Ylen vaalikone

ma 6.4.2015

Eilisen illan huvina oli meillä Matin kanssa täyttää Ylen vaalikonetta. Katsoimme, kuka putoaa porukasta, jos vähän siirrämme täppää eri kohtaan.

Valitsimme kysymyksistä vaalikoneen ennakkoasenteellisimman - tyyliä, oletteko jo lakanneet hakkaamasta vaimoanne. Sellaiseksi valikoitui Matin ja minun äänestyksessä kahdella puoltoäänellä: "Kansalaisten oikeus terveyspalveluihin on tärkeämpää kuin kuntien itsehallinto."

Vaalikoneen kysymysten laatija on sisäistänyt vallalla olevan uskomuksen, että perustuslakimme on huono. Se kun pahus vieköön estää rakennemuutokset. Ja mitä oikeasti ovat rakennemuutokset, joita vihreätkin hokemalla hokevat? Ne ovat niitä IMF:n ja Maailmanpankin haluamia yksityistämistoimia, jotka on verhottu hämäriin termeihin ja orwellilaiseen uusikieleen "kuntauudistus" tai "soteuudistus".

Olen samaa mieltä Kiuruveden Rauno Pikkaraisen kanssa. Luojan kiitos, että "soteuudistusta" ei tullut. Kokoomushan sen kaatoi ja sitä viimeistään olisi pitänyt Erkki Virtasenkin (vas.) tajuta, että alunperinkään "uudistuksessa " ei ollut tarkoitus turvata palveluita tasapuolisesti kaikille. Tarkoituksena oli "turvata" palvelut myymällä ne ylikansallisille ketjuille, jolloin verovaramme valuisivat vapaasti sijoittajille veroparatiisien kautta.

Ilmiötä sanotaan aggressiiviseksi verosuunnitteluksi ja sen osaa muun muassa Attendo. Attendolla on Iisalmessa Pihlajaharjun sekä Simonniemen vanhushoivakodit. Iisalmelaiset kaupunkipäättäjät ovat kiitettävästi myyneet palveluita veroparasiittiyhtiöille.

Toimi-säätiön Esa Saarivainio kiinnitti ylikansallisten veroparatiisiketjujen ylivaltaan Iisalmessa huomiota puheenvuorossaan, jonka piti Savaksen vammaisten, vajaakuntoisten ja muiden vaikeasti työllistettävien seminaarissa.

En pidä Iisalmesta senkään vuoksi, että sen kaavoituspolitiikka on idioottimaista.

Iisalmeen on noussut toinen toisensa jälkeen kammoittavampia möhkömarketteja. Vähän aikaa sitten tuli valmiiksi ällöttävä Iisalmen uusi Prisma. Möhkömarketit ovat niin last season kuin vain voi olla. Ne vain imaisevat ostovoiman pienistä lähikunnista. Kaikenlainen Iisalmen keskustan kehittäminen on pöhömarkettien kaavoittamisen jälkeen keinotekoista.

Tai sitten Iisalmen keskusta on otettava kapakkakeskustana, kuten Kuopion Kauppakatu nykyisenä Kapakkakatuna.

Lisäksi pienenä sivujuonteena näissä eduskuntavaaleissa on, että osa suomalaisista ihan vilpittömästi ei halua enää pitää koko Suomea asuttuna. Vasemmistoliitto on siinäkin trendissä täpönä mukana.

Yksityistämislait

Esimakua EU:n hallintoharmonisoinnista ja yksityistämiseen tähtäävistä toimista meille tuli kepun hätäkakan, Paras-lain, kautta Vanhasen hallituksen aikaan. Mennyt hallitus aloitti taipaleensa "kuntauudistuksella", jota Vasemmistoliitossakin työnnettiin kuin käärmettä pystyyn.

Kun Vasemmistoliitto perusti sähköpostissa toimivan kuntauudistuskeskusteluryhmän, todentui länsimaisen "demokratian" kauhuskenaario. Puolue koetti saada kentältä legitimaatiota, oikeutusta ja siunausta, hankkeelle, joka on lähtöisin aivan muualta kuin kuntalaisista.

Odotan Lapinlahden kirjastoon Iisalmen hyllystä Kalevi Sorsan vuonna 1992 kirjoittamaa Uusi itsenäisyys -kirjaa. Siellä kuulema on kerrottu sivulla 261, mistä on kyse ja miten uusliberalismi uitettiin meille nimenomaan demarien kautta. Haluan nähdä kohdan omin silmin, mutta tässä jälleen kerran siivu kokoomuslaisen Jorma Jaakkolan kotisivuilta:

”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä." (Kalevi Sorsa Uusi itsenäisyys s. 261)

Tässä kohtaa meillä menee eduskuntaan suosittamani Kaisa Korhosen kanssa näkemykset ristiin. Kaisa Korhonen on "kuntauudistusasiassa" valitettavasti Erkki Virtasen kelkassa.

Tosin Kaisa oli vastannut vaalikoneen väittämän "Kuntaliitoksia tarvitaan alueella lisää vahvojen keskusten muodostumiseksi" klikkaamalla olevansa osin samaa mieltä ja kirjoittanut selitysosioon ihan viisain sanoin: "Kuntaliitoksia tulee syntymään vähitellen itsestään, järkiperustein; pakko on huono keino siihen. Kuntarajoja ei pidä turhaan siirrellä, mutta eivät ne myöskään saa olla pyhiä."

Esimerkiksi Nilakan kunta kuulostaa oikeasti Pielaveden, Keiteleen, Tervon ja Vesannon yhteiseltä hankkeelta eikä Lapinlahti-Varpaisjärvi -kuntaliitoskaan takapuolesta ollut. Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntaliitos oli hyvin suunniteltu, vaikkakaan kansalaislähtöinen sekään ei ollut.

Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntaliitoksella torjuimme vielä suuremman pahan: Ylä-Savon soteen liittymisen ja kepun oman rakenneuudistushätäkakan, Paras-lain, säännökset. Niinpä meillä oli tämän vuoden alkuun asti ympärivuorokautinen lääkäripäivystys terveyskeskuksessamme. Ympärivuorokautisen lääkäripäivystyksen tuhosi päivystysasetus, mutta onneksi lääkärivastaanotto on meillä viikonloppuisin ja arki-iltaisin kello 20 asti.

Kaisa Korhonen (eduskuntaan suosittamani vas.) ei pidä esimerkiksi oman Leppävirtansa itsenäisenä säilyttämistä tärkeänä, jos olen oikein ymmärtänyt. Leppävirrassa toisaalta ei ole enää paljoakaan säilyttämistä, sillä 80 prosenttia kunnan palveluista ei enää ole Leppävirran omassa hallinnassa.

Leppävirran ja Lapinlahden on sanottu kuntana muistuttavan toisiaan. Kumpikin on aikansa Pohjois-Savon kunnallisveroparatiisi. Meillä Lapinlahdella ovat näköjään vallinneet astetta kovemman sarjan kepulaiset. He ovat pitäneet kiinni sekä omista palveluista että kunnan itsenäisyydestä.

Ei ole ollut tapana kiittää kolmiomafiaa, johon kuului kunnanjohtaja Kari Virranta, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ossi Martikainen ja kunnahallituksen edesmennyt puheenjohtaja Soile Kuosmanen (kepulien kepu, Ossin serkku). Vaikeahan tässä kunnassa oli meidän kuntalaislähtöistä tai ainakin keskustelevaa demokratiaa kaipaavien hengittää Martikaisen mafian hallitessa, mutta mafiatouhuissa oli näköjään puolensa.

Kolmen kärki SKP

Kolmen kärki itselläni Ylen vaalikoneessa oli SKP:n Susanna Rissanen, Marianne Maksniemi ja Toni Kallioinen. SKP:n Hannu Ketoharju ja Martti Vaskonenkin häämöttivät lähellä.

Myös Hannu Ketoharju näköjään tuskastui Ylen valmiiksi asenteellisiin väittämiin. Tässä hänen oiva kommenttinsa vaalikoneen kuntaliitosväittämään: "Taas merkillinen vastakkainasettelu. Kunnallinen demokratiahan turvaa oikeudet perusterveydenhoidon palveluihin kaikille, kun kuntien rahoitus turvataan luopumalla valtionapujen leikkauksista ja laittamalla pääomatulot kuntaverolle. Erikoissairaanhoito voidaan hoitaa sitten vaaleilla valittavan maakuntahallinnon toimesta."

Taantuva vai edistyvä demokratia

Hannulan Ullan kanssa tekstarilla mietittiin, mitä tapahtuu, jos saan Lapinlahden Vasemmisto ry:stä potkut sen vuoksi, että kuulun jo nyt IPUun ja tekisi niin mieleni perustaa Susanna Rissasen kanssa SKP:n Lapinlahti-Siilinjärven (naisten) osasto. SKP-miehet voisivat edelleen kuulua ihan kaikessa rauhassa Iisalmen seudun osastoon.

Vasemmistoliiton säännöissähän sanotaan, että ei voi olla toisen puolueen jäsen. Tahdon tällä kaksois- ja kolmoiskuulumisella kiinnittää huomiota muuttuvaan maailmaan. Ihmiset eivät halua olla puolueiden jäseniä ja kohta he eivät halua äänestääkään, sillä ihmiset ovat aiheellisesti huomanneet, että äänestämällä ei mikään muutu.

Jos saan potkut Lapinlahden vasemmisto ry:stä ei oikeastaan mikään muutu.

Eihän tähänkään asti ketään ole voinut vähempää kiinnostaa se, mitä olen saanut tietää tarkastuslautakunnassa. Lisäksi esimerkiksi vammaisneuvoston esille ottamat kysymykset menevät paljon paremmin läpi, kun ei odota, että esimerkiksi peruspalvelulautakunnan flegmaattinen vassulössöpuheenjohtaja viitsisi vähän vaivautua.

Lapinlahden vasemmisto ry:n porukat eivät katso minuun päinkään edelleenkään tai katsovat läpi eivätkä välttämättä edes tervehdi. Onko se nyt jonkinlainen menetys? Mattiahan tietysti asetelma vituttaa, mutta vituttaahan aviomiespoloista joka tapauksessa.

Jatkossakin taittaisin Vasemmistoliiton ehdokkaiden vaaliesitteitä tai värkkäisin vaalilehtiä. Juoksisin materiaalia postilaatikoihin ja tekisin poliittista työtä. Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtajalle tulevia kokousasiakirjoja printtaisin sähköpostista ja osallistuisin Mattina piirihallituksen sähköpostikokouksiin.

Minusta ei pääsisi eroon, sillä Vasemmistoliitto tarvitsee minua enemmän kuin minä Vasemmistoliittoa.

Milloin pääsemme liikkeeseen alhaalta ylös?

Toistaiseksi näyttää siltä, että kaikki eduskunnassa olevat puolueet ovat omaksuneet vallan legitimaatiotehtävän.

Vasemmistoliitossa on jossain määrin havaittavissa liikettä aidosti kansalaislähtöiseen suuntaan. Punavihreän asiakirjan laatiminen oli sellainen ja myös viime puoluekokouksessa hyväksytty puoluetoiminnan suunnitelma oli hyvä. Ohjelmasta tuli vieläkin parempi, kun Lapin kiero-Keränen huomasi, että toimintasuunnitelman mukaan puolueen toiminta keskitettäisiin sinne, missä enemmistö jäsenistäkin on.

Toimintasuunnitelman kohta muutettiin ohi puoluekokouksen lausuntomankelin. Itse kokouksen jälkeen oli tunnelma korkealla vähän aikaa. Sitten alkoivat stalinistiset yrttiahovainot ja puolueesta erottamisuhkailut. Hyvän fiiliksen jälkeisen lässähdyksen kestämiseksi kutistin Vasemmistoliiton mielessäni ihan mukiin meneväksi vaaliorganisaatioksi.

Kaikki mielenkiintoinen ja uusi tapahtuukin puolueen ulkopuolella. Edistyksellisten voimien pitäisi vain jaksaa vääntää raskasta laivaa toiseen asentoon - vasemmalle, vasemmalle, vasemmalle - ja tuoda uudet asiat vaaliorganisaatioksi väsähtäneessä puolueessa. Sama touhu on demareissa.

Puolueen jäsenet kivoja koristeita

Ennen viime puoluekokousta suuri osa Vasemmistoliiton demokratiavirityksistä oli joko enemmän tai vähemmän näennäisiä, kuten Vasemmistoliiton yrittäjäohjelman laatiminen, jossa me pienyrittäjät olimme lähinnä kivoja koristeita, tai prosesseja, jossa puolueen palkkaprelaatti on pelästyksissään, kuten puolueen Suoran demokratian ohjelmaryhmä.

Vasemmistoliiton puoluekokous kesällä 2010 velvoitti puoluehallituksen kokoamaan Suoran demokratian ohjelmaryhmän. Suora oli pudonnut ohjelmaryhmän nimestä pois liian radikaalina. Ohjelmaryhmästä tuli epämääräinen demokratiaryhmä, joka ei miettinyt edes sitä, miksi meistä Suomi ei tällä hetkellä tunnu demokraattiselta - saati sitten, että suomalainen demokratia olisi jotenkin kansalaislähtöistä.

Lisäksi ryhmän johtoon asetettiin toiminnanestäjä.

Demokratia-ryhmän toiminnanestäjä, jonka estäjäkollega löytyi meidän omasta Pohjois-Savon piiristämmekin, oli entinen puolue- ja kunnallissihteeri. Tämä jemensi ensimmäisenä minua siitä, että Vasemmistoliitto on vuonna 2006 hyväksynyt "kuntauudistuksen" ja kuntaliitokset. Ajattelin silloin, että kyseisenä vuonna en maksanut Vasemmistoliiton jäsenmaksua, joten minua ei todellakaan voida velvoittaa hyväksymään jotain sellaista, mikä kaiken lisäksi sotii vakaumustani vastaan.

Jokaisen Demokratia-ryhmässä hienoisestikin virinneen ajatuksen kyseinen puolueen palkkaprelaattiin kuulunut satraappi tyrmäsi sillä, että asiaa on kokeiltu SKDL:ssä jo 1960-luvulla: ei tule onnistumaan.

Demokraattinen soppa

Deliberatiivisen politiikan tutkija Carolyn Hendrix on sanonut, että elämme tällä hetkellä demokraattisessa sopassa. Kun vaaleilla valittujen edustajien rooli Suomenkin päätöksenteossa kutistuu, on ylhäältä käsin jouduttu kehittämään uusia keinoja päätöksenteon legitimoimiseksi.

Depolitisaatio on heikentänyt kansalaisten halua ja kykyä osallistua politiikkaan. On tullut negatiivinen kierre. Päätöksentekijät voivat perustella epädemokraattista kehitystä kansalaisten heikentyneellä poliittisella ymmärryksellä, mikä entisestään ruokkii negatiivista kierrettä.

Ensimmäinen askel kunnissa olisikin se, että luottamushenkilöt olisivat lakien ja säädösten valvojia. Jokaisen puolueen tulisi kouluttaa kunnanvaltuutettunsa siihen, että nämä valvoisivat vaikkapa sosiaalihuoltolain tai vammaispalvelulain noudattamista. Konfliktithan tuppaavat olemaan tätä nykyä virkamiesten ja kuntalaisten välisiä.

Oikeutta ei tunnu saavan, ellei tehtaile hallintovalituksia.

Ehdotankin, että välittömästi eduskuntavaalien jälkeen Lapinlahden Vasemmisto ry käynnistää kuntalaiskyselyn siitä, mitkä olisivat ensi kunnallisvaaleissa tärkeitä konkreettisia asioita, joita tulisi edistää ja kaivaa esille epäkohtia. Esimerkkinä voisi olla varpaisjärveläisten vanhusten saunaan pääsy.

Samalla on käynnistettävä kunnallisvaaliehdokkaiden rekrytointi. Jotain on ollut pielessä, jos minä ja Väisäsen Petri olemme olleet Lapinlahden Vasemmisto ry:n ehdokkaiden nuorimmasta päästä. No, ei tämä nyt ole edes mitenkään radikaalia ja samanlainen kansalaisprosessi kunnallisvaalitavoitteiden etsimisessä oli vuoden 2008 kunnallisvaalien alla, mutta kukaan järjestöväestä ei valvonut sitä, sanoivatko valtuutetut Vasemmistoliiton tavoitteista valtuustokaudella sanaakaan.

Lisäksi Väisäsen Petrillä oli aivan mahtava konkreettinen ja toteutettavissa oleva tavoite kirjaston Aniara-näyttelytilan vuokrasta viime kunnallisvaaleissa. Petrin vaali-idean mukaan lapinlahtelaisten olisi saatava ripustaa Aniaraan näyttelynsä ilmaiseksi. Kunnan ulkopuolisilta vuokra voitaisiin periä.

Lapinlahden vasemmistolla ei ole ketään sivistyslautakunnassa, jolle kirjastoasiat kuuluvat, mutta sivistyslautakunnassa olisi jäsenenä esimerkiksi kepun Anneli Valta-Lisitsin, joka olisi saattanut lämmetä asialle, jos hänelle joku olisi siitä sanonut.