Siunattu Pielaveden kirjasto tiistaisin

ti 15.9.2015, toinen merkintä tänään illalla ennen kello 19:ää

Pielaveden kirjasto on auki tiistaisin kello 19 asti. Siunattu Pielaveden kirjasto. Nyt voin tarjoutua muulloinkin viemään lentopallopissiksiä Matin tekemään halliin harjoituksiin, kun tiedän, että täällä voi istua ja naputtaa. Toisaalta olisin voinut odottaa vaikka autossa istuen, sillä tämä Matin mimiläppäri on kätevä, ja kassissa on nytkin kirja.

Mutta jos olisin istunut autossa tai urheiluhallin eteisessä tyttöjen harjoitusten ajan, en olisi tiennyt, että Merete Mazzarellalta on ilmestynyt uusi teos: Aurinkokissan vuosi. Mazzarella kertoo siinä vuodesta ennen 70-vuotispäiviään ja on juuri pokannut uuden aviomiehen, miehen nimeltä L.

Edellisessä omaelämäkaarellisessa kirjassaan Mazzarella kertoi siitä, kuinka jätti Uppsalassa asuvan vähän tylsähkön miekkosen, jonka kanssa ei tainnut tulla oikein lasta eikä paskaa. Nyt en tiedä, luenko ensin Aurinkokissan vuoden vai artikkelikokoelman Onko kapitalismilla tulevaisuutta?

Karen Armstrongin Jumalan historiaa luen kolmatta kertaa, mutten tällä kertaa ehkä kuin soveltuvin osin. Etupäässä kirjan alun ajatuksella. Olen ensimmäisillä lukukerroilla hypellyt alun yli. Tai kyllähän minä alun luin, mutta vasta nyt kahden lukukerran jälkeen alku avautui. Pitää varmasti lukea loppusanatkin kolmanteen kertaan.

Jotenkin Mazzarellan edellisestä omaelämäkerrallisesta hönki se, että edellinen avioliitto päättyi epätietoisuuden vuoksi. Vaikka Mazzarella oli se, joka lemppasi Uppsalan tylsän ukon pihalle, ukko oli jotenkin möllö, ikään kuin ei olisi sitoutunut. Aurinkokissan vuodessa Mazzarella pohtii miehensä kanssa rakkauden siltoihin asennettuja nuorten pariskuntien lukkoja - pohtii sitoutumista. Nuoret, jotka menevät naimisiin, eivät halua edes avioehtoa, sillä kaikki loppujen lopuksi uskovat vakaasti siihen, että heidän avioliittonsa on se, joka kestää. He, jotka eivät mene naimisiin, ostavat yhteisiä asuntoja ja ottavat yhteisiä velkoja.

Kaikki nuoret parit uskovat jatkuvuuteen.

Mazzarella kirjoittaa vanhenemisesta. Oikein odotan omaa viisasta vanhuutta. Toivon niin kovasti vaihdevuosien jälkeistä toivoakseni seesteistä aikaa, jolloin ei enää tulisi pieneen mieleenkään heilahdella lisääntymishormonien varassa sinne tänne.

Randall Collins kirjoittaa kapitalismin olemattomassa tulevaisuudessa siitä, kuinka keskiluokka vähitellen häviää tietokoneiden myötä. Jäävät vain pääoman omistajat - se yksi prosentti - ja sitten yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia lumpenproletaaria väkeä. Pääminiseri Juha Sipiläkin (kesk.) kuuluu siirtäneen verovaroja syrjään miljoonia ja miljoonia euroja joidenkin vakuutusjärjestelyjen avulla. Kiintoisaa juuri tällä hetkellä tämä laillinen veronkierto, kun vuorotyöläisten palkkoja pakotetaan leikkaamaan.

Sipilän verojärjestelyistä on kertonut Seura-lehti.

Keho

Lukaisin pikavauhtia alun Aurinkokissan vuodesta. Siinä Mazzarella päivittelee, että oli kirjoittanut itse viisikympisenä kaikkitietävästi ikääntymisestä. Mazzarellan mukaan todella vanhat naiset viittaavat kintaalla sille, jos joku makkara vyötäröllä roikkuu tai käsivarsissa on allipaasikivet ts. eukonverhot, uusi nimitys.

Kirjoitin muuten, että allipaasikivat. Ihan aikuisten oikeesti. En minä omasta peilikuvastani pidä. Olen vanha. Minulla on kaksoisleuka. Allipaasikivat ja michelinvyötärö. Mutta VITUT SIITÄ. On paljon tärkeämpiäkin asioita maailmassa.