Piin elämä yhtä alussa kuin eilen

Aloitin Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta

ti 1.9.2015

Tänä aamuna oli maailmanhistorian ihme. Heräsin vapaaehtoisesti kello 5.45. Sinnittelin vähän aikaa kuitenkin ja nousin vasta noin kello 6.30, kun Osku mourusi jossain sietämättömästi. Olin jo valmis lenkille sen jälkeen, kun olin toimittanut Annan kouluun. Matti ei ihan ollut, mutta ehdin lukea eilistä Maaseudun Tulevaisuutta sekä Matti odottaessani (akkoitten juttuja, sanoo aina Matti, akkoja saa aina odottaa, joo) ja Mattia odottaessani Lapinlahden Ilmailijoiden lentokentällä.

Piti muuten katsomani, missä on Jämijärvi. Sieltä oli kaksi tyyppiä siirtämässä heppoisia pyykkilautoja kotilentokentälle. Piti katsoman kartalta, missä on Jämijärvi. Jahas, Pohjois-Satakunnassa. Miten se kuulostaa niin lento-onnettomalta paikkakunnalta?

Ärräpäissä virisi keskustelu Punkalaitumesta. Punkalaitumen kunta on ottamassa pakolaisia. Juhani Tanski, Tanskin-Jussi, jonka isä on Tuntemattoman sotilaan Viirilä, on meille sähköpostilistalla nyt kovasti mainostanut pitäjän neroja. Kuulema Punkalaidun ja Tyrvää muodostavat aivan oman harvinaisen kielialueensa, jossa suomen kieltä lauletaan.

Aina sitä oppii.

Lenkiltä Lakiharjuntien alakupeesta löytyi kantarelleja. Mustikat mäen päällä olivat isoja kuin hevosenpäät ja mansikat jättikokoisia puretun talon tien luona. Maaseudun Tulevaisuudessa ollut kolumni sopuleista, jotka lähtevät vaeltamaan, kun ruoka loppuu, oli hyvä. Niin tekevät ihmisetkin historiassa ja varmaan nytkin.

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on lähdössä Edinburghiin, Skotlantiin. Islamin tuntijaa Suomessa tarvittaisiin juuri nyt.

Eihän sitä voi - miksei voi?

Yann Martelin Piin elämässä on intialainen poika, jonka isä on eläintarhayrittäjä. Eläintarha ei kannata ja Martel kuvaa pienyrittämistä ihan kuin jotain tietäisi esimerkiksi siitä, mitä on olla pienen yläsavolaisen rakennusfirman omistaja. Vakuutena on oma paita, Martel kuvasi.

Siksi perhe emigroituu Kanadaan. Olen vasta laivalla, joka haaksirikkoutuu ja hyeenan eläintieteellisessä kuvailussa.

Martelin suhde uskontoihin on mielenkiintoinen. Tai oikeastaan Piscine Pii Patelin. Intialainen eläintarhan omistajan poika kiinnostuu uskonnoista siinä määrin, että isänsä, joka on maallinen kuin jäätelö, puuskahtaa, että poikahan vetää uskontoja puoleensa kuin koira kirppuja.

Äiti, joka myöskään ei ole mikään uskovainen, on ymmällään. Pii on hindu ja otti vastaan kasteen sekä hankki rukousmaton. Hän on hindu, kristitty ja muslimi yhtä aikaa. Hän miettii, että kristinuskossa on hindulaisuuteen verrattuna aika vähän jumalia ja paljon väkivaltaa.

Islamin uskossa on vielä vähemmän jumalia ja vieläkin enemmän väkivaltaa.

Aivan hervoton on keskustelu, jonka käyvät kaikkien kolmen uskontokunnan edustajat. Pyhät miehet hakkaavat toisiaan. Muslimi sanoo: "Meille muslimeille riittää elämän perustavanlaatuinen ihmie. Lintujen lento, sateen lankeaminen, viljan varttuminen - niissä on meille yllin kyllin ihmettä."

Kristitty vastaa: "Höyhennissä ja sateessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta me haluamme tietää, että Jumala on todella meidän kanssamme."

Muslimi suutahtaa: "Kappas vain! Mitä iloa siitä Jumalalle oli, että hän oli kanssanne - tehän yrititte tappaa hänet! Te paukutittte hänet isoilla nauloilla ristiin. Onko se sivistynyt tapa kohdetaa profeettaa?"

Loputa hindulainen pandiitti keskeyttää keskustelun: "Varsinainen kysymys kuuluu: miksi Piscine flirttailee noiden ulkomaisten uskontojen kanssa?" (Yann Martel Piin elämä s. 97-98)

Kristitty pappi sopertaa kyllä hämmentyneenä: "Jumala on kaikille sama." Imaami nyökkää pontevasti: "On vain yksi Jumala."

Piin isä, se yhtä maallinen niin kuin jäätelö, tahtoo puheenvuoron: "Hyvät herrat, minä pyydän! Haluaisin muistuttaa, että tässä maassa vallitsee uskonnon vapaus." Siihen kilpailevien uskontokuntien edustajat huomauttavat kiivaasti, että uskonnon vapaus - yksikössä. Ei voi olla yhtä aikaa hindu, kristitty ja muslimi.

Minä kysyn. Miksi ei muka voi?