Olipa hyvä vasemmistontäyteinen
A-studio eilen

Päälle Marie Le Penn Ulkolinjassa

Monimutkaiset vastaliikkeet tulossa, mikään ei ole yksinkertaista

pe 1.5.2015

Tapojeni vastaisesti jäin eilen tuijottamaan A-studiota ja jaksoin vielä katsoa Ulkolinjankin, vaikka Matti kuorsasi vieressä houkuttelevasti.

A-studiossa Susanne Päivärinnan kanssa vasemmiston surkeasta jamasta keskustelemassa olivat Vasemmistoliiton Li Andersson ja Arhinmäen haastaja, Nakkilan Carusoksi sanottu Jari Myllykoski. Jokin metallimies Myllykoski on - rasvanahkaduunareiden edustaja - sekä hevosenomistaja. Vai ovatkohan Myllykoskien hevoset vaimon heiniä, en muista Kansan Uutisten juttua pariskunnasta niin tarkkaan.

Jari Myllykoski on mielestäni puhunut Arhinmäen vaihtamisesta jo monen vuoden ajan. Totta on, että Vasemmistoliiton puoluejohtaja on aina ollut työläisestä yhtä kaukana kuin hajuvesi lihapullasta ja ehkä yhtä kaukana niin sanotusta taviksestakin, rivivassarista.

Arhinmäkeen ei voi samaistua. Ehkä hänen ajokoiraansa voisi. Se näyttää sympaattiselta luppikselta.

Lisäksi pidemmän aikaa meistä maalaisista on tuntunut, että puoluejohtajamme pyyhkii persettään pienten kuntien surkeilla yksittäisvassareilla. Meitä ei ole hänelle olemassa. Ei hän suhtaudu meihin hyvin eikä huonosti. Hän ei suhtaudu meihin millään lailla.

Iisalmen vasemmisto teki kovan työn, että sai Arhinmäen tulemaan Kuopion sijaan kerran kampanjassa edes Iisalmeen.

Lisäksi Arhinmäen Vasemmistoliitossa on ollut varaa erottaa porukasta vasemmistolaisia. Tapaus Yrttiaho ja Mustajärvi hiertää ainakin minua edelleen.

Tosin Vasenryhmän erottaminen on historiallista jatkumoa Vasemmistoliiton perustamiselle. Ikään kuin нормально näissä piireissä. Vasemmistoliittoon olivat sen perustavaan kokoukseen tervetulleita ihan kaikki - paitsi jotkut väärällä tavalla vasemmistolaiset.

Tulkitsen Sirpa Puhakan valaisevaa kirjaa Vasemmistoliiton synty siten, että joku Reijo Käkelä irtosi porukasta, koska perustavasta kokouksesta tuli liian avoin. Sinne toivotettiin tervetulleeksi oikeistolaiset vasemmistolaiset, mutta ei vasemmistolaisia vasemmistolaisia ja Käkelän pelkona oli, että vasemmistolaiset vasemmistolaiset vain rynnivät paikalle.

Eihän se olisi sitten ollut mitään uutta politiikkaa. Uusi politiikkahan oli tuohon aikaan uusliberaalia - ja uusliberaaliin ovat tarrautuneet edelleen valtamedian toimittajat. Muistan, kuinka aloin hytkyä hysteerisestä naurusta pari vuotta sitten Lapinlahden terveyskeskuksen labran odotustuolilla lukiessani Suvi-Anne Siimeksen (taistolaisvihaaja vas.nusu.kok.) haastattelua. Taisi olla Anna tai Me Naiset.

Toimittaja suorastaan kirkui ihastuksesta, että Suvi-Anne Siimes toi vasemmistoon jotain uutta! Niin toi, ajattelin skeptisesti siinä tyrskiessäni, Siimes toi vasemmistoon oikeiston, uusliberalismin.

Olen nyt pariin kertaan näidenkin vaalien alla kuullut sanottavan, että kun kerta on erotettu kerran puolueesta - ei siihen enää työntäydy. Yhteiskuntatohtori Päivi Uljas on vaalianalyysissään sanonut, että Vasemmistoliitto ei ole kyennyt vieläkään menneisyyden rehelliseen arviointiin.

"Käänne uusliberalismiin tapahtui hitaasti ja ajoi sitten itsensä voimalla läpi. Kun kiersimme 1990-luvun alkuvuosina eduskunnassa varottamassa uusliberalismista, ei meitä juuri kukaan kuunnellut." http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3361435/onko-suomen-seuraava-hallitus-viimeinen-niitti-joka-hajottaa-euroalueen

Päivi Uljas jatkaa:

"En ole vuosikymmeniin tavannut yhtä radikaalia ja pohdiskelevaa keskustelua vasemmistolaisessa talouspolitiikasta kuin nyt vaalien alla. Nuorten aktiivisten ja lahjakkaiden ihmisten katse on suuntautunut takaisin yhteiskunnan muuttamiseen niin vasemmiston, vihreiden kuin sosialidemokraattisen nuorten keskuudessa.

"Uusi missio on syntymässä ja hakee tietään eteenpäin. Historia on vaan kovin hidas ja etenee monimutkaisten vastaliikkeiden logiikalla.”

Mielestäni sisäiset ristiriidat pitäisi puolueissa rehellisesti tunnustaa ja sanoa, että näin on ja tästä mennään eteenpäin. Sekä rehabilitoida sisäisissä puhdistuksissa teloitetut. Ah, miten tuntuu hyvältä tuo Uljaksen sanoma: Historia etenee monimutkaisten vastaliikkeiden logiikalla.

Eilen A-studiossa oli mielestäni aito halu löytää vastauksia ja mennä eteenpäin.

Turhaan Lasse Lindtman (ei ehkä oikeistodemari, kait, joku www.uusisuomi.fissä sanoi broileriksi) turhaan väänsi, että demareilla on nyt yksi linja ja suut suppuun. Olen samaa mieltä kuin Myllykoski; mikseivät demarit voi sanoa, että joo, oikeistodemareita on vielä muutama jäljellä, vaikka Juhana Vartiainen (uusliberaali-uuskokoomuslainen) onkin mennyttä (Luojalle kiitos), mutta Jutta Urpilainenkin (muistaako kukaan enää - se kansakoulunopettaja Kokkolaista, joka on ollut hoitsun vaatteissa Image-lehden kansikuvatyttö?) on oppimisen tiellä.

Jutta Urpilaiselle pitää nostaa hattua siitä, että nosti esille EU:nkin verovaroja veroparatiiseihin lappavat yritykset. Eikö kansainväliselle kapitalismille voida mitään? Sitä paitsi! Vihreä Lanka huomasi, että kaikki vihreät valitut kansanedustajat kannattavat rahoitusmarkkinaveroa.

Antti Lindtman on nettisivujensa mukaan ajanut työkseen betoniautoa ja on yksinhuoltajaisän kasvattama Vantaalta. On ainakin joskus jotain oikeata työtä tehnyt.

Li Andersson on aina telkkarissa niin ihana, että kotistudiossa menemme Matin kanssa mykäksi ihastuksesta. Matti tosin nukahti, mutta vasta sen jälkeen, kun Marie Le Penn puhui Ulkolinjan dokumentissa.

Demari-Kaarin Taipaleen pamfletin hain äsken tuvan puolelta. Olen sen jostain Vapaus valita toisin -kekkerista mukaani hankkinut. Pamfletin aiheena on metropolitiikka ja kanteen paperiliittimellä kiinnitetysttä Karin Taipaleen käyntikortissa luki: "Tieto on poliittista!"

Kaarin Taipale sanoi eilen studiossa jotain, mikä ainakin näppäili minua sisältä: "Me olemme kaikki pätkätyöläisiä."

Kaahottaessaan Muutos 2011 -liikehdinnän puolesta Susanna Kaukinen, väärinajattelun lempeä syleilijä ja separatisti, on tuonut esille ranskalaisen Marie Le Pennin Front Nationalen. Eilisessä ulkolinjassa BBC:n toimittaja oli sitä mieltä, että euro on hajoamistilassa.

Samaa arvelee tutkija Teppo Eskelinen omassa vaalianalyysissään: "Ei ole mahdotonta, että Suomen tulevasta hallituksesta todella tulee se viimeinen niitti, joka hajoittaa euroalueen."

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3361435/onko-suomen-seuraava-hallitus-viimeinen-niitti-joka-hajottaa-euroalueen

Eskelinen on Itä-Suomen yliopiston hommissa. Hän huomaa: "Suomessa vallitsee todellinen ja polarisoitunut jako kasvukeskusten ja muun maan välillä. Se ei katoa kuvittelemalla, että "kaikki" muuttavat kohta Helsinkiin. Eivät muuta. Minkä tahansa positiivisen poliittisen voiman, joka haluaa menestyä, on menestyttävä myös kasvukeskusten ulkopuolella."

Nyt olen taipuvainen ajattelemaan näin. Jos kerta globaalit proletaarit eivät ehdi liittyä yhteen ja alkaa kunnolla suitsia ylikansallista kapitalismia rahoitusmarkkinaveroineen ja veroparatiisien sulkemisineen, hajotkoon vittu koko euro. Minusta on todella merkillistä, että Juhana Vartiainen (no se uusliberaalidemari ja nyk. kokoomusällötys), joka puhuu Ruotsin mallista ja Ruotsin ihanuudesta, ei mainitse sanallakaan sitä, että Ruotsi ei ole eurossa mukana.

Twitter tarjosi seurattavaksi Heikki Patomäkeä. Niinpä klikkasin, vaikken mitään koko vitteristä tajuakaan. Löysin sitä kautta Patomäen sivuilta Uusliberalismi Suomessa -opuksen ladattavaksi ja puheenvuorovastauksen Ruurik Holmille siitä, mitä vasemmsito on:

http://patomaki.fi/2015/04/mita-vasemmisto-on/