J´accuse! Minä syytän!
Ylen telkkaritoimitusta ja Hesaria

Ei koskaan tiedä, mitä sitä haluaakin lukea

ma 29.6.2015

J´accuse on Émile Zolan avoin kirje Ranskan vallanpitäjille niin sanotussa Alfred Dreyfusin tapauksessa vuonna 1898. Minä myös syytän. Syytän suomalaista valtamediaa, etenkin Hesarin ulkomaansivuja ja Ylen ajankohtaisohjelmia, että käsitykseni virolaisista on stereotyyppisesti typistävä.

Minulla kun on sellainen käsitys, että tyypillinen virolainen on vähän yli parikymppinen testosteronia huokuva isänmaallinen nuorukainen, joka tekisi Naton eteen mitä tahansa. Hänellä on maastoasu, käsikranaatti hampaissa, molempien korvien takana tikari ja vyötäisillä viidakkoveitsi, käsissään hän pitelee jopa yöaikaan rynnäkkökivääriä.

Tällaisen kuvan antavat meille Hesari ja Yleisradio. Suomen valtamedian mukaan virolaiset ovat Nato-hullua ja venäläisiä vihaavaa kansaa. Virostahan ei suodatu meille muita uutisia kuin, että Nato aloittaa aina jotkut sotaharjoitukset.

Aloin tosissani miettiä kaikkia tuntemiani virolaisia. Eilisessä merkinnässäni olin kaukana 25 vuoden takana.

Siksi en muistanut lapinlahtelaista Meijerin Üllia. Jos minulla olisi puoliakaskin Üllin vauhdista tai sisusta, olisin jo vaihtanut kaikki kukat uusiin multiin, eristänyt talon yläpohjan yläkerran kylppärin kohdalta, purkanut kuistin ovenpielet ja asettanut siihen nurkkalaudat (sen sijaan, että sellueriste pursuilee ovenpielistä irstaasti) ja ehdottomasti vaihtanut Leonidin Corsaan laturin sekä karkki-Saabiin pakoputken (sen, jota etsitiin Marian kanssa Kuopion Motonetistä ja ajettiin etsimisen jälkeen Varkauteen ostamaan Pentti Saarikosken Suomentajan päiväkirjat.)

Pidän Üllista, vaikka tämän elämänvoima oli vähällä panna Meijerin Seisakkeen sekaisin. Üllin tapaista ei ole jäädä tuleen makaamaan. Hän on löytänyt töitä Fontanellasta. Olen iloinen, että minulla oli mahdollisuus kulkea hetkisen yhtä matkaa voima-Üllin kanssa.

Sama joki

Eilen en saanut edes norsunkorvia istutettua. Ovat lojuneet juurrutussammiossa toukokuusta lähtien. Oli ihan pakko lukea Jaan Kaplinskin Sama joki loppuun. Se oli täynnä upeita, sivistäviä keskusteluja nuoren Hänen sekä Opettajan välillä. Opettaja oli hieman katkeroitunut älymystön edustaja, jolla Kaplinskin osin omaelämäkerrallisen kirjan mukaan oli joitain inhimilliseksi tekeviä yllättävän pikkumaisia piirteitä.

Minä tietysti miettimään, kuka Opettaja voisi olla. 1960-luvun Tarton älymystön edustaja? Joka halusi opettaa nuoria ihmisiä sillä tavalla systeemistä riippumattomasti. Likinäköinen keski-ikäinen mies, jonka säärissä oli jotain pystyssä törröttäviä vaaleita ihokarvoja.

Ulkonäön kuvaus oli hieman - sanoisinko - epäkunnioittavan tarkka. Toisaalta opetettava julli sai lukea Opettajan käsityksen itsestään vahingossa ja se varmaan oli melko totuudenmukainen: "Kielitaito keskinkertaista vähän parempi..... Mitä hänellä on tarjottavanaan, paitsi banaaleja pohdiskeluja taiteesta ja runoudesta? Samanlaisia pohdiskeluja kuulin neljäkymmentä vuotta sitten." (Jaan Kaplinski Sama joki s. 428)

Vanhenevan uroksen väsynyttä marinaa, kun ei oikeastaan enää jaksa opetettaviaan ilman virallista asemaa. Jaan Kaplinski on tehnyt Opettajasta papin.

Kirja alkaa Opettajan hautajaisista. Jo asemansa vakiinnuttanut opetettava tulee hautajaisiin ja muistelee. Heti ensimmäiseltä sivulta käy ilmi, että kirjan päähenkilö Hän oli tehnyt Opettajansa kanssa sovinnon. Ei Opettaja Hänen mielestään paha ollut. Lähinnä huvittava. Opettajaan koskee nuoren nulkin alentuva asenne. Ei ole mukava kuulla olevansa huvittava.

Samassa joessa loikin nuoren miehen seksuaalisuuskuvausten ylitse. Ne varmaan oli otettu mukaan, jotta kirjassa olisi tarvittavaa jännitettä kirjallisuuden länsimarkkinoille. Vallan hyvin olisi riittänyt kuittaus, että seksielämä oli haparoivaa ja oikeastaan päähenkilö mietti hädissään, onko homo, zoofiili vaiko kaiken päälle vielä voyeristikin-

Siinä kohtaa nuorisoseksuaalin pohdintoja pääsi kyllä minulta vähän hermostunut tirskaus. Jaan Kaplinski ei olekaan niin vakava. Toisaalta kehitteliväthän pojat alussa myös pierun teologian.

Nuori nouseva Viron älykkö imee Opettajasta kaiken irti. Opettaja on osin innoissaan, osin ärtynyt saamastaan palvonnasta. Päähenkilö pohtii, että Opettajakin oli sivussa eikä sisäpiirissä lainkaan. Opetettava ainakaan ei jotenkaan osannut työntäytyä opetuslapseksi ja sisäpiiriin.

Jotenkin tuttua. Aina jokin hiertää.

Sivistystahto

Saman joen päähenkilön tavoin istahdin Opettajan jalkojen juureen. Nautin sivukaupalla kasautuvista luennoista. Istuin Pihtiputaan keihäskarnevaaliauton koiraosastossa, luin ja googlailin. Välillä huutelin etupenkkiläisille, mitä olin oppinut. Matille tuuletin, että roomalaisetpa eivät olleet hyviä muussa kuin sodankäynnissä.

Jopa vandaalit olivat parempia runoilijoita kuin roomalaiset. Sitten piti googlata, ketä piruja vandaalit olivat. Vandaalit olivat germaanikansa, joka tunkeutui Rooman valtakunnan alueelle ja perusti kuningaskunnan nykyisen Tunisian alueelle Karthagoon. Roomalaiset löivät Karthagon niin sanotuissa puunilaissodissa.

Tässä huomaa, että luin hissan kokeeseen kouluaikaan vain pelkät tärpit. Muistan, että Kärkölän yläasteen hissan opettajan Esko Tapionlinnan tärppeinä olivat vuorovuosin puunilaissodat tai foinikialaissodat. En muista, kumpi oli meidän lukuvuotemme tärppi, mutta kummastakaan minulle ei hyvän näkömuistin avulla koepaperille vuodatettuna jäänyt mieleen yhtään mitään.

Roomalaisen oikeuden taustalla ovat Jaan Kaplinskin Saman joen Opettajan mukaan Foinikiasta kotoisin olevat juristit Paulus ja Ulpianus. Eräällä sessiolla Opettaja ja päähenkilö keskustelevat uskonpuhdistuksesta. Opettaja on sitä mieltä, että esimerkiksi juutalaisuus on pystynyt jatkuvasti uudistumaan, esimerkkeinä kabbalismi ja hasidismi.

Jähmettymisistä Opettaja pitää esimerkkinä Etiopian ja Syyrian vanhoja kristillisiä kirkkoja.

Tämä pitäisi saada ortodoksisen Aamun Koiton sivuille tavalla tai toisella: "Uskonto on samanlainen kuin kulttuuri ja kieli. Jos siitä tulee sellainen, että sitä pitää ehdottomasti vaalia, suojella ja säilyttää, se lamaantuu ja alkaa ummehtua. Uskonto ei ole staattinen, vaan dynaaminen ilmiö; se ei ole järvi vaan joki." (Jaan Kaplinski Sama joki s. 141)

Samalla sivulla on käsite contradictio in adiecto (ristiriita määritteestä). Ja puhutaan kreikan kielen sanasta pneuma pnei: "Mikä on Hengestä syntynyt, on henki."

Kyseessä on Johanneksen evankeliumin kolmas luku ja jakeet 5-8:
" Jeesus vastasi: `Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Tämä on niin kaunista, että voisi melkein itkeä. Opettaja selittää Hengen elämänvoimaksi. Länsi-ihminen ei kerää elämänvoimaa, vaan tavaroita ja rahaa. En tiedä, senkö vuoksi me turvonneet, kaljapöhöiset ja vaaleanpunaiset suomalaisturistit Turkin Alanyassa näytimme niin surkeilta ja lisääntymiskyvyttömiltä evoluution umpikujilta. 

Saman joen jälkeen on pakko ahmaista Juhani Salokanteleen Sivistystahto, Jaan Kros, hänen teoksensa ja virolaisuus. Hetken olin jo aamulla epätoivoinen. En löytänyt kirjaa heti. Muistin sen ostaneeni Lapinlahden kirjaston poistomyynnistä, mutta säikähdin, että olin poistanut sen hyllystä.

Jaan Krossin Keisarin hullusta nimittäin luulen, että minusta ei ole sen lukijaksi. Molemmat Krossini olivat kuitenkin vierekkäin tuvan kirjahyllyssä, Luojan kiitos.