
la 15.8.2015
On tullut lupailtua itselle vaikka mitä. Selvittää tänne itselle nettiin muistiin Roman Schatzin omaelämäkerrallisen Rakasta minutin hyvät ja kannatettavat kohdat. Ne liittyvät Amos Oziin - oikeasti, uskokaa tai älkää. Asia ei ole kuitenkaan kypsä vielä. Edes sille, että vain mekaanisesti räpyttelisin tänne lainaamiani kohtia.
Eilen soitin lapinlahtelaiselle italialaisrouvalle. Juteltiin puhelimessa pitkät pätkät Tommi Kinnusen Neljäntien risteyksestä, Jussi Valtosen Finlandia-voittajasta, Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmista, Anni Kytömäen Kultarinnasta ja Anja Kauranen-Saarikoski-Snellmanista. Italialais(tunut)rouva, jonka koen hieman sukulaisekseni, lukee Suomessa mieluusti sellaisia kirjoja, joista voi ammentaa suomalaista tämän hetken sielunmaisemaa ja ajankuvaa.
Aivan ihana oli puhelinkeskustelu! Tunsin avartuvani ja jalkani irtosivat maasta. Voiko tällaisia ihmisiä olla?
Tänä aamuna sain loppuun Mikael Jungnerin Outolinnun. Tunnelmani ovat ristiriitaiset. Pitää vielä kypsytellä vähän kaikkea. Schatziakin, sillä hänen orgiansa tai oikeastaan kerroshampurilaisensa Muumi-perijätär, Tove Janssonin veljen tyttären, Sophia Janssonin ja jonkin kustantaja-"Jukan" kanssa häiritsevät tajuntaani. En olisi oikeastaan halunnut tietää.
Niinpä kirjoitin Ärräpäät-sähköpostilistalle seuraavaa:
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]