
su 26.7.2015
Savon Sanomissa oli tänään Seppo Konosen kirjoittama Hilkka Mannermaan nekrologi. Hyvä oli nekro. Muistiinpanot, lähinnä kuolinpäivän ja -paikan, Kono raapusti pienelle lapulle Hilkan siunaustilaisuuden jälkeen Kuopion Pyhän Pietarin kappelissa.
Kappelissa oli Pauno Pohjolaisen puutaideteos paikalla, jossa olisi olettanut olevan ikkunan. En aina ole pitänyt lähestulkoonkaan kaikista Pohjolaisen taideteoksista. Sisälle olen päässyt vain hänen kaikkien pienimpiin madonna-aiheisiin töihinsä. Pohjolaisen suuret puuteokset ovat mielestäni olleet jotenkin möhköjä, möhkälemäisiä, raskaita.
Tuijotin siunaustilaisuudessa kappelin taideteosta ja yht´äkkiä äkkäsin, mistä siinä oli kyse. Kyse oli puusta veistetystä valosta. Valonsäteet tulivat teoksesta villin kevyinä pyörteinä.
Hautajaiset ovat usein helpottavia tilaisuuskia. Siirtymäriittiin päättyy pelko pahimman tapahtumisesta. Pahin, kuolema, on jo takana.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]