Miksi rakastan Maaseudun Tulevaisuutta?

Natomielinen päätoimittaja menee siinä sivussa

su 23.8.2015

Kaikki tämän viikonlopun suunnitelmat menivät mönkään. Sen puoleen olisimme Marian ja vaikka Annankin kanssa voineet lähteä eiliseen suurmiekkariin. Parempi on kuitenkin olla lyömättä mitään lukkoon, kun perheessä on neljä keskenään täysin erimielistä jättiläisegoa.

Sain nyt tekstarilla Hannulan Ullalta raporttia, ketä Pohjois-Savosta oli miekkarissa ja mitä huusivat. Huusivat, että Sipilä tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa!

Eläköön siis uudelleensuunnittelu. Matti olikin nanosekunnissa keksinyt sunnuntaiksi itselleen vaihtoehtoisen ohjelman, johon perhe ei kuulu. Sanoin äsken natsiäänelläni, että saat mennä Lapinlahden ilmailijoiden vuosikokoukseen, mikäli tekee meille ruoan siten, että voin sen valmistumista odotellessa käydä Annan kanssa lenkillä.

Ja hakea huomiset uamumustikat. Ja vaikka kantarellit.

Kyllä Matti osaa uhrautuakin. Eilen olisi ilmalijoiden iltatilaisuudessa ollut hänelle tarjolla Väisäsen kotilihan possua ja Kannasmaan pariskunnan savusaunaa. Asensin ääneni kaikkein marttyyreimman kotirouvan ääneksi ja sanoin, että tule kotiin, teen ruokaa, vai onko kovinkin vaikea tulla kotiin......?

Tein eilen paistettua jauhelihaa ja simpukkamakaronia Marian toiveesta. Maria tosin huomautti, että Reeta tekee parempaa simpukkamakaroni-jauhelihapataa, sillä Reeta käyttää lihaliemikuutiota ja valkosipulia. Totta. Mutta salaattiin olin aamulla pilkkonut valkosipulia siinä luulossa, että Matti ei ole nyrpistelemässä nenäänsä, kun sitä syödään.

Eilen oli outo tilanne. Koko perhe ahtautui keittiöön myöhäillalliselle. Anna pani korvilleen kuulokkeet ja kuunteli Possea. Televisiossa oli ääni, mutta koska me muut ruodimme reseptejä ja minä piikittelin tapani mukaan yleensä poissaolevaa miestäni. Yleensä Anna syö omassa huoneessaan, sillä ei kestä meidän muiden maiskutusta. Mariallekin olen kattanut vastoin kaikkia kasvatusoppaita useasti tietokoneen ääreen.

Asuntovaunujeremiadi lähensi meitä. Vaunumatkailua pitää kuitenkin järkeistää ja harjoitella. Esimerkiksi vaatteet tulee survoa jonnekin vaikka vaunun siivouskomeroon, sillä meillä meni päivästä varmaankin pari tuntia siihen, kun siirtelimme vaatekasseja edestakaisin lattialta. Ja vuoteiden sijausvaiheessa Maria-parka joutui istumaan 15 minuuttia vessassa. Oven takaa kuului ensin vieno takominen ja lopulta kolkutus ja vihainen ääni: "Täällä on ihminen, hei, ihan oikeasti. Täällä istuu ihminen. Korostan, vammainenkin on ihminen"

Kiitollisuustalous

Vaikka Hannes Mäntyranta on Nato-mies, luen hänen kolumninsa Maaseudun Tulevaisuudesta. Nyt perjantain lehdessä Mäntyranta viittasi Johanna Korhosen (tiedättehän - se Lapin Kansa -lesbo?) uusliberalismikriittiseen HS-kolumniiin. Minä heti, kun sain tämän keittiön rupuläppärin auki ja yhdistymään nettiin, kävin koluamaan HS:n nettisivuja.

Kolumni löytyi täältä: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436930555505

Johanna Korhonen kysyy, voisiko talous perustua kurin sijaan kiitollisuuteen. Korhonen kirjoittaa samasta, josta Oulun intiaanipäällikkö, vas.duracellpupu (näin Kailoa luonnehti vas. puoluesihteeri Marko Varajärvi, kun ei vielä ollut puoluesihteeri) Kaarina Kailo on saarnannut jo vuosikymmenet.

Kaarina Kailo toi lahja- tai kiitollisuustalousajatuksen jenkeistä. Siellä hän asui inkkarien parissa ja kotiseudulleen hän palasi Oulun yliopiston naistutkimusprofessoriksi.

Mukavaa, että Hesarikin julkaisee uusliberalismikriittisiä puheenvuoroja.

Meilläpäin kiitollisuustaloutta on harjoitettu niin, että Kauko Kokkonen tai metsuri-Seppo käyvät lainaamassa pihasta peräkärryä. Seppo palkitsee hyvillä jutuilla, kun tuo kiitokseksi kahvipaketin, puolukkaa tai tytöille jäätelöä. Ja Kauko Kansalaissoturi-Kokkonen sillä, että meidän turvallisuutemme täällä käsityöläisaukion perällä kasvaa, kun Pyöris on tuossa aktiivinen ja tekee aukiosta elävän.

Sitä paitsi on aina ilo lainata tavaroita ihan ilmaiseksi kokoomuslaiselle.

Muuten. Jehovan todistajien piirissä olen havainnut aitoa antiuusliberalistista kiitollisuustalousajattelua. Meillä kävi ennen todistamassa Tuula-mummo, joka eli käytännössä luontaistaloutta. Ja muitakin samantyyppisiä kuvioita olen huomannut.

Kun puoluesihteeri Sirpa Puhakka (vas.) oli viimeisiä aikojaan käymässä Lapinlahdella ja pidimme Lastulla punavihreän asiakirjan laadintaan liittyvän tupaseminaarin (tarkoitus oli kertoa, että me näillä seuduin elämme jo todeksi asiakirjaa), puoluesihteeri kysyi vuokralle omaksi myöhäiskesälomakseen Lastun tupaa tai jotain vastaavaa tilaa.

Tarjosin heti meidän Tuottolaa ilmaiseksi Puhakalle käyttöön. Muistaakseni olimme Puhakan loma-aikana itse menossa Pietariin tyttöjen sukulaisia tapaamaan. Tilanne olisi ollut kuuluisa win-win. Puoluesihteeri olisi saanut maalaisloman lähellä palveluita ja me kissan- ja talonvahdin.

Sitä paitsi niinä päivinä, kun me olemme reissussa, Jatuliini on aivan parka ilman vararahastoaan ja paska-Pentti-pulunen joutuu yöpymään tappajan asuntovaunun alla.

Puoluekokoukset

Äreä setä Pekka Alarotu mainitsti Passipaikalla Maaseudun Tulevaisuus-kolumnissaan (MT pe 21.8.2015 s. 12 Työtä ja työaikaa) perussuomalaisten puoluekokouksesta. Alarotu huomasi, että ainoa demokratiaan vivahtava piirre (protofasistisessa) perussuomalaisessa puolueessa on se, että puoluekokoustajat valitsevat puolueen puheenjohtajan. Suomen Kuvalehdestä luin, että perussuomalaisten puoluekokoukseen saavat osallistua kaikki jäsenet.

Se on hienoa, mutta puolueen ohjelmatyö ei ole kovinkaan demokraattinen. Alarodun mukaan kaikissa puolueissa vallitsee sama demokratian rappio.

Vaikka aina haukun Vasemmistoliittoa mamoilusta ja vaikka mistä vassukkavussukkuudesta, se on sanottava, että puolueen punavihreä asiakirja tuli laadituksi monivaiheisen ja hyvin demokraattisen prosessin kautta. Tietenkin ikävänä sivuvivahteena oli se, että oppineiden, kaupunkilaisten, kauniiden, rohkeiden ja toisensa tuntevien demokratia oli vassuliitossa suurempi kuin meidän oppimattomien, maalaisten, rumien, lihavien, heikkojen ja tuntemattomien, mutta yritys oli hyvä!

Enkä nyt muistele sitä, millaiseen noitavainoon vussuliitto alkoi kesän 2013 puoluekokouksen jälkeen, kun Vasenryhmä erotettiin kuvioista. Jyrki Yrttiaho näyttää muuten olevan Tiedonantaja-päivillä Jyväskylässä lauantaina 17. lokakuuta. Taidan julistaa itseni 50-vuotispäivilläni matkoille Jyväskylään ja mennä synttärilahjakseni kuuntelemaan Yrttiahoa. Olenhan Tiekkarin kolumnisti.

Ihanata olisi olla olematta mitenkään vastuussa päivien järjestelyistä ja jännittämättä sitä leukaperät kuukausikaupalla kipeänä, että joutuu itse esiintymään tai vetämään jotain. Menisi vain aamulla ja solahtaisi anonyymina kommarijoukkoon!

Maria haluaa herätä. Rakkaudentunnustukseni Maaseudun Tulevaisuudelle jäi nyt Marian aamutöiden jälkeiseen aikaan.