Uusin Vihreä Lanka -
onko nyt aika uuden Kansalaisliiton?

Siinä olisivat vihreät, demarit, vassarit, kommarit ja pipo eikun IPU

(sekä Marxilainen työväenliitto ja Suomen Työväenpuolue, miksei Kommunistinen työväenpuoluekin)

Istanbulista ja orientalismista vähäsen

la 6.6.2015

Tauti hellittää. Kait. Päätin, että tänään on kuumeeton päivä ja alan vaihtaa kukkiin multia.

Eilen meillä piipahti vasemmistodemari. Olipa mukava jutella. Kannattaa Antti Lindtmania. Listasimme myös Vasemmistoliiton hyvikset - ja sivusimme kummankin puolueen pahiksia. Päätimme, että kyllä tästä oppositiorintamasta vas.-dem.-vihr. vielä hyvä tulee, kun nyt näyttää siltä, että normivihreätkään eivät enää niin ole liimautuneita kokoomuksen takapuoleen.

Viimeisin Vihreä Lanka oli toiveita herättävä. Vt. päätoimittaja Sammeli Heikkinen lasetteli suoria sanoja otsikolla Stubbin kakkonen? (Vihreä Lanka 5.6.2015 s. 2) Heikkinen kirjoittaa: "Maassa on uusi hallitus, joka lupaa raippaa ja höylää. Lupaa jotain hyvääkin, mutta hallitusohjelman täsmälliset summat ovat melkein kaikki miinusmerkkisiä. Huolestuttavin piirre leikkauskirveen heiluttamisessa on, ettei se osu minuun. Eikä osu sinuunkaan, jos satut olemaan työsuhteessa ja vähintään keskituloinen."

Niinpä niin. Köyhät jatkavat köyhtymistä ja työläisiä pakotetaan ottamaan vastaan köyhätöitä, alipalkattua palvelutyötä, joiden palkalla ei tule toimeen. Keskiluokasta tippuilee väkeä lumpenproletariaattiin, mutta niin kauan kuin oma palli ei ole uhattuna, ihmiset äänestävät kokoomusta. Kiva kuulua paremmiston joukkoon. Oksennus.

Tai sitten ihmiset äänestävät persuja syystä, että heihin voi samaistua. Toisaalta niin kauan kuin pettyneet demarimiehet äänestävät persuja, Soini saa haudata ajatuksensa äärioikeistolaisesta populistipuolueesta. Sellaistahan Soini oli havittelemassa. Ymmärsin, että nykyinen oikeus- ja työministeri on pettynyt kymenlaaksolainen paperitehdastyöläinen. Jonkun kanssa ei tällä kemiat menneet yksiin paperiliitossa - näin Lindström mutisi jossain haastattelussaan.

Olen toiveikas vihreiden suhteen - paitsi, että puheenjohtaja Ville Niinistön haastattelusta sisemmällä lehdessä käy ilmi, että osa vihreistä pelkää leimautuvansa vasemmistolaisiksi. Senköhän vuoksi täkäläinen sinivihreä aina muuttuu violetiksi kasvoiltaan, kun kävelee vastaan? Pelkää leimautuvansa, jos sanoo sanaakaan. Tai ehkä näiltä sinivihreiltä menee sovinnainen uskottavuus, mikäli joku näkee, että he vaihtavat pari sanaa äärivassarin kanssa.

Pitää nyt alustavasti lukea Osmo Soininvaaran Jäähyväiset eduskunnalle ja Pekka Saurin Parempaa kuin seksi. Ehkä kirjat auttavat avaamaan nyky- ja normivihreiden ajattelua. Anne Paulo-Tuovinen (vihr. ehdokas) antoi toivoa, että jotain sellaista, mistä itsekin aikanani vihreissä viehätyin, on jäljellä. Ehkä kaipaamani elementit ovat vasemmistolaisuutta ja juuri sitä paheksuttua lämmintä viherpipertämistä.

Pekka Sauri sanoo Vihreän Langan haastattelussaan, että joskus ennen virallista puolueeksi muodostumista kaavaili vihreiden nimeksi Kansalaisliittoa. Aivan mahtavaa, mutta ymmärrän kyllä ongelman: Kansalaisliitto olisi ollut vieläkin abstraktimpi kuin Vihreä Liitto.

Kaikki nykyisetkään kärkivihreät eivät välttämättä kannata vihreiden muuttumista isohkoksi yleispuolueeksi. Jossain määrin se merkitsisi sanoman vesittymistä. Pitkäänhän ylipäätänsä kaikkia yleispuolueita on vaivannut se, että poliittinen sanoma on diipadaapaa.

Ehkä nyt olisi aika laajan yleisvihervasemmistolaisen Kansalaisliiton? Sellaisen, jotka Soininvaara uumoilee ja joka uudistaisi vasemmiston. Unelmavasemmistoni puhuisi prekaareista ja siihen mahtuisi äärivasemmistokin. Ehkä ei ole tarpeen luoda mitään ihmeellistä rakennetta, vaan jonkinlainen löyhä, postmodernin jälkeinen kansalaisliittouma.

Orientalismi

Pääsin Edvard W. Saïdin (arabiaksi إدوارد وديع سعيد‎) Orientalismia tällä lukemalla sivulle 128. Sitten Orhan Pamukin Istanbul karahti loppuun. Kesken kaiken ja piti keksiä jotain. Riikka Pelon monimutkainen Jokapäiväinen elämämme imaisi minut 1930-luvun Neuvostoliittoon.

Saïd on meikäläiselle ongelmallinen vyöryttäessään esille koko länsimaisen kolonialistisen kirjallisuuden- ja kulttuurihistorian. En minä muutenkaan olisi Gustave Flaubertista pitänyt ja nyt Saïdin Orientalismin jälkeen vielä vähemmän. Hirveä porsaannaama koko ranskis.

Mutta kun näiden nimien perässä ei pysy. Olen kohdassa, jossa länsimaat ovat vakuuttuneita siitä, että profeetta Mohammed on huijari. Englantilainen kirjailija, runoilija ja taidekriitikko John Ruskin sentään tuntuu Orientalismissa tutulta kuin Orhan Pamuk mainitsee hänet Istanbulin arkkitehtuurin yhteydessä (Orhan Pamuk Istanbul s. 346 alk.).

Ruskin on ylistänyt Istanbulin rappiota kaupungin pittoreskina kauneutena. No niin, nyt ei tarvitsisi kuin tietää, mitä tarkoittaa pittoreski. Pittoreski on wikipedian mukaan maalauksellinen tai kuvauksellinen, se on esteettinen kategoria. Se ilmaisee kauneuden lajia, joka on suostuvainen kuvaan.

Minä näin viisikymppisenä olen tainnut menettää koko esteettisen kategoriani. En suostu yhteenkään kuvaan, sillä olen kaikkea muuta kuin pittoreski. En edes rapistuneena, kuten Ruskinin, prerafaeliittiin kuuluvana, mielestä köyhtynyt Istanbul oli 1800-luvulla.

Ruskin ihaili Istanbulissa sitä, kuinka pensaat ja köynnökset valtaavat vanhat puiset palatsit ja holvikaaret. Hän onkin määrittänyt arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Ruskinin mielestä monumentin pitää saada kuolla luonnollinen kuolema.

(Ruskin pitää ottaa Matin ja minun iltapäiväkeskustelujemme esityslistalle välittömästi!)

Istanbul-kirjassaan Orhan Pamuk ikään kuin tuntuu sanovan, että ok, voihan osmannivaltakunnan rappiossa kahlaavasta kotikaupungistaan sanoa jotain niin positiivista, mutta silti - John Ruskinin ei tarvitse elää Istanbulin köyhyydessä. Ruskinkin tarkasteli Istanbulia ulkomaalaisen ortientalistin näkökulmasta ulkokohtaisesti.

Mutta.

Miten me länsimaalaiset sitten voisimme ylipäätänsä kirjoittaa tai sanoa mistään mitään käydessämme jossain? Ainahan me olemme piinallisia, pulleita, rikkaita ja alentuvia orientalisteja. Joka tapauksessa.