Inha kirja

to 23.4.2015

Eilen tarkastuslautakunnassa oli hyvä tunnelma. Kokoomuksella oli varaedustaja, joka ei ainakaan välittömästi inhoa meikäläistä. Enkä minä kivoja kokoomuslaisia vingutakaan. Itse asiassa kyseessä on kokoomuslainen - samalla tavalla kuin Ukko Kiiskinen tai se Leijona-Kokkonen - jota en oikeastaan kokoomuslaiseksi edes miellä.

Voi, että tykkään tarkastuslautakunnan työskentelystä. Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtaja sentään kysyi, mitäs siellä oli. Tosin nähdiin sen verran, että ennen puheenjohtajan lähtöä viemään Annan lentisjoukkuetta Varpaisjärvelle harjoituspeliin, tämä ehti purustella puupuruun koko eteisen sekä ryypätä tälle keittämäni kahvit. Illalla olin jo taju lähes kankaalla, kun lentisläiset saapuivat. Ei siinä paljoa ehtinyt tulevaa tarkastusraporttia raportoida tai tehdä analyysia.

Tänäänkään ei nähdä ja huomenna lentisjoukkue lähtee Kuortaneelle turnaukseen.

Tekstaroin eilen Polvijoen varresta rantatöyrään tuulensuojasta Tikkisen Hannelelle, että taidan alkaa tykätä keväästä vuodenaikana, sillä olin heltynyt joen pulputuksesta. Tekstaroin myös, että tekisi mieleni nyt joko kirjastoon tai kirjakirpputorille kirjoja räpläämään.

Niinpä ryntäsin kirjastoon juuri ennen valomerkkiä ja ehdin tarttua Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeettoihin. Ei pitäisi tehdä mitään johtopäätöksiä takakannen tekstin perusteella. Kirja kertoo Grönlannista. Siksi siihen tartuinkin. Toinen pointti, joka tuntui kiinnostavalta, oli se, että romaanissa norjalainen pappi lähtee Grönlantiin lähetystyöhön.

No joo, kirja oli ällö. Se kertoo 1700-luvusta. Aluksi siinä kuvataan rappeutunutta Kööpenhaminaa, jossa lapsiprostituoidut ottavat suihin rikkailta miehiltä. Oksensin ensimmäisen kerran siinä kohtaa. Romaanihenkilö opiskelee yhtä aikaa teologian kanssa myös lääketiedettä ja siihen kuuluivat ruumiinavaukset. Alleviivatakseen visvaa, paskaa ja mätää kirjailija panee päähenkilön etsiskentelemään patologian opettajalle ruumiita avattavaksi.

Kirjailija kuvaa, kuinka lapsiprostituoituja viedään Kööpenhaminan kadulta pökertyneinä tai nälkäänsä kuolleina. He nimittäin päivän aikana nielevät kuulema enemmän siemennestettä kuin ruokaa. Onneksi lasten ruumiita ei päädy romaanihenkilölle roudattavaksi.

Tottahan näin on nykyään aika monessa kohtaa globalisoituvaa maailmaa, jotta sen tiedätte keskiluokkaiset omahyväiset paskat, näin ei Kim Leine sanonut, mutta ehkä halusi sanoa. Sanottava kuitenkin hukkui groteskiuteen, julmuuteen, eritteisiin ja inhotukseen.

Sen jälkeen hyppäsin sisäsivulle: tällaistako tämä on koko matkan. Niin. Sivulla 187 romaanihenkilö haaveilee puolestatoista litrasta viinaa. Ajattelin, että tämä on nyt tätä. Kirjailija on norjalainen, lähtöisin Jehovan todistajaperheestä, muuttanut Norjasta Kööpenhaminaan 15-vuotiaana pakoon uskonyhteisöään ja ryhtynyt narkkariksi.

Ensimmäinen Kim Leinen kirja on kuulema ollut omaelämäkerrallinen oksennus, terapiakirja. Ei siinä mitään, mutta jotenkin sanoma hämärtyy noilla eväillä. Ei tälle Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintolautakunnan perusteluun voi muuta kuin hihittää hysteerisesti:

"Mukaansatempaava eepos sorrosta ja kapinasta - antikolonialistinen ja moniaalle haarautuva teos, jonka fantasioissa ihminen on yhtä kuin ruumis ja ajatus."

Mukaansatempaava? Antikolonialistinen? Antakaa mun nauraa nyt. Seuraava lainaus on kuin suoraan Kiteen punikin Auvo Rouvisen sukupuoliyhdyntäkuvaus Ärräpäät-sähköpostilistalla:

"Joka aamu hän panee kätensä jalkojensa väliin ja nuuhkaisee sormiaan: `Taidan olla raskaana.´" (Kim Leine Ikuisuusvuonon profeetta sivunumeron etsin, kun ehdin tähän)

Kiteen punikki osaa kyllä kirjoittaa yllättävästi politiikasta ja kiinnostavasti taloudesta, mutta minun makuuni eivät suuseksi-viina-pubi-seikkailut ole. Nämähän ovat puhtaasti makuasioita. Jos maailmankuva hahmottuu pubista, kirjoittaa pubista. Ja mistäpä muusta Kiteellä kirjoittaisi? Minusta se ei ole kiinnostavaa.

Olisihan se mukavaa, jos saisi omaa maailmankuvaansa laajennettua kirjallisuuden avulla, mutta en minä kapakkatietoisuutta halua lisätä. Ehkä Ikuisuusvuonon profeetatkin on tarkoitettu juopoille tai sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet eritteistä?

Ehkä alkoholistin maailma on pissaamista mehukannuun ja kakkaamista siivouskomeroon. Ja ehkä se päättyy terveyskeskuksen vuodeosastolle maksa ja aivot paskana. Tämän vuoksi jätin John Steinbeckin Ystävyyden talon kesken. Kyllähän tuon tietää, miten lojaali se maailma toisilleen on. Ei siihen väliin pääse ja ihmiset voivat juoda aivan kaikessa rauhassa itsensä hengiltä.

Palautan Ikuisuusvuonon profeetat mitä pikimmin takaisin kirjastoon.

En tiedä, miten keskiluokkaisille omahyväisille paskoille, jotka juovat viiniä pikkusormi pystyssä Lapinlahden juusto- ja viinijuhlillakin, kertoisi tästä, mihin tilaan ihmiset on potkaistu ja sitten poljettu.

Tai niinhän se on, kuten Kiteen punikki sanoi. Kun keskiluokka häviää, kuten se nyt on tekemässä, jää ryysyköyhälistö, joka ei taistele. Se on tyytyväinen, kun saa vähän leipää, paljon viinaa ja sirkushuveja paskamainoskanavilta ja urheilua jollain typerällä televisiokortilla. Keskiluokalle pitäisi puhua nyt, mutta miten, kun keskiluokkaiset ihmiset öllöttävät vielä enemmän kuin Kim Leinen kuvaukset.