Ketunmorsian

ma 7.9.2015

Kirjahyllyssäni on pyörinyt Matti Larjavaara Ketunmorsian ja eilen olin vähällä heivata sen kierrätettävien joukkoon. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä lukee isolla "näytekappale, ei myyntiin". Ei mitään hajua, mistä kirja on minulle tullut. Ehkä se on siirtynyt vintin puolella lojuneista Vasemmistonaisten kirjakirpputorivehkeistä toiselle puolelle.

Ketunmorsian näyttää kioskikirjallisuudelta - tuotteistetulta tuubalta. Vähän niin kuin Jojo Moyesit tai Katherine Pancolit. Olen oppinut erottamaan ne yhdenmukaisen grafiikkansa ansiosta.

Jotain Ketunmorsiamessa kuitenkin on, sillä olen vain vaihdellut sen paikkaa yläkerran kirjapinossa. Ehkä säästin sen, koska takakannessa luvataan sukellusta kirjallisuustutkimukseen. Lueskentelin eilen jokusia kirjallisuusblogeja kirjasta ja jokainen lukemani blogisti haukkui Ketunmorsiamen lyttyyn.

Koska heti kirjan alkupuolella tulee viittauksia Aino Kallaksen ja Eino Leinon nongressiiviseen rakkaussuhteeseen: kun Aino Kallas retkahtaa Leinoon, Leino on jo elähtänyt entinen suuruus eikä tarkoitus olekaan saada suhteesta eroottista täyttymystä. Tarkoitus on saada aikaan elä- ja ylävöittävää kirjallisuustaidetta.

Jo termit nongressiivinen ja ingressiivinen saivat epäilemään, että kirja taitaa olla pikkuruisen parodiaa ja samalla itseironiaa. Tasaisin väliajoin tekee mieli piiloutua pöydän alle myötähäpeästä, mutta sitten taas ryhdistäydyin lukijana. Kirjailija taitaa pitää pilkkanaan meitä chick litin ystäviä. Vai mitä click ittiä se ihmissuhdehörönlörön nyt onkaan.

Aivan tyynesti vanheneva kirjallisuusprofessori luennoi 25-vuotiaalle graduntekijälle Kalle Päätalosta, Pentti Haanpäästä ja Ivar Lo-Johanssonista. Jätin muuten tämän takia tauolle Kalle Päätalon Hyvästi Iijoen. Kalle Päätalon elämä tahmoo nyt. Hän on tekemässä Kirvestien ositusta ja oikeastaan tässä kohtaa Pääalon elämässä ei ole imua. Päätalo röhmyää joko humalassa tai kärvistelee krapulassa. Miehistä kuukautiskirjallisuutta pahinta lajiaan nämä krapulapaskakertomukset.

Piin elämäkin pysähtyi kohtaan, jossa Pii jää laivalle petoeläinten kanssa. Larjavaaran Ketunmorsian oiva jatkumo kahden Lena Anderssonin jälkeen. Larjavaaran kunniaksi on sanottava, että hän vaihtaa näkökulmaa. Aivan hervottoman-lakonisen hauska on kohta, jossa Kimmo Yövaaran entiset vaimot pitävät professorinrouvat ry:n kokousta ja ensimmäinen entisvaimo sanoo vaimo numero kahdelle, että ota sinä Kimmo teille joulunpyhiksi, kun se poloinen on onneton. Ensimmäisen vaimon luokse on tulossa syöpää sairastava serkku ja kumpikin jouluvieras on niin surkea, etteivät oikein voi olla samassa tilassa.

Pyykit lupasin hakea tänään narulta. Johan ne ovat viikon siellä roikkuneet. Anna pitää kohta ajeluttaa autolla. Haluaa tutustua autoon, jossa on vaihteisto. Sitikalla voi ajaa, jos avaa ikkunan ja panee lämmityslaitteen täysille. Matti väittää, että moottoritermostaatissa on ilmakupla, mutta kyllä minusta moottorista tulee jotain käryäkin.

No, mies on kohta Lapinlahdella ja voi tulla hinaamaan meidät, jos kannen tiivisteet sihahtavat.

Kirjallisuusprofessorin kielitieteilijävaimo (numero kaksi, numero yksi työskentelee yliopiston hallinnossa) miettii väikkärin jatkotutkimusta me-pronominin käytöstä ja persoonan häivyttämisestä. Aloitin blogimerkinnän komeasti sanalla minä: "Minulla on pyörinyt..." . Pelästyin ja korjasin, että meillä on kirjahyllyssä pyörinyt.

Sitten ajattelin, että paskat meillä mitään kirjahyllyssä pyörii - paitsi Matin kartta-, kirves-, taide-, restaurointi- ja paikallishistorian kirjoja. Kyllä ne kaunokirjat pyörivät nimenomaan minulla. Välillä jopa kaatuilevat ja tippuilevat hyllyltä. Lopulta tajusin, että saan hieman tätä ylitsevuotavaa egoa häivytettyä taustalle korostamalla sitä, että Ketunmorsian pyörii (aktiivisesti) ja minä olen vain possessiivisuffiksina kirjahyllyssäni.