"Etwas ganz anderes"

Pieneläjien herätys

la 3.10.2015

Olin rukoillut jo pitkään itselleni sellaista sisarpiiriä, jota ei tarvisisi houkutella tai uhkailla tulemaan kylään ja jonka jäsenet olisivat käytännöllisiä kuin martat ja jotka arvostaisivat melko luonnonmukaista elämäntapaa.

Ensin ovesta tuli yksi. Sanoimme häntä Tuula-mummoksi. Hän oli Tuula Sonninen, varpaisjärveläisen automiehen leski. Sonnisen veljekset kävivät 1960-luvun Juuvinsalolla savottatöissä. Sonnisen Erkillä ja Paavolla oli kaksi kuorma-autoa. Alussa Paavollakin oli vaaleansininen Vanaja, mutta hän vaihtoi sen pian Volvoon. Lisäksi veljeksillä oli ikivanha Mersu, jossa oli hiioppi. Siihen aikaan nosturiautot olivat erikseen.

Veljeksiä oli Erkin ja Paavon lisäksi Tuula-mummon mies Risto ja sitten paljon muita poikia nuorempi Seppo.

Sonnisen veljekset asuivat savotoissa Itäkoskella asuntovaunussa. He kävivät iltasyönnillä Valkosilla. Matin äiti teki savottamiehille ruokaa. Sonnisten kämppä oli Valkosten hiekkarannan edessä olevalla jäällä.

Ville oli veljesten isä. Hänkin oli vanha automies. Sonnisten kotipaikka oli Töllintiellä lähellä Valkosten kirkonkylän taloa. Valkoset asuivat talonsa rakennuskesänä Sonnisten asuntovaunussa Töllintien tontilla - Itäkosken savottakämpässä. Asuntovaunu oli kuorma-auton alustalle tehty puinen viritys.

Tuula-mummo on itse kotoisin pienen pienistä oloista Kiuruvedeltä. Vähän niin kuin Teboilin isä Kärkkäinen. Olemme tästä asiasta joskus vaihtaneet muutaman sanan, kun tapasin isä Kärkkäisen ja kaverinsa, toisen pieneltä tilalta syntyisin olevan kanssa, kantamassa vaellusrinkkoja Haukkuvan Nälkämäen talon raunioilla. Talonraunion paikan nimestä saimme puheenaiheen.

Tuula-mummo sulatti Matin. Hän oli ensimmäinen Jehovan todistaja, joka meillä alkoi käydä.

Sisaret

Nyt perjantai-iltapäivisin meillä kokoontuu muutama sisar. Pidän itse tutkiskelusta, mutta pidän myös kahvitteluhetkien rennon käytännöllisestä tunnelmasta. Nauramme paljon enkä oikein tunnista tätä porukkaa kuvasta, joka nyt tiedotusvälineissä Jehovan todistajista piirretään.

Annan henkilökohtaisen todistajasisaren opettaa. Hän on täällä opettajan roolissa ja minä opetettava. Rennon tilaisuuksista tekee sen, että minulla ei ole mitään johtamisen, alustamisen tai porukan koossapitämisen painetta. Keitän vain kahvit ja teeveden sekä panen pöytään jotain pientä herkkua.

Tutkiskeluhetki suo minulle täydellisen loman kokouksen vetämisistä tai jonkin kampanjan miettimisistä. Jehovan todistajat ei ole minulle tyypillinen kivireki. Sitä paitsi olen aina ollut kiinnostunut Raamatusta ja ortodoksien miinuspisteeksi lasken tässä kohtaa sen, että kaiken seremoniallisen kauneuden ja estetiikan keskellä, välillä tuppaa unohtumaan, mistä oikeasti alun perin on ollut kyse.

Todistajat näyttävät olevan liikkuvaista - jopa kosmopoliittia väkeä. Kesällä tutustuin sisareen, joka oli ollut kuusi vuotta todistajan työssä Venäjällä. Hän sanoi Putinin pitävän todistajia vaarallisina ekstremisteinä. Tottahan sellaisessa joukossa haluaa olla mukana, joka poliittisesti vaaralliseksi luokitetaan.

Ihanata on myös lähetellä postikortteja pitkin Suomea sekä saada vastauksena viittauksia Raamatun eri kohtiin.

En kuitenkaan missään nimessä vähättele Jehovan todistajien yhteisöstä eroa tekevien kokemusta. Olen minä Iloisen talon kellarini lukenut jo tätä aiemmin.

Paha nainen

Kävimme eilen läpi ihmisen paratiisista karkoituksen kohtaa Vanhasta Testamentista. Itse asiassa Adamilla on omenansyönnissä suurempi vastuu, sillä hänellä oli ihmisenä olemisesta pidempi kokemus kuin Eevalla.

Oikeastaan Adam oli jo toista kertaa naimissa. Hän tuntuu aikamoiselta tahdottomalta lullukalta. Sen vuoksi Jumala asetti hänet Eevaa suurempaan vastuuseen. Vastuusta vetäytyminen ei ole toivottava ominaisuus. Natsiajan pappi Dietrich Bonhoeffer joutui teloitetuksi Hitleriä vastaan suunnatun salaliiton valmistelusta. Hänen mukaansa myös se, ettei tee mitään, on synti.

Ennen Eevaa Adamilla oli jo ollut vaimo, Lilith. Lilith on päässyt Jesajan kirjan lukuun 34 ja jakeeseen 14. Hänestä puhutaan, kun Uuden maailman käännöksessä puhutaan vuohenmuotoisesta demonista tai vuoden 1938 Raamatun käännöksessä öisestä syöjättärestä.

"Jotkut teoriat yhdistävät Lilithin välittömästi tietoon. Hän tavoitteli sitä taivaassa ja hän edusti sitä myös maan päällä. Hän oli se käärme, joka tarjosi Eevalle omenan. Ja on huomattava, ettei kyseessä ollut mikään seksin eikä hekuman hedelmä, vaan tiedon puun tuote.

Viisaasti Lilith vieläpä antoi sekä hyvän että pahan. Sehän on ainoa kelvollinen viisauden yhdistelmä. Ei voi olla hyvää tietoa, ellei siihen liity tietoa myös pahasta. Käärme-Lilith lahjoitti ihmisille osuuden todelliseen, sensuroimattomaan tietoon. Vain varsinainen anti-intellektuelli on voinut kehitellä tästä näkemyksen, että juuri se - tiedon hankkiminen - oli syntiä ja kaikkien kärsimystemme perussyy." http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart2.htm

Kalevi Haikara arvelee seuraavaa: "Ehkä tarvitsemme elämäämme vähäisen demonisuutta. Eeva on kantaäitimyytiksi lattea, pitkästyttävä, seksitön. Karmeudesta ja verisyydestä huolimatta Lilithin tarinoissa väreilee jotakin hyvin houkuttelevaa. Tiedonhalua, tahdonlujuutta, alistumattomuutta, intohimoa ja uhmaa. Jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miesten fantasioiden ydinalueilla hulmahtavat uskomattoman usein Lilithin ja hänen tyttäriensä korpinmustat tai liekehtivänpunaiset hiukset."

(No sillä viisiin Kalevi Haikaran mokoma määrittää kiintoisat ja vähemmän kiintoisat naiset.)

Órtodoksisen perinteen mukaan kirkkoleipää saa leipoa vain vaihdevuosi-ikänsä ohittanut nainen. Kun itse en vielä ollut näin kovasti vaihdevuosissa, pidin perinnettä typeränä hölynpölynä. Nyt jotenkin ymmärrän, mistä on kyse. Oikeastaan minkä tahansa sakramentin osasen toimittajaksi pitäisi valita vain lisääntymisiän tuolla puolen olevia ihmisiä. Ihmisiä, joita himot eivät vaivaa.

Himot ovat tarkoituksenmukaisia jossain elämän vaiheessa, mutta sitten, kun pennut ovat jo tehdyt, on vapauttavaa olla koko kuvion ulkopuolella. Ja entisajan kirkonisät olivat tavallaan oikeassa. Nainen, narttu on loppujen lopuksi se, joka päättää, kenelle häntänsä nostaa.

Mies voi kasvattaa vaikka minkälaisia riikinkukonpyrstöjä ja muita typeriä peniksen jatkeita. Nainen on se, joka hedelmöittyy, kantaa lapsen ja synnyttää Jumalan.

PS. En oikeastaan päässyt merkinnässäni varsinaisesti otsikkoon "Etwas ganz anderes". Otsikko on saksaa ja se tarkoittaa "Täysin jotain muuta". Lausahdus on peräisin Torsti Lehtisen esseekirjasta Sika vai Sokrates. Luin Lehtisen kirjoituskokoelman toiseen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla olin vast´ikään nähnyt filosofin piispa Arsenin kulttuuri-illassa Lapinlahden Pajujärvellä ja minua kaiveli imeläpussi Lehtisen leuan alla siinä kohtaa, kun hän puhui kokemuksistaan Athos-vuorilla. Sekin kaiveli, että Lehtinen ei tunnistanut ikätoveriaan ja kirjailija-aikalaistaan Matti Pulkkista. Pulkkinen oli nimenomaan suostunut tulemaan kanssani piispalliseen kulttuuri-iltaan, sillä oli kiinnostunut tapaamaan Lehtisen. Lehtinen näki pienessä Pulkkisen kumaraisessa hahmossa vain yhdentekevän raahustavan vanhuksen ja niinpä palasimme kirjailijan kanssa Pajujärveltä kotiin surumielisinä sekä pettyneinä.

Julistin sen jälkeen Torsti Lehtisen papparaiseksi, joka ortodoksina on piispalle makeilevan hybriksen vallassa, sekä luin Sian ja Sokrateen mustanpuhuvien sielun silmälasien kera.