Kunnanjohtajalta pyyhkeitä

ke 27.5.2015

Tämä päivä meni vähän pelastusarmeijalle. Kello on jo viisi enkä vieläkään ole värkännyt hyvityslaskua puutavarasta, jonka hinnasta minulla ei ole siniharmainta aavistustakaan. On minulla tuossa mappi, josta löytäisin Starkin laskun, jos vain viitsisin etsiä.

Sen pahuksen hyvityslaskun - tai oikeastaan sen takia, etten istuisi tässä taas koko iltaa - karkasin tarkastuslautakunnan kokouksen pöytäkirjantarkistuksen jälkeen kunnantalolta - enkä mennyt AikaTaika-palaveriin -, mutta sitten jotenkin eksyin Varpaisjärvelle. Ajattelin, että ihan pikaisesti käyn Tekstiilinkierrättäjät ry:n avoimien ovien päivässä ja K-kaupassa.

Sitten juolahti mieleen, että voinhan käydä Marian asioissa vammaispalveluista vastaavan sosiaalityöntekijän luona ja samalla kysyä sitä, milloin vammaisneuvosto on peruspalvelulautakunnan kuultavana sekä paria muutakin asiaa. Tekstiilinkierrättäjät ry:n avoimien ovien päivään meinasin juuttua tuntikausiksi, mutta onneksi Rocky Road -kakku loppui ja oli pakko lähteä ostamaan Annalle ruokaa, joka jo soittikin kiukkuisena: "Miksi meidän auto seisoo Varpaisjärvellä?"

Anna oli käynyt koulun kevätretkellä Huuhkajan kierroksella ja ajanut koulubussilla Volkkarin ohitse. Pimu varmaan piti takapenkillä tsembaloa. Mutta kun Tekstiilinkierrättäjät ry:n avoimissa ovissa oli oiva tilaisuus kehittää Alapitkän tiistaiseuraa ja muitakin maailman asioita tuli parannettua.

Tarkastuslautakunnan raportti tuli luovutettua ja kunnanjohtaja antoi meille pyyhkeitä. Olimme hieman vistoon sävyyn kiittäneet siitä, että kunnan alueelle tuli kokonaista yksi yritys. Sanamuoto oli väärä; tarkoituksena oli sanoa, että vihdoinkin Alapitkän tyhjillään olleeseen teollisuushalliin tuli yritys. Kiitoksistamme sai sellaisen kuvan, että tarkastuslautakunnalta oli mennyt ohitse se, että kunnan alueelle on itse asiassa vuoden 2014 aikana syntynyt kokonaista 42 uutta yritystä.

Jos kaikki niistä työllistää edes yhdenkin nanomikroyrittäjän, on 42 työllistämisvaikutus ihan hyvä. Se meiltä tarkastuslautakunnalta oikeasti meni jotenkin ohi. Otamme pyyhkeet naamallemme sekä ripottelemme yllemme hieman tuhkaa. Sorisorisori.

Tänä aamuna ennen tarkastuslautakunnan kokousta etenin kirjallisuusteoreetikko ja kulttuurikriitikko Edvard Saïdin Orientalismia sivulle 114 asti. Ehkä Turkin-reissu kypsytti aivoni Saïd-asentoon, sillä tuntuu siltä kuin ymmärtäisin asiasta jotain - vaikkakin pakko myöntää edelleen - melkoisen suurpiirteinen orientalisti taidan olla edelleen. Mutta mutkat suoriksi, kuten tarkastuslautakunnan raportissa!