Muistoja Linnanpellonkatu 17:stä

ke 15.7.2015

Ensimmäinen aviomieheni täyttää tänään vuosia. Jonkin verran enemmän kuin minä lokakuussa. Ei paljon. Ei niin paljon enemmän kuin Matti 24/7. Onkin ollut tapana sanoa, että Matti on syntymäpäivänsä veroinen. Töissä 24/7. No, nyt sillä on kotona nariseva kotirouva.

Kirjoitan tämän merkinnän varmuuden vuoksi luonnoksiin jemmaan ja koetan pidätellä julkaisemista siihen asti, sillä keskiviikkona olemme, jos Luoja suo, ainakin heräämisaikaan Messilässä mun ratsastusleirikesän 1977 aitassa ja sen jälkeen ajelemme Helsinkiin. Jos nimittäin Sitikasta ei taas perä putoa.

Eihän se iskareiden rytkytys mitään, mutta kun samalla autosta häviää ohjattavuus ja melkein jarrutkin. Suoraa tietä Sitikalla pystyy ajamaan, vaikka perä viistääkin maata. Se siitä säädettävyydestä. Arvasin, että juuri säädettävä perä laukeaa Sitikassa ensimmäisenä.

Mun entisessä rakkaassa ZX:ssä, jonka Matti möi mytättäväksi Korhosnen Jarkille, ei ollut säädettävää perää. Ongelma oli sen sijaan sähkölaitteisto. Hesan reissulle meillä on pari hätäratkaisua. Volkkari Tonilta mun käyttöön ja Viinamäen armoitetun autoelvyttäjän kasaan hitsaama FFN-paku katsastukseen ja Tonille tai sitten otan poikapuoleni Juhon äreän maasturin meille lainaan ja annetaan Juholle käyttöön LHG-paku.

Äreässä maasturissa on se paha puoli, että joudun nostamaan Marian aika korkealle siihen penkille. Sellainen ylös alas -nostelu ei välttämättä ole ihan hyväksi jo valmiiksi nivelrikkoiselle minälleni. Mutta saa nyt nähdä. Nämä pohdinnat on kirjoitettu ylös lauantaina, jolloin tsättäilin myös Kuopion Miettisen Marjalle, joka minun jälkeeni teki seitsemän vuoden ajan Kuopion läänin työpaikat ja koulutus -lehteä free -pohjalta.

Olin määräaikainen työvoimapiirin tiedottaja. Minulla oli sen vuoden ajan ihan kuukausipalkka. SDNL:n leivissäkin vielä kuukausipalkka syksyyn 1995 asti, jolloin siirryin päätoimiseksi Kansan Uutisten Savon aluetoimittajaksi free-pohjalta. Marjalla puolestaan oli työvoimapiirin kanssa keväästä 1993 eteenpäin toistaiseksi voimassa oleva free -sopimus. Molemmat tulimme äsken siihen tulokseen, että 1990-luvulla ei oikein eläke kertynyt.

Olemme siis Uuden Työelämän kusettamat. Kirjoitin Marjalle näin:

"Me asuttiin Leonidin kanssa Riistavedellä vuosi 2000, kun Anna syntyi. Tykkäsin Riistaveestä. Katsoin google-kartasta. Niin sun talo on se talo, joka siinä Pohjolankadun ja Gottlundinkadun kulmassa on ollut iän kaiken. Sitä ja niitä seuraavia beigejä taloja arvelinkin. Seuraavassa näyttää olevan parturi-kampaamo Lea.

Asuttiin muuten, kun Maria syntyi, Linnanpellonkatu 17:ssä, talossa, jonka omisti/omistaa Miettisen perhe. Ne muuten myös on lähtöisin Riistavedeltä. Isäntä Miettinen oli aika originelli ja vaimonsa Leena ihana lämmin persoonallisuus. Toi seurakunnan köyhäin avusta meille pussillisia lasten vaatteita, kun mulla ei ollut MITÄÄN käytännön tajua, miten paljon vauvalla pitää olla vaatteita. Siis kun koko ajan pitää pestä niitä. Ajattelin varmaan, että pärjätään äitiyspakkauksen vaatteilla:) Vuokraemäntä antoi myös omien poikiensa harsovaipat meille, kun arveli, että ne eivät lapsenlapsia ihan vielä tee.

Sitten joskus päästiin vuokraemännän luo saunaan ja avattiin ovet, kun ne oli vastapäätä toisiaan, ja päästettiin koirat juoksemaan toistensa ruokakupille ristiin. Vuokraisäntäperheellä oli karjalankarhukoira ja meillä pystykorva. Ainakin Miro oli huono syömään, mutta periaatteessa tyhjensi naapurin koiran ruokakupin, kun siihen oli mahdollisuus ja samaan aikaan se karjalankarhukoira tyhjensi Miron ruokakupin."