Edessä vielä puolet päivittäisestä talvisodasta

su 27.9.2015

Olisin halunnut kirjoittaa tänään. Vaikka mistä.

Edessä on kuitenkin vielä puolet talvisodasta. Kana on jo uunissa, mutta lisukkeet pitäisi jaksaa tehdä. Maria tilasi nuudelia, Anna tagliatellea ja minun tekisi mieleni riisi-ohraa. Riiso-ohran voisi paistaa huomenna sipulin kera. Valkosipulinkin, sillä Matti haihtui taas maisemista eikä ole marisemassa hajusta.

Pesin varmaan sata koneellista pyykkiä. Toisessa koneessa on Matin valkeat paidat. Huomenna vien Matin mustan puvun pesulaan, sillä meillä ei ole silitysrautaa. En tosin uskaltaisikaan pestäkään prässihousuja. Niistä ei löytynyt mitään järkevää pesuohjetta. Ehkä lapun ohjeet olivat koodeja pesulalle.

Ärsyttää. Tuntuu kuin olisi mennyt koko päivä hukkaan. Valunut pyykinpesuveden kanssa viemäriin. Tästä olisi puuttunut vain se, että olisin viikannut Matin kalsareita Hiltin mainoskassiin.

Tavoitteena oli myös pakata Matti Pulkkisen muistoseuran tyypeille Yrjö Ihalaisen muistikuvia kirjailijasta. Ne sentään Matti kopioi. Kun etsin kananpaiston taustalle Ylen Areenalta Johanna Korhosen Valkoista valoa, tulikin vastaan Matti Pulkkisen kirjailijaystävä Simo Hämäläinen.

Seitsemäs Kätkäläinen on ilmestynyt. Olin juuri pakannut Pulkkismuistikuvia Kätkäläisen isälle. Nauratti, kun löysin ohjelman Areenalta siinä samassa.

Simo Hämäläinen vain pulpahti Pulkkisseuran suunnittelupalaveriin meille AikaTaika-päivänä. Me puheenjohtajan kanssa jo suunnittelimme suunnittelevamme asioita keskenämme ja syövämme kaikki tuliaispullat kahdestaan. Tasan kello 15 ovella oli harmaatukkainen herrasmies, kirjailija Simo Hämäläinen.

Simo Hämäläiseltä saimme tietää Matti Pulkkisen muistolaatasta Nurmeksesta ja seuraavassa suunnittelupalaverissa soitin Yrjö Ihalaiselle, jonka löysin googlen avulla muistolaatan puuhamieheksi. Kohta posti toi yli 30 sivua Pulkkisaineistoa.

Pentti Stranius kutsui meidät Kohtaamisia-elokuvafestivaaleille. Elokuvatapahtumassa nähdään yhteensä neljä maahanmuutosta, solidaarisuudesta ja kulttuurien moninaisuudesta kertovaa dokumenttielokuvaa, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta kuvattu Lieksassa.

Tuntuuko siltä, että Matti Pulkkisen muistoseura on vain pienehkö viikunanlehti hengailla kulttuurijutskissa ympäri Itä-Suomea? Myönnettäköön, että näin on. Panimme hankehakemukseen, että seuran tarkoituksena on olla linkki kirjailijoiden, harrastajakirjoittelijoiden ja lukijoiden välillä.

Minä identifioin itseni harrastelijakirjoittelijaksi. Vapauttavaa on, että tässä ei ole mitään ammatillista enää. Kana on kohta murentunut uunissa. Pitää vääntäytyä lieden ääreen. Voi vidu, kuinka kotihommat riepovat hermojuurta.

Peter Nybergissä telkussa Sofi Oksanen, Rautavaaran Korhos-miniä. Norman julkistamistilaisuudessa on ollut burleskia. Olisin ruumiinrakenteeltani kuin tehty burleskiin. Kun kyyhkyset katosivat on lukematta.

Päivällä pesukoneita tyhjentäessäni mietin jonkin merkintäni otsikoksi Himo. Rakentelin mielessäni kuvausta siitä, kuinka yksitoista vuotta sitten olin himossani valmis vaikka katkaisemaan hiukseni, jos olisi ollut tarvis. Sitten päästäni kuului sellainen suraus kuin filmi olisi leikannut kiinni tai neula olisi raapaissut vinyylilevyä ja tajusin, että minulla oli yksitoista vuotta sitten lyhyt tukka.