SKP:n Heikki Ketoharjuko käärme?

to 12.3.2015

Ei voi mitään. Joka aamu alkaa nyt Kaaheella Kaakisella. Susanna Kaukinen ei kuitenkaan tänään jyryä niin kuin meidän entinen kodinhoitohuoneen kuivausrumpu. Kiteen punikin Sussu-Susanna on tänään hauska.

Kaahee Kaakinen on syrjäyttänyt elämästäni Lauri Kontron. Kontro kun ei kirjoita enää Maaseudun Tulevaisuuteen hieman ilkeähköjä, mutta aina niin aamupuurot nenänieluun tyrskäyttäviä Päivän punktejaan, ja vaaliblogiinsakin kirjoittaa klausuuleja, jotka voisivat olla peräisin viime kesän Punaisten Suvipäivien julkilausumakirjoittajien kynästä. Muun muassa minun, joka oli isä Hannu Ketoharjun tekstiä muokkaamassa ja kuuntelin läpi julkilausumakirjoittamisen demokraattisen prosessin.

http://www.laurikontro.fi/blogi/2015/02/15/4/?page2

Susanna Kaukinen Väärinajattelun lempeässä syleilyssään listaa hyvät kommunistit. Heitä ovat Tiina Sandberg ja Kaija Kiessling. Hyviä eukkoja minunkin mielestäni molemmat. Tiina Sandbergin kanssa minulla oli jopa kunnia olla Helsingin Sosiaalifoorumin alustaja joskus keväällä 2008.

Tiina Sandberg puhui Kuubasta ja minä siitä, kuinka kapitalismi pitää ottaa pois korvien välistä. Tiina Sandbergin puheenvuoron aikana huomioni liimautui alustajan pieneen menninkäisen näköiseen ruskeasilmäiseen poikaan. Taisin saada pojannappulan siinä kateederilla pari kertaa syliinikin.

Pikku terminaattori tai termiitti lievitti oman alustukseni odottamisen tuskaa. En olisi muiden puheesta esiintymisjännitykseltäni kuullut muutenkaan mitään.

Samoihin aikoihin kuin Helsingin Sosiaalifoorumi oli Joensuussa SKP:n viestintäseminaari. Olin viestintäseminaarissa asiantuntijana ja kehuin, että esimerkiksi Iisalmen Sanomat on suorastaan kansalaisjournalistinen. Iisalmen Sanomien mielenkiintoisin palsta on aina ollut yleisönosasto ja vuoden 2008 tienoilla se sijaitsi premisivun paikalla eli kolmossivulla.

Premisivu tarkoittaa pääuutissivua. Iisalmen Sanomat -puluinen ei tajunnut moneen vuoteen olevansa kansalaisjournalistinen - sitähän se läppyrä oli toimittajien vähyyden vuoksi - ja niinpä miltei joka viikko Iisalmen Sanomien pääuutissivun asiantuntevan artikkelin lopussa luki: Viljo Heikkinen, toveri vanhempi huoneenrakentaja.

Myöhemmin tahti muuttui ja Iisalmen Sanomien paperilehteen pääsevät vain harvat ja valitut porvarit sekä sitoutumattomat (porvarit). Lisäksi Nato-miehet saavat siellä tehdä natoporpangandistista vaalikampanjaansa niin, että heille siitä maksetaan, kuten Antti Loimalahti (kokoomusnaton vihreä pikku porvari). Niin kuin lääkäri johonkin tarvitsisi kirjoituspalkkioitaan.

Joensuun SKP:n viestintäseminaarissa sanoin, että SKP on valmis brändi. Se ei jätä todellakaan ketään kylmäksi. Ja älkää nyt hyvät toverit missään nimessä vaihtako nimeänne.

Susanna Kaukinen on tätä mieltä: "Jos voisin yhden neuvon SKP:lle antaa, se olisi: tehkää nyt jumalauta tolle nimelle jotain, kun ei teidän kanssa monet kehtaa liikkua. " http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/03/white-trash-disease-aanesta-aina

Kaahee Kaakinen on oikeastaan puolueiden uskonpuhdistaja. Silloinkin, kun hän on originelleimmillaan, hän onnistuu osumaan kummasti oikeaan. Nimittäin juuri maalaismaisen, vaatimaton, virkamiesmäinen, turvallinen, alkiolais-gandhilainen harmaan oranssi ja vihreä nuttu (tai oikeammin se ratkaiseva pateettinen hetki, kun katselin marraskuussa yläkerran makuuhuoneesta lukion parkkipaikalle, jossa oli IPU:n vaaliasuntoauto puolueen tenhoavine logoineen) sai minut liittymään puolueeseen.

Nämä ovat täysin irrationaalisia asioita. Lisäksi en voi kuvitella minkään muun puolueen vaalipäällikköä aamiaisella meidän keittiössämme syömässä Matti Valkosen kanssa eilisen tupaillan Brita-kakkua.

Jospa Kaukinen on oikeassa SKP:n nimen suhteen. Voi, että nauroin Kaukisen tokaisulle siitä, että SKP-läisten kanssa ei kehtaa liikkua. Niin totta niin totta. Muistan, miten Lapinlahden Nerkoon viherpersun Pekka Kuisminin silmät pyöristyivät kauhusta, kun kerran YSAO:n ruokalassa sanoin, että olen lähellä SKP:tä. Samalla tämän ylähuuli ja nenä vääntyivät asentoon - aivan kuin minusta olisi erittynyt jokin karmea haju.

Sitä paitsi - ovathan Espanjan Podemosin militantit marxilaiset ja maolaiset ottaneet käyttöön Leninin etujoukkoteorian ja käynnistäneet tavallisten ihmisten puolueen. Tai jospa Suomen Podemos koostuisi rintamasta, jossa kaikki voisivat olla niin äkkivääriä KTP-läisiä, STP-läisiä, IPU-laisia tai ViPulaisia - vaikka kepulaisia - kuin mieli tekee, mutta pienin yhteinen nimittäjä olkoon yhteinen.

Yhteiset nimittäjät voisivat kuulua, notta uusliberalismi kumoon sekä sotilaallinen liittoutumattomuus. Suuri linja voisi olla tosiaan saada ihmiset ymmärtämään, että olemma kaikki vassuliittoa, Suvi-Anne Siimesteä (onkos se nusu nyt jo kok?) ja demari-Timo Harakkaa myöten antaneet kusta itseämme uusliberalismilla silmään.

IPU:n ja SKP:nkin mielestä pitää erota EU:sta ja meidän hölmöjen internationalisti-sosialistien, jotka olemme vain vähän pöljiä wanna-be kommunisteja, nykymuotoinen EU pitäisi romuttaa ja sen perussopimukset myllätä kokonaan uusiksi. Sitten pitäisi edetä kohti globaalidemokratiaa ja ainakin transaktioveroa tai muita globaalin pääoman hallintamekanismeja.

Viimeksi mainitsemani tavoitteet ovat kuitenkin pitkällä tulevaisuudessa, että jospa me internationalisti-orientalisti-sosialistit mahdumme saman pragmaattisen sateenvarjon alle Susanna Kaukisen kanssa. Toivottavasti. Ja Juhana Vartiainen (uuslib.) patsastelkoon kökkäreissä. Kuuntelin sunnuntaina autoradiosta Ylen Politiikkaradiota, jossa oli jututettavana Antti Rinne. Rinne ei vaikuttanut kovinkaan pahastuneelta siitä, että Juhana Vartiainen oli vaihtanut oikeaan aatteelliseen viitekehykseensä.

Susanna Kaukinen ei pidä SKP:n puoluesihteeri Heikki Ketoharjusta. Ketoharju on Kaukisen mielestä lipevä käärme. Siinä vaiheessa blogimerkintää aloin nauraa ääneen. Kyllä, kyllä, huusin täällä keittiössä yksikseni ja taputin käsiäni, kyllä! SKP:n puoluesihteerin on oltava todellinen käärme!

Yks tykkää isästä ja toinen ei tykkää pojasta

En poika Ketoharjua tunne kovinkaan hyvin, mutta pidän yli kaiken hänen isästään, poliittisesta neuvonantajastani ja sellaisesta rauhallisen analyyttisesta isähahmostani, joka aina, kun minulla meinaa lähteä jalat maasta, ääneni kohoaa innostuksesta falsettiin ja kimitän tälle jotain kaamealla puhelinäänelläni, pudottaa minut lempeän ymmärtäväisesti takaisin maan pinnalle.

Isä Hannu Ketoharju pani minulle jäitä hattuun, kun olin liittymässä SKP:n johonkin muuhun osastoon - perhehygieenisistä syistä - kuin semmoiseen, missä on sonkajärveläinen kommunistijohtaja Julkunen jäsenenä. Soitin kyllä asiasta Yrjö Hakasellekin ja näin sieluni silmin, kuinka tämä riipi kanssani hiuksiaan. Ehkä kuulin hänen jopa naurahtavan.

Hakanen sanoi saman. SKP:n osastoihin ei voi liittyä hetken mielijohteesta eikä etenkään fiilispohjalta semmoisten tyyppien kanssa, jotka arvelee "kivoiksi".

SKP on tavallaan ääridemokraattinen. On oltava sen osaston jäsen, jonka alueella asuu ja on vain tultava toimeen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat eteen asetetut. Tämä on kilvoittelua ja hyväksyn sen.

Siitä huolimatta olen kettu, joka juonii, että mehän voisimme Susanna Rissasen (SKP-Siilinjärvi) kanssa perustaa Siilinjärvi-Lapinlahti -osaston, kun kummassakaan pitäjässä ei omaa osastoa ole. Ne lapinlahtelaiset kommarit, jotka ovat jo Iisalmen osastossa, voisivat jatkaa aktiivisuuttaan siellä.

Tiedän, tiedän. Näinhän ei saa poliittisesti toimia. Ei saa olla useamman puolueen jäsen eikä saa laskelmoida, että tuossa piirissä on tyyppejä, joiden kanssa minä tulen toimeen ja tuossa porukassa loivia lussukoita sekä toisessa täysiä kaheleita. Asia vain nyt on niin, että puolueet tarvitsevat enemmän minua kuin minä puolueita, joten tulkaatten kanssani toimeen tai älkää tulko. Pääasia, että homma ei ole tyslää jyystämistä ja joskus tapaa ehkä joitan ihan uusiakin naamoja.