Varpaisjärveläiset ovat jotenkin.... kivoja

ke 18.3.2015

Varpaisjärveläiset tekivät sen taas eilen illalla. Heitä alkoi valua hiljaksiin ja vähin äänin kirjastosaliin kuuntelemaan historioitsija Teemu Keskisarjaa niin, että vähitellen kaikki varatut tuolit olivat täynnään ja lisää piti nostella lehtilukusalin puolelta.

Sain kysyttyä Keskisarjalta pari mieltäni askarruttanut kysymystä ja loppujen lopuksi olin tippa silmäkulmassa, kun varpaisjärveläiset muistelivat, että onhan se pommi pudonnut sinnekin Talvisodan aikana. Naputtelen kertomuksen tänne paremmalla ajalla. Kohta lähden tarkastuslautakunnan kokoukseen, jossa selvittelemme muun muassa Relink/Kajon Oy:n kuittisotkuja.

On se vain niin käsittämättömän kummallista, että paikallislehtemme Matti ja Liisa osaa olla kunnan keskeisistä kipupisteistä hipihiljaa. No, toveri Vanhempi Huoneenrakentaja oli kuullut, kuinka päätoimittajalta oli tullut käsky; Matti ja Liisa -lehdessä ei puhuta politiikkaa.

Jos kysymykset ovat niin monimutkaisia, että ne pyyhkivät päätoimittajan nätin ponnarin ylitse, lehti ei edes yritä. Voi Pyhä Yksinkertaisuus. Politiikka Matti ja Liisa -lehdelle tarkoittaa sitten kansanedustajaehdokkaiden jokaiseen lehteen monistamia ympäripyöreitä diibadaaboja.

Ehdokkaiden diibadaabat, jotka täyttävät yleisönosastot vaalien alla, ovat yksi syy, jonka vuoksi en asetu ehdolle. Yleisönosasto on pyhä ja sinne kirjoitetaan vain siinä tapauksessa, että ehdokkaan tai kirjoittajan sydän on jonkin asian vuoksi vereslihalla.

Mietin yön eilistä ulkomaankauppakurssikertaa. Aiheena olivat jakelukanavan suunnittelu ja edustajan valinta, mutta kouluttaja Veijo Honkamäki rassasi meidän aivojamme monesta suunnasta jo pelkästä yrittäjyydestäkin. Se, että hän nauroi meille pienille, surkeille ja persaukisille yrittäjäpuluille, ei haitannut.

Nauru oli hyväntahtoista ja ymmärtävää. Ja sitä paitsi! Tyyppi oli jotenkin energisoiva - aivan kuin takanani istunut heinolalaisrouva, joka tuli paikkaamaan Jyväskylän-kurssiaan kanssamme. Vaikka meistä pienyrittäjistä ei ole kallispalkkaisten konsulttien mielestä mihinkään, me vain yritämme, yritämme, yritämme.

Ja otamme kaiken opin irti, minkä yhteiskunnan kustannuksella saamme. Saavathan nämä kallispalkkaiset konsultitkin yhteiskunnan avustusta, kun viime kädessä valtiohan se maksaa kaikenmaailman johtamisopistoille ja MIF:eille.

Aivan ihana kirjoitus anarkisti Susanna Kaukiselta: http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/03/neljan-vuoden-seikkailu