Elämäni Olavi Lyytikäisen kuiskaajana

ma 14.9.2015

Klovni-runoilijasta tuli tänään ukki. Ei ukin iloltaan joutanut AikaTaika-palaveriin. Tänään oli hyvä päivä syntyä siihen sukuun, sillä päivä on kuulema myös tädin syntymäpäivä ja pienen tytön äidin nimipäivä.

AikaTaika-palautepalaveri oli niin mukava, että toipuessa menee varmaankin puoli syksyä. Olin joukossa sosiaalinen puolitoista tuntia ja yhden minuutin ajan. Seuraavaksi alan keskittyä siihen, että kykenen istumaan koko päivän tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Mutta tähän asiaan on tulossa helpotusta. Kela alkaa kuntouttaa minua 23. marraskuuta alkaen Kerimäellä aikuisten masentuneiden kuntoutuskurssilla. Kurssi nyt ei ole ihan sitä, mitä kaipaisin ja mihin hain. En todellakaan kaipaa mitään voimaantumislässytystä, vaan raippaa ja ruoskaa sekä totalitaristisia otteita jääkaapin ovella, että saisin edes viisi kiloa pois elopainosta ja toisen verenpainelääkkeen pois.

Nimittäin toinen verenpainelääke salpaa sydämen. En voi nostaa lenkillä pulssia, sillä tulee oksettava olo. Kunto ei nouse, jos ei saa pulssia nostettua. Paino ei laske, jos hiihdän pitkin metsää etananvauhtia.

AikaTaika meni tasapainoisesti. Tosin sen jälkeen unohdin kaiken viikoksi. Perjantaina WTC-päivänä muistin, että tiistaina olisi voinut muodostaa lukujonon jonnekin yleiselle paikalle ja lukea kymmenen minuuttia julkisesti lempikirjaansa.

Mukava oli olla ikään kuin puikoissa, mutta kuitenkin helpottuneena taustalla. Kekkosmonologin esittäjän Olavi Lyytikäisen kuiskaajan rooli sopii minulle hyvin. Jospa ensi AikaTaikassa saisi vieläkin vähempiin minimoitua oman puheosuutensa.