Nyt tämä homma pelittää

Lapinlahden vasemmisto toimiva konstruktio

ti 14.4.2015

Olipa mukava lukea Matti ja Liisa -lehdestä jotenkin iloinen ja ylösnousemuksen hengessä kirjoitettu nekrologi, jossa kirjoittaja oli onnistuneesti välttänyt tunteilun. Yleensä läheisen kirjoittamat muistokirjoitukset ovat lähinnä piinallisia.

Toisaalta olen itse syyllistynyt monen tunnekylläisen muistokirjoituksen silpomiseen lehden toimituksissa. Journalististen kriteerien soveltaminen kyseisessä tilanteessa on ollut oikeastaan vain julmaa ja loukkaavaa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että muistokirjoitukset on parasta painaa lehteen sellaisenaan.

Piinaavuus on äärimmäistä paljautta käsittämättömän edessä.

Paikallislehden pakinoitsijanimimerkki Siipii kirjoitti äitinsä kuolemasta, joka oli ortodoksisen rukouksen mukainen. Ortodoksisessa anomusekteniassahan rukoillaan seuraavasti: "Anokaamme elämällemme kristillistä, kivutonta, kunniallista, rauhallista loppua ja hyvää vastausta Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä."

Siipii kirjoittaa äidistään ja isästään näin: "Seuratessani opiskelijana vanhempien keskusteluja ja suunnitelmia työasioissa toivoin, että minullakin olisi joskus mies, jonka kanssa voisin noin jakaa asioita tai työskennellä yhdessä." (Matti ja Liisa to 9.4.2015 s. 6) 

Tämä oli kauniisti sanottu.

Ai niin, mikä on ektenia? Se on vuororukous.

Ektenia (kreikaksi ekténia eli verkkaisuus) on ortodoksisessa jumalanpalveluksissa vuorolukuna lausuttava rukoussarja, joka koostuu lyhyistä anomuksista. Anomusten välillä lauletaan rukous "Herra armahda" tai "Anna Herra". http://fi.wikipedia.org/wiki/Ektenia

Verojuhla ja muuta sen sellaista 

Vähän aikaa sitten kirjoitin tuskastuneena, että tarjosipa tietoa vaikka kultalautasella, Lapinlahden vasemmisto ry:n porukka ei kiinnostu. Olin väärässä. Tai oikeastaan olin oikeasssa, sillä kultalautasella tietoa ei juuri pidä tarjota tälle porukalle.

Riippuu nimittäin tasan tarkkaan siitä, kuka tietoa tarjoaa. Näyttää siltä, että SDKL-tyyppisellä toimijalla Pentti Rythillä on järjestöporukasta ote ja jos hänet johonkin saa sitoutumaan - kuten Iisalmen Kansantaloutta tasan kaikille -liikehdintään - on systeemillä siunaus.

Pentti Ryth ja Matti Valkonen järjestivät Työväentalolla viime sunnuntaina verojuhlan. Minä kannatin tilaisuuden nimeämistä juhlaksi, sillä veroilla saamme anonyymisti hoidettua esimerkiksi työttömät, köyhät, vaivaiset, vajavaiset ja pienyrittäjät. Jos olisimme rikkaiden kokoomuslaisten hyväntekeväisyyden varassa, saisivat söpöt syöpälapset kaikki hyväntekeväisyysrahat ja alkoholisoituneet ja/tai ylensyöneet, tupakoitsevat looserit eivät edes insuliiniaan.

Niin. Lapinlahden vasemmisto on nyt toimiva peli. Puheenjohtaja ja rahastonhoitaja ovat toisiinsa luontevasti yhteydessä. Ja puheenjohtajakin on kartalla, missä kohtaa rahavaroissa mennään. Pentti Ryth sitouttaa väkeä tapansa mukaan riuskasti - oli hieno näky, kun toriteltalla oli yhtä aikaa neljä vasemmiston ehdokasta ja paljon järjestöväkeä.

Siinä mielessä oli eilen jotenkin surullista, että kokoomuksen Pekka Niiranen oli torilla pääasiassa yksikseen.

Minä vapaudun toimimaan taustalla. Nytkin on tarkoitus kirjoittaa entiseen tapaan yhdessä Nato-kirjoitus paikallislehteen. Pentti on tehnyt pohjan, johon me Matin kanssa saamme tehdä kosmeettisia muutoksia.

Mutta hyvä näin. Minulla ei nuorena ollut mitään missiota siitä, että olisi aviomies, jonka kanssa työskentelisin yhdessä tai jonka kanssa jakaisin asioita. Alitajuisesti luulin, että elämäni on omnipotentti yksilösuoritus. Niinpä nyt onkin vaikeaa. En ole tottunut siihen, että aviomies on samoilla areenoilla.

Yhteistä meille molemmille on se, että meidän mielestämme juuri toisen aviopuolison olisi oltava se, joka tekee kotihommat ja on politiikassa taustalla. Entisvaimonsa kanssa Matilla oli huomattavasti helpompaa, sillä työnjako oli selkeä. Oli naisten työt ja miesten työt.

Mutta näinhän tämä homma toimii meillä, vaikka lonksottaa. Matti nimittäin toimii samoilla areenoilla huomattavasti miellyttävämmin kuin minä. Minun naamastani helposti näkee, jos pidän jotakuta tyhmänä. Vaikeaa tässä on se, että Matti ei aina ihan tunnista toimintatavoistani kyseessä olevan yhteistyön.

Minun yhteistyöni on jatkuvaa törmäystä, riitaa, toraa, konfliktia ja kiukkuilua. Näillä mennään ja jälkeä syntyy, jos kohta rapatessa roiskuukin. Nyt Pentti tulee.