Eroon inhottavista kirjoista

Jotain vaalituloksesta

ma 20.4.2015

Eilen oli vaalit. En katsonut vaalivalvojaisia. Menin nukkumaan. Ehtiihän tuon myöhemminkin.

Eilen innostuin perkaamaan kirja-arkistojani. Sain aikaan kaksi jättiläismäistä kassia Ylä-Savon kirjastojen kierrätyshyllyihin. Pitää vielä velkaerä vielä Siilinjärven K-marketin eteiseen. Vein sieltä Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman Tikkisen Hannelelle. Siitä Hannele kysyi mieltäni järkyttävästi; mitäs jos Pulkkinen ei kirjoittanutkaan hyvää Suomen kirjallisuudenhistoriaan jäävää kirjallisuutta?

Oikeasti oli helpottavaa saada ulos talosta pari inhottavaa kirjaa. Hannu Salaman Ottopoikaa olen inhonnut sen takia, koska kirjassa isäpuoli nai puolisonsa nuorta tytärtä. Oksensin, kun luin kohdan enkä voinut jatkaa kirjaa loppuun. Minusta kohtaus oli pedofiilinen ja täysin metsässä, sillä vanheneva päähenkilö kuvasi siinä tytärpuolen innostusta. Yök.

Myöhemmin kuulin, että Ottopojasta piti tulla kirja Stalinista, mutta siitä tulikin kostokirja kirjailijan exälle, Päivi Paunulle, joita on kuulema useampi, eikä tämä Päivi Paunu ole se laulaja.

Kun koetin lukea kirjaa ja päästä kohdasta ylitse, ajattelin, että kohtaus on lahoavan miehen toiveunta. Myöhemmin tosiaan kuulin Ärräpäiden kirjallisuustietäjiltä, mikä oli asiain todellinen laita. En siitä huolimatta kykene lukemaan mitään Hannu Salamalta. Ei voi mitään.

Esimerkiksi Salaman Sydän paikallaan ei vain imaise mukanaan. Alku on sekava. En ymmärrä, miksi Tampereen työväenkirjallisuuden päivillä Kansan Uutiset teki ammoin juttua ainoastaan Salamasta. Olihan päivillä vähän tuoreempiakin tyyppejä ja jopa uustyöväenkirjailijoita. Ehkä pitää lukea Timo Harakan (sdp) Salama-elämäkerta, mutta kaksi salamaani sai nyt kenkää talosta.

Jouko Turkan Häpeäkin tuntui lähinnän sekoilulta enkä jaksa odottaa päivää, jolloin saisin kirjan loppuun. Elämä on groteskia, tiedän, en halua lukea siitä kirjoista. Sanokaa nyt sitten vielä, että ei kirjallisuuden tule ollakaan lohduttavaa tai lukemisen terapeuttinen kokemus. Voi olla, mutta ei lukemisen tarvitse myöskään olla kidutusta.

Elämä on yhtä seksiä ja väkivaltaa. En halua lukea kuvauksia niistä kummastakaan.

Taidetta nojoo. Taiteen vuoksi en ihan täysillä Tampereen opiskeluvuosinani ollut mukana jokaisessa elokuvakerhon näytännöissä. Ja Tarkovskin Nostalgian nukuin läpi. Viime hetkellä muuten pelastin kokoomuslaisen vittuilijan Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmat Laskeva neitsyt ja Takana puhumisen taidon sekä Katja Kallion Kuutamolla. Anna-Leena Härkösen pisteliäät kirjoitukset ovat veikeitä.

Muutama hajahuomio vaaleista

Lapinlahdella varmaankin osa vassareiden äänestäjistä äänesti Sari Essayahia (kd). Hänet koetaan ikään kuin omana. Hyvä niin. Jos vaikka Sari Essayah kuuntelisi esimerkiksi sitä, että kaikkein köyhimmät lapsiperheet eivät itse asiassa saa lapsilisiä ollenkaan, sillä lapsilisät vähennetään toimeentulotukinormista.

Jaksaisikohan Nella Juutisenaho tästä Sari Essayahille puhua, sillä pitää hellareiden nuorten iltoja?

Demareiden on nyt pakko mennä itseensä. Jostain käsittämättömästä logiikasta demarimiehet äänestävät persuja. Katsokaa vaikka demareiden valittuja kansanedustajia. Varsin naisinen ryhmä eikä yhtään duunaria. Toisaalta hyvä, että duunarit ovat menneet persuihin Matti Putkosen perästä. Näin persuista ei päässyt muodostumaan puhdas populistinen oikeistopuolue. Timo Soini (ps.) havitteli sellaista 2000-luvun alussa:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/perussuomalaisten-soini-kokoaa-uutta-puoluetta/1823844

Timo Soini oli aika hiljaista setää näiden vaalien alla. Ei tämä mikään jatkojytky ollut ja persujen vaalilehden hengennostatuskertomukset puheenjohtajan palstalla lukuisista yhteydenotoista tuntuivat päälleliimatuilta. Ah, muuten miten ärsyttävät ne vaalien tekotsemppaukset, että nyt on henki päällä ja ei kun puristusta, puristusta.

Lapinlahden terveyskeskuksen labran odotushuoneessa sanoin eräälle seniorikokoomuslaiselle, joka mielestäni arvostaa sivistynyttä keskustelua (no ei oksentanut päälleni, vaikka huomasi istuvansa penkillä vieressäni), että voihan muuten olla niinkin, että se yksi paikka, jonka vihreät on nyt vihdoin ottamassa Itä-Suomesta meneekin meiltä vassareilta. (Meiltä?)

Onneksi ei mennyt. Vastavalittu kansanedustaja Matti Semi on ihan jees. Hän on Oikea Työläinen.

Vihreistä valittiin Krista Mikkonen, joka kävi Kansantaloutta tasan kaikille -foorumin puhujana Iisalmessa. Minusta Krista Mikkonen oli tähänastisista vihreistä foorumin puhujista paras. Meidän pitää nyt vain pitää huolta siitä, että Krista Mikkonen ei uhoda ensimmäistä vaalilupaustaan: "Lupaan toimia eduskunnassa perusturvan noston ja tuloerojen pienentämisen puolesta."

Lisäksi Krista Mikkonen oli Ylen vaalikoneessa sitä mieltä, että Nato ei vahvistaisi Suomen turvallisuuspolittista asemaa ja hänen sanallinen vastauksensa kuului näin: "Nato ei ole välttämättä Suomelle mikään turvallisuutta lisäävä ratkaisu. Jäsenyys Natossa todennäköisesti lisäisi jännitteitä rajoillamme. Lisäksi perinteemme on ollut vaikuttaa turvallisuuspolitiikkaamme suoraan kahdenkeskeisillä tapaamisilla Venäjän kanssa. Venäjän asema Euroopassa tulee olla selkiintynyt ja yhteistyöhakuisempi ennen kuin on syytä uudelleen keskustella Nato-jäsenyydestä."

Nypitään Mikkosen lausumasta pois sanat: välttämättä ja uudelleen. Sitten ihan jees.

Kansantaloutta tasan kaikille -foorumissa Mikkonen otti esille sosiaaliset ja työllistämispoliittiset kriteerit julkisen sektorin kilpailuttamisissa. Vaikkei hän kilpailuttamista tuominnutkaan ja pöpisi hieman pehmoisia rakennusteollisuuden masinoimasta ja erittäin epäilyttävästä veroparatiisikikkailusta, julkisten rakennusten elinkaarihankkeista, ovat sosiaaliset ja työllistävät kriteerit kilpailutuksissa jees.

Kerron tässä vielä kerran. Rakennusteollisuus ajaa hyvin mielellään kunnille ja kaupungeille sellaista shittiä, että jokin raksafirma, joka yleensä on SRV:n kaltainen mulkvistiveronkiertäjäjättiläinen, että rakennetaanpa koulu, joka jää rakennusliikkeen omaisuudeksi ja kunta on rahoittamassaan koulussa vain vuokralainen. Kansallista elinkaarihankemallia mainostettiin netissä varmana sijoituskohteena. Kylläpä sellainen hajahtaa.

Anne Paulo-Tuovisessa oli (pohjoiskarjalalaisten mukaan entisenä taistolaisena) sellaista mukavaa alkuperäisvihreää henkeä, jota kovasti kaipaan. Krista Mikkosen varaedustaja Harri Auvinen (vihr.) ei sano sanaakaan tuloerojen pienentämisestä tai köyhistä vaalilupauksissaan.

Kepulaisista on vaikea sanoa mitään. Sen kuitenkin sanon, että toivottavasti keskustan kiuruvetinen äänikuningatar Hannakaisa Heikkinen pitää tuottajien puolta eduskunnassa - ja maaseudun. Kyllähän vaalitulos oli myös sellainen maaseudun vastaiskukin. Ja siinä kohtaa vassuliittolaiset saavat mennä itseensä. Viime hallituskaudella Vasemmistoliiton sähköpostipohjaisessa kunta-asiain ryhmässä tuli sellainen olo, että meinaatteko te saatanat siellä Kallion puna-vihreistössä tehdä meistä maalaisista vassuliittolaisista kepun äänestäjiä.