Kärkölästä

Saamaton, läski, köyhä ja kipeä tilittää menneisyyttään

la 2.5.2015

Huomenta,

joudun nyt puuttumaan Kärkölän asioihin, sillä Ärräpäiden ansiosta olimme perheen kanssa yötä Marja-Liisa Ylitalon luona Etelä-Kärkölässä Marttilassa muutama alkusyksy sitten, kun menin yo-talolle SKP:n vastavirtafestareille ja muu perhe Korkeasaareen.

Marja-Liisa Ylitalo on Reijo Nikkilän, joka oli muinoin ärräpäärynä, sisko. Marsan nuorimmainen, Satu, oli mun paras kaveri ekalla luokalla. Oltiin kaksi umpihiljaista maalaistyttöä syrjästä.

Mattihan se olisi jättänytkin loput eläintarhaan hyvin mielellään ja minut kommariporukoihin, mutta on sitoutunut koko laumaan ja vielä toisen kaaren sukulaisiin Pietarissa sekä ympäri Eurooppaa ihan kristillisen avioliiton kautta. Minä menin SKP-festareihin sen vuoksi, että siellä oli puhumassa Kreikan Syrizan Yiannis Bournous. Eihän tällä ällöttävällä pikkuporvarillisella mänttipussipaikkakunnalla kukaan sellaista osaa arvostaa, mutta ihan vittuuksissani menin, että saisin näin jälkikäteen asiasta piikitellä.

Ennen Järvelän taajamaa, jossa on Kärkölän kuntakeskus ja kunnantalo, sijaitsee Koskisen Oy:n lautatarha.

Kait saha on edelleen taajamassa radan varrella. Kloorifenolit karkasivat sahalta palossa vuonna 1975 tai jotain. Me katsottiin Kärkölän Järvelän ala-asterakennuksen toisesta kerroksesta, kun saha paloi. Se oli hurja näky.

Koska kloorifenolin valuminen oli "onnettomuus" saha ei joutunut konkkaan eikä mitään. Ei edes varmaan korvauksiinkaan. Tosiasiahan kuitenkin on, että kloorifenoli järveläläisten juomavedessä on joutunut sinne vähitellen jo siitä lähtien, kun kloorifenolia on käytetty. Muistelen jonkun tutkijan sanoneen, että 1960-luvun lopulta.

Kuopion yliopistossa joku lääkäri väitteli 1990-luvun puolivälissä kloorifenolin terveysvaikutuksista. Muistan, että väikkärissään oli kohta, jossa kerrottiin myrkyn päässeen pohjaveteen vähitellen.

Kloorifenoli löydettiin jossain koeporauksissa tai näytteenotoissa vuonna 1988. Sahatavaran sinistymisenestomyrkky oli pilannut Valkeisen järven sekä Järvelän vedenottamon tienoon. Hähkäjärvi oli sahalle annettu jo ammoin sahatavaran säilytysaltaiksi.

Melkein kaikki mun luokkakaverit olivat jollain lailla sidoksissa sahaan. Kyllä Järvelässä oli olemassa työväenkulttuuri vielä 1980-luvulla, vaikkakin nuoriso oli äärioikeistolaista, fiftareita ja veti lättyyn punkkareita. Minä muuten olin ikäluokkani ainoa punkkari ja olin vähällä saada kuonooni Kämpin Pekalta, koska minulla oli Maukka Perusjätkä -rintanappi ja pidin Maukan biiseistä.

Huh. Kämpin Pekka on varmaan nykyään persu.

Minä kuuluin täysin luokattomaan ja säädyttömään väkeen. Äiti ja isä olivat maataloustyöläisiä eikä muita meidän kaltaisiamme Järvelässä ollut. Emme olleet edes maaseudun itsenäisiä pieneläjiä, vaan jotain vieläkin marginaalisempaa. Sieltä yhteiskunnallinen ajatteluni kumpuaa.

Meinasimme muuten 1970-luvun puolivälissä muuttaa Heinolaan. Isällä oli siellä jokin työviritys ja äiti varmaan olisi työllistynyt siivoojana tai jotain. Kävimme katsomassa sellaista ihan kivaa 1950-luvun omakotitaloa. Millainen olisi ajatteluni, jos identifioisin itseni heinolalaiseksi?

Kärkölän Järvelä oli vanhemmilleni vain välivaihe elämässä. Eivät he sinne koskaan oloutuneet. Halusivat takaisin Puumalaan. Jos olisimme ostaneet talon Heinolasta, olisivat kasvattaneet minunkin juureni sinne.

Tämän vuoksi minulla ei ole juuria. Olen levoton proletariaatti.

Mutta Kärkölä ei yhdisty! Jumalauta. Luin äsken kuntaliitosselvityksen netistä ja Kärkölän osuus oli kirjoitettu näin epämääräisesti: ´Kärkölän osalta olisi perusteet sen liittämiseen kolmantena kuntana kumpaankin tarkasteltuihin kuntaliitoksiin, mutta siihen ei tässä selvityksessä mukana olevissa kunnissa katsottu olevan edellytyksiä.´

http://www.salpauskunta.fi/wp-content/uploads/2014/12/Ehdotus_20141212.pdf

Hämeenkoski menköön Lahteen ja Nastola. Kärkölässä näyttää kuitenkin olevan jotain munaa vastustaa Lahden pakkoliitosta, vaikka terveyskeskuksen päälle näyttikin sataneen suurin piirtein arkeologinen pölykerros, kun Marian kanssa käytiin viime kesänä siellä.

Mun entinen kihlattu Markku Ahokas näyttää muuten olevan nykyään kepulainen. Asuu Asikkalassa. Oli ihan tavallinen amisprole ja koska minä olin lukiossa, Markkukin meni sitten tekuun opiskelemaan levyteknikoksi. Jotain siinä oli sellaista siinä meidän suhteessa. Ilmeisesti minä olin se, joka alitajuisesti en arvostanut amisprolea. Mutta tulipa kansalaiskoulun käyneestä työväenluokkaisesta nuoresta miehestä pikku tappi. Siis jotain kalustehommia tarkoittaa toi levyteknikko. Mutta kepulainen! Kääk. Hyvä sentään, että ei kokoomuslainen.

Hämeenkoski oli ennen Koski HL ja olen kertonut teille väsymykseen asti, että olen käynyt Koskella oikomishoidossa näine hampaineni, jolle se helvetin Hyytiäinen ei voinut mitään.

Lammilla Untulan tai Utulan lavalla käytiin ton Ahokkaan Markun kanssa katsomassa Hurriganesia. Markku oli just sen verran mua vanhempi, että ymmärsi Hurriganesista jotain. Minä en tuon taivaallista. Kun erosimme, kävin Lammin lavalla joidenkin tyttöjen kanssa ja koska olen ollut aina huono käyttämään viinaa, hautasin tilaisuutta varten vääryydellä hankkimani kirsikkaviinipullon jonnekin lavan lähelle, sillä oksetti jo heti muutaman kulauksen jälkeen.

Mullahan on tämä Pohjois-Euroopan huonoin maksa, jonka ansiosta olen alkoholimyrkytyksen partaalla lusikallisesta viinaa, viiniä tai olutta. Minä muuten aina ihmettelin, kun piti sosiaalisuussyistä juoda, että on tämä ylimainostettu juttu, mutta pitää kait tätä nyt kiskoa, sillä muuten en pääse porukoihin. Sitten aina menin nukkumaan kapakan wc-pytyn juurelle valmiina oksentamaan heti, kun herään.

NIIN! Marja-Liisa Ylitalo on rakentanut Kärkölän kepun. Kun hän tuli mukaan kuvioihin, ei kepulla ollut montakaan valtuutettua niiden kaikkien kokoomuslaisten joukossa Kärkölän valtuustossa. Marsan valtakautena Kärkölän kepu on lisääntynyt. Ja hyvä niin! Hyvä, että edes kepulaisia työläispaikkakunnalla.

Kärkölä oli mun nuoruudessani oudosti jakautunut. Isot mahtavat maanviljelijät eivät olleet edes tosiaan kepulaisia, vaan kokoomuslaisia. Kepu oli vähän pienempien viljelijöiden juttu siellä.

SKDL-tyyppejä oli joku Jussi Urpalainen ja joku Rantalainen, joka nyt on äreä vassulisetä Mikkelissä. Työläisetkin aina vielä 1980-luvulla sylkäisivät suustaan, että Urpalainen, saatana, kommari. Siitä minä sain rokotuksen. Että jos on kommari, on yksi SAATANA. Ja sitten pitää sylkäistä perään.

Se toinen Kärkölän SKDL-tyyppi oli nyt sitten samassa sähköpostipohjaisessa kuntaryhmässä kuin minä Vasemmistoliitossa ja en tiedä. Ei se tykänt mun kirjoituksista yhtään.

Reijo Nikkilä ja Marsa-siskonsa kertoivat mulle, että Koskisen Oy:n perustaja Kalevi Koskinen oli kyllä aikoinaan ihan samanlainen työläinen kuin muutkin kaltaisensa. Aina kun nyt näette Koskisen Oy:n pressussa jonkun rekan peräkärryssä, ottakaa oikeasti hattu päästä. Kaikista ympäristörikoksista ja muista huolimatta Koskisen Oy on työläistaustainen (näin sanoi Reijo Nikkilä) ja se on antanut monelle sikäläiselle pikku prolekakaralle perheeseen leipää, että sosiaalinen nousu on mahdollinen. Koskisen Oy on selviytynyt keskikokoisena sahana yli kaikkien vaikeiden vuosien. On se jonkinlainen ihme.

Minäkin olin Markun mukana Koskisen Oy:n siivouspäivänä sahalla siivoilemassa ja sain kaameet rakot pikku kätösiini. Niinpä minusta alkoi sahan siivouspäivän sekä yhden sokerijuurikkaan harvennuksessa hikoilemani päivän aikana tuntua siltä, että ruumiillinen työ ei ole minua varten. Sokerijuurikasta harvensin naapurin Risto ja Marjatta Salosen pellolla tosiaan yhden päivän ja sitten mun kädet tulivat niin isoille rakoille, että työnantajalleni tuli mua sääli.

Ei tarvinnut enää jatkaa siinä hommassa.

Joo, katsoiko kukaan eilen Inhimillistä tekijää? Siinä oli virolainen personal trainer Kylli Kukk ja joku stressinhallintavalmentaja sekä psykologi. Tulipa muuten taas tommyhellstén-shittiä ruudun täydeltä.

Koska olen saamaton, läski, köyhä ja kipeä (sepelvaltimotauti) on ihan turha syyttää yhteiskuntaa tai kokoomusta. MINULLA ON VAIN VITUN HUONO ASENNE.

Pia

PS: Kärkölä-merkintä oli vähän yllä olevaa lyhyemmässä muodossa tämänaamuinen viestini Ärräpäät-sähköpostilistalle. Avasin Kärkölä-keskustelun kertomalla, että Kärkölän Järvelässä työskenteli ammoin 1970-luvulla hammaslääkäri nimeltä Hyytiäinen. Me kaikki ekaluokkalaiset opimme kirjoittamaan Ystävä-kirjojen kohtaan Mitä inhoan eniten? Että Hyytiäistä. Hyytiäisellä oli ilmeisesti niin isot ja vastenmieliset sorkat, että ne eivät mahtuneet sen ajan ekaluokkaisten suuhun. Minäkin muistan, että Hyytiäinen hoki koko hammaslääkärivastaanottonsa ajan epätoivoa hipoen: "Auki, auki, auki."

Kirjoitin kaikesta kokemastani huolimatta Ystävä-kirjaan inhoamiskohtaan silakkalaatikko, sillä se oli vielä kamalampi kokemus ekalla luokalla kuin Hyytiäinen. Hyytiäinen hiipi Ärräpäihin kulttuurikeskustelussa, sillä Lieksan Berija, Kari Seppänen, paljasti Pamela Anderssonin (joku tissimuija) olevan omaa sukuaan Hyytiäinen. Ajatelkaa! Tissitähti Hyytiäinen.

Hammaslääkärikammotukseni jälkeen toveri Tapani Kaakkuriniemi kertoi ostaneensa Kärkölän Järvelän Rautiasta kirjallisuustuntijamurunsa kanssa porakoneen. Ja väitti erheellisesti, että Kärkölä on liittymässä vuoden 2016 alusta Lahteen. Minä heti huutamaan sähköpostilistalla, että hyi helvetti voi vittu ei voi olla totta.

Menin nettiin ja luin Rolf Paqvalinin, kuntajakoselvittäjän, raportin Salpakankaan kaupungista.

Sen jälkeen teki mieli lähteä välittömästi Kärkölään puristamaan kunnanvaltuutettuja kädestä, että pitäkää pintanne siellä ja katsoin kunnan nettisivuilta, mikä on Kärkölän valtuustojakauma. Huomasin, että herramujee:  

Kepulaisia on Kärkölän valtuustossa eniten (amen, amen, amen):

Kokoomus	7
SDP	7
Keskusta	9
PS	3
VAS	1

Risto Salonen näyttää muuten olevan edelleen Kärkölän valtuustossa Kokoomuksen edustajana. Salosista ei jäänyt meille huonoa tai ökyä kuvaa. Olivat pariskunta, joka teki aivan helvetisti työtä. Muistan soittaneeni Salosen Marjatalle, kun isä kesällä 2002 kuoli. Jos olisin ilmoittanut aikaisemmin, olisivat saattaneet tulla hautajaisiin. Eivät ehtineet kuitenkaan siihen hätään saada lomittajaa.

Kepun valtuutetun Petri Ollilan kanssa olen jokus ala-asteella ollut samalla yhdistetyllä luokalla ja tyyppi löytyy samasta luokkakuvasta. Nämä Kärkölän etelähelmasta tulleet jyväjemmaripojat olivat vain jotenkin sellaisia, että niihin ei kiinnittänyt paljoakaan huomiota.

Mielenkiintoinen kuvio oli, kun samassa lukion venäjän ryhmässä opiskellut lappilalainen Rauno Lind, joka oli meitä muistaakseni jostain syystä vuotta vanhempi, istui nyt talvella Kuortin ABC:llä ihan saman näköisenä - vain hieman kasvoiltaan rypistyneenä - kuin lukioaikaan.

Lindin Rane tuli tässä yhteydessä mieleen, kun nimenomaan karskit prolepojat olivat tyttöjen suosiossa. Rane seurusteli lukiossa kommunisti-Salomaan tyttäreksi sanotun Leenan kanssa. Molemmat olivat jotenkin isokokoisia, näyttäviä, upeita ja ihailin heitä salaa. Salomaan kolmesta lahjakkaasta tyttärestä sanottiin aina, että hepä eivät voi lähteä vaihto-oppilaaksi jenkkeihin, kun USA ei anna kommaritaustan vuoksi viisumia.

Rauno Lindillä oli mahdottoman mukavan tuntuinen vaimo. Vastaili ystävällisesti revolverihaastatteluuni miehensä sijaan ja samassa pöydässä näppäili samanlainen kyllästynyt pissis älypuhelintaan kuin meillä. Meillä niitä kyllästyneitä älypuhelinpissiksiä oli kaksi.

Ja autossa naukui onnettomana Matin Hilkka-tädin Miisu-kissa, joka matkusti Helsingistä takaisin Ylä-Savoon. Miisu saa elinpäivistään kiittää Mattia - niin se pirulainen tekeekin, seuraa miestä kuin pieni kiitollinen karitsa. Minä olisin päättänyt nartun elämän jo heti alkuunsa tai lahjoittanut sen ensimmäiselle vastaantulijalle, mutta Matti pani vastaan. Lupasi siivota Miisun paskalaatikot. Sitä päivää ei tosin vielä ole tullut.