Puolukkaan, puolukkaan!

ma 21.9.2015

Ei auta muuta kuin lähteä puolukkaan. Lapsen pään kokoisia mustikoitakin on vielä Pällikkäällä ainakin yhdessä mättäässä. Pakastimessa olisi pienen pieni kolo mustikoille. Puolukoista teemme survosta.

Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuodesta en ehtinyt eilen paljoakaan kirjoittaa eilen. Kirjassa Mazzarella kertoo vuodesta ennen 70-vuotisjuhliaan. Vuoteen kuuluu uusi puoliso, joka muutamaa vuotta aikaisemmin oli menettänyt oman rakkaan puolisonsa Ankin.

Liki 70-vuotiaana ei varmaankaan enää tee mieli kilpailla kuolleen kanssa. Leonidin rakas vaimo Inessa oli kuollut seitsemisen vuotta ennen kuin tapasimme. Minusta aina tuntui siltä kuin Inessa olisi ollut enkeli. Ainakin tällä vaikuttaa olleen lehmän hermot. Lopulta sopeuduin asemaani. Olin aina kakkosvaimo.

Ei se oikeastaan haitannut. Kakkosvaimohan olen edelleen. Matin vaimo numero yksi en ole minä. Järjestyslukuni on kaksi, kuten Matinkin. Minä vielä kaiken muun hyvän lisäksi järjestelen puolisot kansallisuuden mukaan. Matti on suomalainen aviomieheni numero kaksi.

Ja loppujen lopuksi lasten isät ja äidit tulevat aina tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä.