asti hengästyttävän kertomuksen siitä, miten yrityksen toimitusjohtaja lintsaa ulkomaankauppakurssilta ja meneekin kaikessa vallankumouksellisuudessaan taidemuseoon ja alkaa nauraa ääneen Li Anderssonin isälle.
Toveri Kaakkuri vastasi Pentti Saaritsan runolla:
Kauhea kusihätä
mutta kaupunki jatkuu, tuuli käy
sen läpi ja nostattaa puistoja niin
että pelkältä liikutukselta on vaikea nähdä
minkä lehmuksen alla, goottilaisen
temppelin juurella lemusi
se vanha metallikiemura, poistettu putka
jonka ammoniakki pitkään puhdisti
nuoruuden saastumatonta taivasta
ja antoi jatkua saman virheen ja nautinnon.
Kusihätä on
mutta niin harvoin käy tällainen tuuli
ja seinistä ja merestä taittuu
sumuisen kesäpäivän pullistuva aurinko,
lämmin isopurje läpi kaupungin, kulkee
ja kuljettaa näitä ontujia, kaksijalkaisia,
liennyttää ja lohduttaa, vaimentaa melut,
paimentaa harhaan menneet askelet, ja vähän aikaa
on kaikkien hätä yhtä samaa hätää
ja kevyempi kantaa.
Saaritsan loppusäkeisiin vastaan jälleen Podemosilla:
on kaikkien hätä yhtä samaa hätää
ja kevyempi kantaa.
Kuten eilisestä merkinnästäni kävi ilmi, olin sangen vaikuttunut Jorma Mattilan Podemos-kolumnista Maaseudun Tulevaisuudessa. Koska juttu oli niin puhdasta disinformaatiota, naksahtelivat palikat päässäni kohdalleen naks, naks, naks ja luin uudelleen Le Monde Diplomatiquen jutun Podemosista.
En tajunnut siitä ensi lukemalta juuri mitään, sillä juttu oli kirjoitettu ranskalaisille, joita on paljon paremmin informoitu Espanjan poliittisesta tilanteesta kuin meitä suomalaisia, jotka joudumme olemaan Ylen kokoomusporpagandatuutin varassa tai Hesarin vihreiden kaupunkihipstereitä nuolevan linjan.
Hesaristahan tohtori Loimulohi Nato-myönteisyytensä ammentaa. Koska on helsinkiläinen vihreä kaupunkihipsteri, joka kierrättää kuuliaisesti kotitalousjätteensä, täytyy hänen ottaa Hesarin teologia kokonaisuutena. Ei saa nyppiä rusinoita pullasta - Heikki Patomäen maailman- tai Heikki Hiilamon sosiaalipoliittisia köyhiä puolustavia puheenvuoroja tohtori Loimulohi ei ole kotiseutulehdessään varmaan edes huomannut -, vaan on taivuttava Naton kannalle, koska Hesarin toimittajat niin kirjoittavat.
(Tohtori Loimulohen Nato-myönteisyys kaivelee minua niin, että yöunet menevät.)
Kyllä kansa tietää, nii tietääki
Espanjassa Toukokuun. 15:nnen päivän liike teki näkyväksi kansan vuonna 2011. Kansa meni torille ja sanoi, että nyt riittää! 80 prosenttia väestöstä oli yhtä mieltä toriliikkeen kanssa, mutta äänesti marraskuussa 2011 valtaan konservatiivit, jotka ajattelivat, että tosiaan nyt riittää ja säätivät uusia kivoja lakeja.
Espanjassa kiellettiin muun muassa kokoontumiset julkisilla paikoilla, lentolehtisten jakaminen ja tilojen valtaaminen.
Podemosin perustamiseen osallistui äärivasemmisto, laitavasemmisto tai, kuten Jorma Mattila osuvasti ilmaisi, marxilais-maolaset. Ensin he yliopistokoulutettuina menivät torille ja sanoivat työläinen. Tavalliset espanjalaiset katsoivat heitä oudoksuen, sillä sana on jo kauan sitten ollut pyyhittynä google-kääntäjästä.
Sitä ei ole, sillä kaikkihan me arvelemme, että työläinen tapettiin nälkään tai ainakin naurettiin näkymättömäksi uusliberalismin marinoiduttua viimeistään vuosituhannen vaihteessa.
Viitisentoista marxilais-maolaista militanttia meni kotiinsa ja mietti, että ehkä rintaliivien tai muiden ihokkaiden polttaminen ja sen huutaminen keskellä toria, että tappakaa, kapitalistit! ei ole ehkä hyvä taktinen veto. Näinhän minua opasti Kiteen punikki joskus ammoin, kun oli uusi Ärräpäissä.
En tiedä, oliko hänellä jotain strategisia takaa-ajatuksia. Todennäköisesti ei vain halunnut nähdä minua kiusallisessa tilanteessa ilman vaatteita Kiteen torilla. Tai ainakaan tunnustaa, että tuntee minut.
Syntyi Espanjan tavallisten ihmisen IPU ei kun Podemos.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]