Murheenkantaja

Ilmankos Lapinlahden ortodoksisen Kaikkien Pyhien Kirkon
kellot soivat viime keskiviikkona vapautuneesti ja iloisesti

su 12.4.2015

No, hyvä ihme sentään. Eilisessä Iisalmen Sanomissa oli juttu siitä, kuinka Iisalmen ortodoksisen seurakunnan vuosikymmenein ajan kasautuneita ongelmia aletaan keriä auki.

Minä ihmettelinkin, miksi keskiviikon ehtoopalveluksen rukouskutsu kaikui Lapinlahden kirkkojen kylällä niin vapautuneesti, iloisesti ja kutsuvasti. Ja ihmiset hymyilivät kirkossa.

Selitys löytyy Iisalmen Sanomien eilisestä numerosta. Minä kuutosseurakuntien Solean päätoimittajana koetin toimia jonkinlaisena murheenkantajana, mutta eihän minulla ollut sellaiseen sen enempää henkistä kapasiteettia kuin ammattitaitoakaan. Solean seurakunnissa oli niin monta ongelmaseurakuntaa yhtä aikaa, että minäkin olin vähällä murtua.

Minun stigmani olivat miniaivoinfarktit. Ne kertoivat, että jos henkiseen kuormitukseen ei tule muutosta, seuraavaksi päsähtää kunnolla. Päähäni on asetettu pommi, aivoaneurysma, joka hieman hillitsee tahtia.

Ja mitäs seurakuntien ongelmat päätoimittajalle kuuluvat? Kuuluvat sillä tavoin, että saadakseni seurakunnista aineistot määräajassa piti luoda kullekin seurakunnalle Solean oma sisäinen strategia, jota ei toimituksen ulkopuolelle paljastettu. Ei toimituskunnallekaan, sillä salainen Solea-strategia oli päätoimittajan päässä.

Kaikkein huolettomin sain olla Jyväskylän ja Kuopion seurakunnan kanssa. Kummassakin oli kansliassa pienipalkkainen nainen - Jyväskylässä vielä niin tiukka muija, joka olisi puristellut alkoholisoitunutta kirkkoherraa - tämä häipyi historian hämäriin jo kauan sitten - vaikka munista, jotta sai jumalanpalveluslistat lehteen ajoissa.