Riikka Söyring kansantalousseminaariin

Mutta Marx-näkökulma uupuu

ma 9.3.2015

Meinasin värkätä kohta parit eri tiedotusvälineeseen tulevat tiedotteet ensi lauantain Kansantaloutta tasan kaikille -sempasta.

Hitsi, kun Kiteen punikki ja www.uusisuomi.fi:n blogisti Auvo Rouvinen pääsisi semppaan Marx-näkökulmallaan. Kiteen punikki ei ole marxilainen, mutta on äärimmäisen Ricardonsa ja Smithinsä lukenut mies. Lisäksi on ollut Raha ja talous - Jussi Ahokkaan kanssa samoissa taloustilaisuuksissa.

Samalla voitaisiin sempassa rivien välissä muistuttaa perinnemediaa siitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi www.uusisuomi.fi. Semppaan on tulossa www.uusisuomi.fi:n blogisti ja toimittaja Riikka Söyring puhumaan siitä, kuinka kansantalouden niukkuus- ja leikkauskriittiset puheenvuorot eivät perinnemediassa keskittymisen vuoksi pääse esille.

Kirjoitin joskus ammoisina aikoina vielä Salmettaren pätkä- ja saattohoitopäätoimittajana ollessani kolumnin siitä, kuinka uudet nettilehdet ja uusi media näyttävät vielä valtamedialle närhin munat.

Kolumnini oli vastaus Vihreän Langan Vihreille Laseille (Esa Mäkinen ja Taneli Heikka) kolumnistaan, jossa keskenkasvuiset medianousukasnulkit suhtautuivat www.uusisuomi.fi:n kaltaisiin ilmiöihin lähinnä alkoholisoituneiden toimittajadinosaurusten hautausmaana.

Tiesinhän minä, mitä nulkkipojat tarkoittivat. He tarkoittivat Ylestä viinan takia pois potkittua Jarmo Koposta, joka jotenkin pääsi kuiville ja takaisin "työelämään" www.uusisuomi.fi:n kautta. Nyt Jarmo Koponen edistää Naton asiaa jossain journalistien pseudoihmisoikeusjärjestössä.

Työväenliikkeen paradoksi

Ee uamua, ettei Kaaheeta Kaakista. Nyt se pirulainen kirjoittaa vasemmiston petoksesta: http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/03/vasemmiston-petos-kansallisvaltiot-tuhottava

Olen kylläkin sitä mieltä, että kansallisvaltiot on tuhottava, mutta juuri ylikansallisen pääoman suitsimiseksi. Samanlaiset kiistat koettelivat Rosa Luxenburgin aikaan - ei tämä mitään uutta ole.

Joku Teemu Siltanen kirjoittaa teemasta https://teemusiltanen.wordpress.com/tag/rosa-luxemburg/:

"Sosiaalidemokratian ja työväenliikkeen historiaan kuuluu vahvasti internationalismi. Marx ja Engels totesivat vuonna 1848 julkaistussa Kommunistisessa manifestissa, että kaikkien maiden proletaarien tulisi liittyä yhteen. Pari vuotta aikaisemmin Engels oli jo todennut, että työväenluokalla oli paikasta riippumatta samat intressit, yhteinen vihollinen ja yhteiset ongelmat. (Hobsbawm 1988, 8) Työväenliikkeen tunnuslauluna 1800-luvulta lähtien tutuksi tullut L’Internationale – kansainvälinen alleviivaa näitä ihanteita yhteneväisestä työntekijöiden luokasta ja kansallisvaltioiden kumoamisesta."

Työväenliikkeen johtohahmo Rosa Luxemburg (tai Róża Luksemburg) syntyi Puolassa, mutta tuli perustaneeksi Saksan kommunistisen puolueen yhdessä Karl Liebknechtin kanssa. Hän arvosteli voimakkaasti Venäjän bolsevikkeja, mutta pysyi yhtä kaikki uskollisena Leninin kannattajana.

"Eric J. Hobsbawm on nostanut esille työväenliikkeeseen liittyneen paradoksin. Ajan saatossa työväenliike onnistui yleisesti saamaan läpi useita yhteiskunnallisia parannuksia ja oikeuksia. Tästä johtuen työväenliike herätti samanaikaisesti kannattajiensa keskuudessa uskoa sekä kansainväliseen liikkeeseen että loi nationalistisia tunteita. (Hobsbawn 1988, 11–16.)"

Isossa-Britanniassa työväenluokka sai lopulta kansalaiselle kuuluvat oikeudet. Tämä selittää miksi työväenluokkaan ja työväenliikkeeseen kuuluneet miehet tarttuivat vapaaehtoisesti aseisiin maailmansodan puhjettua vuonna 1914 ja vannoivat puolustavansa kotimaataan tappamalla toisen maan työväenluokkaan kuuluvia.

Ristiriitaista.

Salakavalaa orientalismia

Arabikevät kävi Bahrainissakin. Bahrainista ja Arabiemiraateista tuli Persianlahden sodan aikaan nuoria miehiä Moskovaan. Moskova oli jähmettynyt kirskuvan polttavaan pakkaseen ja minä olin elementissäni. Opinahjomme Gupkin-instituutti oli pakkasten vuoksi suljettu, mutta kukapas muu olisi vääntäytynyt koululle kuin minä - suomalainen hylje.

Opettajat komensivat minut oitis bahrainilaisen Ahmedin kanssa etsimään tälle talvivaatteita. Opet antoivat meille kouraan komissionnij magaziinien osoitteita.

Wikipedian mukaan Bahrain liittyi liittoutuneisiin voimiin Irakia vastaan Kuwaitin miehityksen jälkeen elokuussa 1990. Sen lentäjät tekivät iskuja Irakiin. Maassa on Yhdysvaltain tukikohta. Ahmed lennähti Moskovaan tammikuussa 1991. Ilmeisesti tämä oli irakilaismielinen tai jopa kommunisti.

Päivällä etsiskentelin Koraanin-lukuohjelmaa Ylen Areenalta. Löysin Kolmannen maailman puheenvuorot ja sieltä jordanialaisen politiikantutkijan Rami Khourin ajatuksia. Rami Khouri on Beirutin amerikkalaisen yliopiston ulkopoliittisen instituutin johtaja.

http://areena.yle.fi/radio/2363844

Alentuvat puheet arabikeväästä ovatkin salakavalaa orientalismia. Orientalismi kiinnostaa sekä minua että Ylä-Savon subcomandante Marcosia, mutta meistä kumpikaan ei ole lukenut Edvard Saidin Orientalismia loppuun. Sen sijaan Aaro on lukemassa toistamiseen Karen Armstrongin Jumalan historiaa.

Arabikevään subjektit puhuivat itse vallankumouksesta, kansannoususta, heräämisestä tai uudelleensyntymisestä. Rami Khouri huomasi, että termi arabikevät sisältää passiivisuuden sivuvivahteen. Ikään kuin kansannousijat olisivat avuttomia poloisia. 150 ajan pohjoisen pallonpuoliskon valtiot ovat kontrolloineet arabimaita joko öljyn toivossa tai tukeakseen Israelia.

Rami Khourin mukaan kyse saattoi olla jopa arabimaiden poliittisesta alkuräjähdyksestä. Vallankumouksellisuuden seuraukset voivat eri arabimaissa olla hyvin erilaiset sen mukaan, pyritäänkö ensisijaisesti hallinnon muuttamiseen vai onko koko valtio keinotekoinen ja kansalaisten mielestä epälegitiimi.

Muutosprosessi diktatuurista kohti demokraattisempaa hallintoa on varmasti helpommin toteutettavissa. Esimerkiksi Tunisian valtio ei sinänsä ole uhattuna, vaan muutosvaatimusten kohteena ovat lähinnä maan sisäiset valtarakenteet ja hallintojärjestelmä.

Sen sijaan Irak ja Libya pysyivät kasassa ainoastaan diktatorisen keskushallinnon avulla. Jemenissä ja Syyriassa on sama tilanne: molemmissa maissa on kilpailevia aseellisia ryhmiä.

Arabivallankumoukset olivat myös viimeinen liike siirtomaavaltaa vastaan. Keskustelu politiikasta oli yht´äkkiä julkista ja vapaata.

Sotia, sisäisiä konflikteja, lamaannusta

Kuitenkin nyt arabimaiden kansannousujen jälkimainingeissa nähdään rajuja, usein väkivaltaisia sisäisiä konflikteja, sotia ja poliittista lamaannusta, kuten olemme voineet havaita Syyriassa, Irakissa, Libyassa, Egyptissä, Sudanissa, Jemenissa, Libanonissa ja Bahrainissa.

Rami Khourin mukaan kyse on siirtomaavaltojen, Britannian ja Ranskan, kesken luotujen keinotekoisten rajojen romuttumisesta, siiojen ja sunnimuslimien tai Saudi-Arabian ja Iranin välisten jännitteiden synnyttämistä sijaissodista tai epäonnistuneen valtiokeskeisen nationalismin korvaamista uskonnollisilla tai etnisillä identiteeteillä.

Rami Khouri kysyy, kuinka tulisi suhtautua lukuisiin ei-valtiollisiin ryhmiin, joista Irakin ja Syyrian alueella vaikuttava ISIS-järjestö on vain yksi näistä ryhmistä. Muita ovat Jemenillä houthi-kapinalliset, Libanonin Hizbollah ja Palestiinan Hamas sekä useat eri ryhmittymät eri puolilla.

Libanonilainen hizbollah on alueellaan suosittu, sillä se järjestää alueellaan tarpeellisia peruspalveluita.