
Lisää kilpailua! Lisää kilpailua Suomeen! Hinnat alas! Palkat alas!
ti 14.7.2015
Kylläpä eilen taas otsasuoni tykytti. Poistin paljot vitutukset tänä aamuna kirjoituksestani. Menin maksamaan kummallekin meistä yrittäjäpariskunnasta palkan. Vittu ihan oikean palkan! Saatana, ajatelkaa. Yrittäjä nostaa ihan palkkaa yrityksestään.
No, ei se mitään. Kohta maksan oman palkkani firmalle takaisin.
Yksi yrittäjä on jo saanut aivoinfarktin Lapinlahdella. Facebookissa toinen yrittäjä kertoo itkeneensä, kun sai laskun, josta ei tiedä, miten sen maksaa. Nelko on velkasaneerauksessa.
Kuka hullu ihan aikuisten oikeasti ryhtyy yrittäjäksi? Varmaan ne tuhannet, jotka Microsoft potkaisi pellolle Salosta ja muualta. Tuoretta ja menestyksen nälkäistä yrittäjäpotentiaalia, kun me vanhat olemme niin kuluneita, ettei meitä kannata enää edes kuntouttaa.
Niin. Aslak- ja tykykuntoutuksethan peruttiin. Myös Suomen yrittäjänaisille tarkoitetut kuntoutukset.
Hervoton vitutukseni johtui siitä, että saimme vihdoin Ely-keskuksen vitkuttelun ja mutkuttelun jälkeen yhdestä projektista komeasti myöhässä rahat sisälle. Maksoin arvonlisäveron - ja se oli siinä. Omiin eläkemaksuihin esimerkiksi rahat eivät sitten tämän jälkeen riitäkään.
Tajuatteko te ääliöt siellä hallituksessa, että arvonlisävero tappaa yritykset, jotka perustuvat palveluun? Jos tuloveron progressio nostettaisiin entiselle tasolle, se ei kirpaisisi yrittäjää, sillä silloin julkisen sektorin rahoittamisesta huolehtisivat työläiset. Mehän maksaisimme rakennustyöläisille saman kuin ennenkin tai indeksikorotettuna, mutta valtio ottaisi verot sieltä.
Yrittäjää se ei tosiaan kirpaisisi, sillä eihän ainakaan meidänkaltaisellamme vekselivetoisilla pelleillä ole edes tuloja. Saatana.
Historian absurdius
Jaan Kaplinskin ja Johannes Salmisen kirjeenvaihtokirja Valkeat yöt ja mustat toi jälleen kerran parissa kohtaa esille Kaplinskin Saman joen opettajan Uku Maasingin. Voi, kun ehtisi jossain välissä kirjoittaa näiden herrojen vuoropuhelusta. Tai oikeastaan monologejahan molemmat kirjoittivat. Mutta ihanoita tekstejä, vaikkeivät kovin vuorovaikutteisia!
Aloitin toiseen kertaan Jukka Mallisen Varastettua ilmaa. Mallinen oli jonkin aikaa Ärräpäät-sähköpostilistalla, lupasi kaksi kertaa käydä Lapinlahdella, teki kaksi kertaa oharit, kolmatta kertaa en enää pyydä - ja hermostui listan taistolaisiin. Ehkä konfliktin juuret ovat kaukana 1970-luvun Moskovan elokuvainstituutissa ja enemmänkin henkilökohtaista perua.
Lainaan tähän kappaleen Malliselta: "Vaikka ajan henki oli historian pysähtyminen ja nahistuminen, järjestelmä oli muuttunut jo täysin absurdiksi eikä sen odotettu pamahtavan, vaan vingahtavan." (Jukka Mallinen Varastettua ilmaa, vapaita esseitä Venäjästä s. 14)
Näinhän uusliberalismikin on nyt marinoitunut. Tämä on aivan absurdia touhua. Paitsi työpaikoillaan tukevasti istuvilla pullukoilla Timo Haapaloilla (MTV3). IPU:n Timo Isosaari tuumasi viimeisessä blogikirjoituksessaan eduskuntavaalien jälkeen näin: "Vaalituloksen voi tiivistää yhteen lauseeseen: Suomen yksipuoluejärjestelmä käänsi kylkeään ja pieraisi."
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193641-viimeiset-sanat-talla-eraa
Tämän vuoksi olen kiinnostunut rinnakkaisvallasta. Isosaaren saatesanoin:
"Toivottavasti mukana olleet ja meitä äänestäneet löysivät pilkahduksen valoisammasta tulevaisuudesta, joka häämöttää jossakin horisontin takana. Sen saavuttaminen vaatii jotain aivan muuta kuin poliittista vaikuttamista."
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]