Suurmarssi-ihminen

la 16.5.2015

En ole yhtään jaksanut seurata hallituksen muodostamista. Minulle riittävät Hannulan Ullan terävät tekstarit kolmesta SS-tyypistä kuin pikkupojat hiekkalaatikolla. Nytkin lauantain Ylen aamustudiossa menee nonstoppina sympaattisia kuvia hallituspuolueiden hilpeistä ilmeistä: me tässä kohta leikataan, leikataan, leikataan.

Kivoja kuvia kyllä - ei sen puoleen, mutta milloin vasemmistopuolueet esitetään valtamediassa sympaattisina? Näkisi vain. Ylen kommentaattorit Pekka Ervasti ja Iltalehden Tommi Parkkonen jutustelevat mukavia Susanna Ukkolan (vai Ukkonenko se on) kanssa. Saavat jutustella ilman ääntä. Ilmeistä näkyy, että imeläpussi on toimittajien leuan alla. Yök. Odotettavissa on neljä seuraavaa vuotta lipomista suorana lähetyksenä.

Ja me vammaisten vanhemmat saamme varmaan mielessämme haudata lakiesityksen vammaisten itsemääräämisoikeudesta.

Ihminen välissä -kirjablogisti, itsekin kirjailija, kirjoitti vapun tienoolla - nyt vasta luin, olen jäljessä, sillä Pentti Straniuksen hermolevätessä sähköpostilistaltaan on pitänyt pitää yllä läpätystä Ärräpäissä - vappumarsseista. Blogistin puoliso ei ehkä halua seuraavana vuonna vappumarssille, sillä hän Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä siteeraten ei ole suurmarssi-ihmisiä.

Kuten kirjablogisti, minäkään en muista koko käsitettä, vaikka olenkin kirjan lukenut heti sen ilmestyttyä suomeksi. Minulla oli jopa kunderamainen, etäisen viileää yliälyllistä itäeurooppalaisuutta ihaileva kausi vuosina 1986 - 1990. Ei se oikeasti ollut mikään älyllinen kausi, vaan tosiasiassa olin hurmaantunut Kunderan tavasta kuvata kylmää, hapuilevaa erotiikkaa, jossa toista ihmistä ei oikeasti kohdata. Nyt sellaiset kunderamaisuudet vain tympivät ja luen häneltä yhteiskunta-analyysiä.

Kundera-kausi kesti minulla siihen asti, kun menin Moskovaan opiskelemaan. Sitten minusta tuli wanna be -slaavi.

Joskus tässä vielä pitäisi lukea Milan Kunderan Identiteetti. Mainostekstien mukaan kirja kertoo vanhenevan naisen murenevasta identiteetistä siinä kohtaa elämää, kun vaihdevuodet alkavat vaivata ja nainen muuttuu näkymättömäksi. Aivan kirja just mulle! Minähän olen muuttumassa näkymättömäksi, kun en enää värjää tukkaani ärjyn punaiseksi.

Mutta se mikä tässä on jättekivaa, on vapaus. Olen vapaa munasarjojeni kuristusotteesta.

Sen vuoksi aion etsiä Kunderan myöhempien kausien Identiteetistä jotain muutakin kuin vanhenevan naisen identiteettimärinää. Ja olisihan se kiva tietää, millainen on suurmarssi-ihminen, jotta osaisi erottaa, onko sellainen itte vai ei oo. Kyllähän aika pienmarsseja vasemmiston vappumarssit tätä nykyä ovat, joten suurmarssi-ihmisidentiteettiä ei niihin osallistumalla tarvinne pelätä.

Lehdet

Kirjailija Saara Henriksson oli toissa merkinnässään huolissaan Olivian lopettamisesta. Minulta on koko Olivia mennyt ihan ohi, vaikka tässä oli kausi, jolloin tilailin kaikenmoista Me Naisista Apu-lehteen. Aller-lehdistä kukaan ei vain tullut minulle soittaneeksi.

Me Naiset on muuttunut kivan pirteäksi 1990-luvun meikit ja ulkonäkökeskeisyydestään, mutta tuli aivan liian usein. Loppujen lopuksi Mimmit kasaantuvat ahdistavaksi kasaksi odottamaan lukemista.

Saara Henriksson sanoo, että häntäkin kyllä pimpeloittaa niin Oliviassa kuin muissakin naistenlehdissä pakolliset meikkivinkit. Niin, että tekisi mieli repiä poskiluut irti päästä. Oliviaa hän kiitteli vakavista jutuista kaiken sen kauneussälän välissä. Nyt kun kävin Olivian nettisivuilla, ensimmäisenä tuli vastaan haastattelu, jossa haastateltiin Ruandan kansanmurhasta elävänä selviytynyttä naista.

http://margaretpenny.blogspot.fi/2015/05/olivian-ongelma.html

Kirjailijapariskunnan Saara Henriksson ja Markku Soikkeli kotiin tulevat seuraavat lehdet: Hesari, Journalisti, Meidän Perhe, Maailman kuvalehti, Suomen Luonto, Kansan Uutisten Viikkolehti, Sight & Sound, Kulttuurivihkot, Tähtivaeltaja, Portti ja Aku Ankka.

Meille tulee: Maaseudun Tulevaisuus, saman Viestilehdet-firman metsäalan Aarre, josta innostuin Risto Isomäen kolumnin tähden, Kansan Uutiset, Tiedonantaja, Vihreä Lanka, Elonkehä, naisasialiitto unionin Tulva, hienostonaisten elämää valottava kalliin oloinen aikakauslehti Eeva, nyt myös kierrätettynä Suomen Kuvalehti, Image vanhasta tottumuksesta ja kirjallisuusjuttujen vuoksi, Journalisti siksi, että jotenkin haluan vielä tietää toimittajien maailmasta - en tosin ymmärrä, mitä haluan tietää -, Parnasso tulee myös, kun ylitin jonkun henkisen kynnyksen sen tilatessani - ja Kanavankin joskus tilasin, mutta ehkä se on kuihtunut pois koko lehti, kun ei kuulu eikä näy.

Ai niin. Voima meille tulee myös ja Le Monde Diplomatique ties kuinka monena kappaleena, sillä Le Monde D:n saa erilaisten kansalaisjärjestöjen kylkiäisenä. Ai niin ja tietysti Matti ja Liisa, josta luen aina Pienen vaskisen miehen innolla ja muut pakinoitsijat hajamielisesti, toimittajien kolumnit ovat siinä usein diipadaapaa - Aku-Pekka Mölsän satunnaisesti lukuun ottamatta - , mutta näkeepähän niistä, että maailma ei liikahda mihinkään, mikäli se paikallislehtien toimittajista on kiinni.

Nyt oli kyllä hyvä kolumni Aku-Pekka Mölsältä määräaikaisista työsopimuksista.

Viimeisimmässä Kansan Uutisten Viikkolehdessä Matin ja Liisan sekä ties minkä konsernin muun paikallislehden multisuperpäätoimittaja Tero Joutselainen esiintyi vielä sauvolaisena betoniraudoittaja Tero Vasamaana, joka oli lukenut rakennustyömaalla Vasemmistoliiton uusia puolueteesejä raksatyöläisille ääneen. (Kansan Uutiset Viikkolehti pe 15.5.2015 Rähmällään markkinatalouden edessä s. 2)

Eivät kuulema vassuliiton teesit työläisissä herättäneet intohimoja. Sen jälkeen tämä tyyppi on vaihtanut varmaankin tupeeraustaan, persoonallisuuttaan ja identiteettiään alun viisitoista kertaa eikä hänen vasemmistotaustansa lainkaan haittaa urakiitoa.

Olisiko Matin ja Liisan nykyinen päätoimittaja niitä suurmarssi-ihmisiä, kun osasi oman uranousunsa tähden jättää meidät looserit mätänemään surkeille pienmarsseillemme? Opportunistiksi sellaisia kait ennen sanottiin, kun oli vielä vasemmistolainen kielenkäyttö sallittua. Tai hm. Sehän on selvä luokkapetturi!