Kutsusoitto

to 9.4.2015

Eilen olin jakamassa Savo-Karjalan vasemmistonaisten Ämmän Ääntä Kertunpihan hissittömään kerrostaloon, sillä ajattelin, että täytyyhän minun nyt vähän pulssia kohottaa, kun kerta sain uuden verenpainelääkkeen, joka sellaisen ymmärtääkseni sallii. Kertunpihassa ei näköjään ole kuin yksi rappu ja kakkoskerroksessa kaikissa ovissa lukee Ei mainoksia. Lehtiä ei uponnutkaan ajattelemaani määrää sinne.

No, Nerkoon tienoo on vielä osin jakamatta meiltä. Santurin ruhtinaalliseen postilaatikkorivistöön Ämikset kävimme koko perheen kera pudottelemassa. Annakin halusi lähteä mukaan ja niissä kohtaa, jossa hänen valkoiset Converse-jalkineensa sallivat, suostui jopa hyppäämään autosta ja pitelemään postilaatikoiden kansia ylhäällä.

Vaalikaman jaossa olisi hyvä olla aina kaksi henkeä. Tai oikeastaan kolme. Yksi ajaa autoa ja kasi istuu auton oikeassa laidassa. Ensin toinen jakaja avaa postilaatikon kannen - tämä koskee etenkin rivitaloaluita, joissa taivaalliset määrät postilaatikoita keskitettynä - ja sitten toinen pudottaa aineistopaketin lootaan.

Näin saadaan koko perhe rekrytoitua hommiin. Maria oli hyvä tsemppari ja havaintojen tekijä.

Kertunpihan kerrostalon pihassa kuulin kellojen soiton ortodoksisesta Kaikkien Pyhien kirkosta. Ortodoksisen kirkon kellothan soivat optimistisen kutsuvasti. Leonid kävi Valamossa jopa Paavo Kokotin kellonsoittokurssin ollessaan Pielaveden Petrun kirkon ponomarina.

Leonidin mamuintegraation suoritti muuten isä Jyrki Ojapelto ottaessaan tämän kirkon hommiin ja apulaisekseen.

Soitin Matille Kertunpihan pihasta, että ottaa uunista pois punajuurigratiinin, tulen vasta vähän ajan päästä. Piti puikahtamani Kaikkien Pyhien kirkkoon ehtoopalvelukseen in cognito. Muuten olisi onnistunut, mutta hervottoman kokoinen raksakenkäni jymähti oven avauksella oven karmin metallilistaan, rautaovi paukahti kantapäähän ja koko kirkko tärähti.

Hyvä, että kenkä oli turvakenkä. Muuten olisi koko jalkapöytä mennyt murskaksi.

Oli se vain niin kaunista ja rauhoittavaa. Ulos pääsin aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä ja olo oli ikään kuin kirkastunut.

Heikkisen Aaron kanssa uppouduttiin toissapäivänä aiheeseen liittyväön poliittis-kirjallinen sessioon Iisalmessa kauppahallin kahviossa. Aaronpahus oli lukenut toiseen kertaan Karen Armstrongin Jumalan historian. Minulta se jäi kesken, sillä oli kirjaston kirja ja laina-aika loppui.

Jumalan historiassa Armstrong sanoo, että ortodoksit korostavat enemmän Taaborin vuoren tapahtumia kuin Getsemanea tai ristiinnaulitsemista. Myös Maksimos Tunnustajalla on kuulema iso merkitys. Minä olen joskus moisesta Tunnustajasta kuullut, mutta useammin Suomen ortodoksisessa kirkossa mainitaan Johannes Krysostomos tai Gregorios Nyssalainen. Vähän aikaa sitten oli in Isak Niniveläinen, jonka kirjoitukset vääntävät eteisen teologiakirjahyllystön notkolle.

Tuli ongelma heti. Enhän minä muista, mitä Taaborin vuorella tapahtui. Mietin, oliko se ehkä Pyhän Hengen vuodattaminen vai mitä. Pyhä Hengen vuodattamistahan korostavat pjatidisjatnikit eli hellarit, joiden aktiiviseen ja positiiviseen piiriin toivon kauniin lapseni muljahtavan.

Googlasin vaivihkaa ja sain selville, että kyse on Matteuksen evankeliumin kohdasta 17: "Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin."

Tämänkö takia körttiläisillä on muuten kirkastusjuhlat? Tai Herättäjäjuhliksiko niitä nyt sanotaan. Ensi kesänä ne pidetään Sotkamossa. Lähtisiköhän kulkuriveljeni kanssani Herättäjäjuhlille?

Karen Armstrong on jenkki. Hän tietänee jenkkiortodokisen painotukset. Jenkkiortodokseista tulee mieleeni Thomas Hopko, joka näyttää kuolleen hiljattain. Aloittelin joskus Hopkon Ohjeita Raamatun lukijoille. Ensimmäisellä sivulla jemennettiin, että ortodokseilla on maailman ainoa oikea tapa lukea Raamattua.

Ajattelin, että niin varmaan ja nakkasin opuksen nurkkaan. Siellä se on vieläkin, sillä en löytänyt sitä äsken tuvan puoleisesta kirjallisuuden Venäjä- ja ortodoksiosastosta.

Todellinen Tallinna

Aaro jo IPU-miitingissä mainitsi Sami Lotilan ja blogin Todellinen Tallinna. Lotilan päätoimittajakauden aikaan luin hetkisen Hymy-lehteä. Olihan räväkkää tavaraa. Tosin Lotilan Hymy-kausi päätyi totaalisen henkilöstökatastrofiin. Vähän samaan tapaan kuin meikäläisen "Nyt kaikki innolla hytkymään Lapinlahden vasemmistossa aatteen puolesta" -puheenjohtajakauteni. (Olettehän kaikki nähneet Specsaversin mainoksen, jossa likinäköinen ja lihavuuteen taipuvainen aerobic-ohjaaja tulee vahingossa bingoon, jossa bingoväki ensin tyrmistyy, mutta alkaa sitten aavistuksen verran kuitenkin liikuttaa lantiotaan.)

No, Lotila sai kenkää ja niin minäkin.

Raottelin hieman Todellista Tallinnaa, vaikka Viro ei minua superoikeistolaisena Nato-maana kiinnosta pätkän vertaa. Blogi kuitenkin kolahti todella. Kuulkaapas tätä vaalianalyysiä:

"Viron sossut onkin ainut sosiaalidemokraattinen puolue koko maailmassa, jossa ei ole nähtävissä mitään sosiaalidemokraattista. Jopa Viron ay-liikkeeltä (joka tietenkin, asiaan kuuluvalla tavalla on heikoin koko Euroopassa) kuohittiin lopullisesti munat, kun sosiaalidemokraatit nostettiin hallitukseen." http://todellinentallinna.blogspot.fi/2015/03/viron-parlamenttivaalit-kepukat.html

Ei saamari, tätähän pitää alkaa lukea. Olenhan SKP:n Vastavirtafestareilla nähnyt livenä yhden virolaisen komukan tai mikä Yhtyneen vasemmiston se Viktor Polyakoff nyt onkaan.