Defensseistä

ke 21.10.2015

Odottelen Annaa harjoituspelistä Pielavedeltä. Valmistin Annan herkkuruokaa. Odottelen myös Mattia työmaalta. Annan herkkuruoka ei ole Matin herkkuruoka.

Ärräpäihin tuli yllättävää eloa, kun päästiin keskustelemaan sähköpostilistalaisten lempiaiheesta. Äärimmäisen mielenkiintoista on, että he, jotka haluavat listan perustajan ja omistajan häipyvän novelleineen, eivät koskaan kommentoi mitään politiikkaa ja taloutta koskevaa. Eivät edes peukuta talous- tai politiikkakirjoituksia tai muuten komppaa.

Nyt se on sitten nähty. Ensimmäinen sensuurimyrsky oli, kun Joensuun hollantilaiskommari Edo Pennings provosoi uskonnon ja Raamatun. Tosiaan muistan innostuneeni niin, että kirjoitin alkuärräpäihin monta sivua aiheesta. Vaikka kirjoitin liitteeksi, ettei kenenkään vahingossa tarvitsisi avata kirjoitustani, herätin vihaa, inhoa ja puistatusta.

Mietin, mitä defenssejä itse olen käyttänyt puolustaakseni olematonta ja häilyvää minääni tai huonoa itsetuntoani. Se, että Marian lasten teho-osastovaiheessa piti koteloida kauhu, pelko ja suru, oli kaiketi tunteen eristämistä. Niin oli pakko tehdä, jotta pystyi joka päivä raahautumaan keskoskaapin ääreen.

Meillä muuten ei ollut senkään vertaa rahaa, että olisimme voineet ajaa Kysille bussilla. Kävelimme koko talven 1999 joka päivä Linnanpellolta Kysille ja takaisin. Leonid teki meille eväät ja koko touhu muuttui sitä myötä ihan rattoisaksi, kun kävi ilmi, että lapsi jää henkiin. Olimme loppujen lopuksi joka päivä kuin picnicillä.

Paitsi juuri viime metreillä. Meidän piti saada Maria kotiin ja olimme harjoitelleet yhden yön jo teho-osaston perhehuoneessa - ja koko vastasyntyneiden teho-osaston väki joutuu nuhaviruksen takia eristykseen. Kauhu oli taas siinä.

Olikohan tuo edellä ollut defenssi eristämisen lisäksi myös lopulta tilanteessa itselle valehtelemista? Mutta oikeasti, kun pahimmat ajat keskosen elämässä oli ohi, saatoimme alkaa tarkkailla hoitajien työskentelyä, osaston ilmapiiriä, lääkäreiden käyttäytymistä ja kaikki näyttäytyikin äärimmäisen mielenkiintoiselta.

Tottahan toki taustalla oli monen vuoden ajan ydinjatkokseen liimautunut pelko lapsen kuolemasta, mutta se meidän kunniaksemme oli sanottava, että emme me pelkoon kuitenkaan lopullisesti takertuneet. Sitä paitsi. Leonid oli paljon tottuneempi läheisten kuolemien käsittelyssä kuin minä, keltanokka.

Ljovan äiti oli kuollut Leonidin käsiin.

Tietenkin monen vuoden väsymys näkyy minussa nyt muun muassa fibromyalgiana. Koska fibromyalgialle ei ole parannuskeinoa, riittää se, että totean. Kipuja on enkä niiden vuoksi käy saunassa. Saunomattomuus on helppo toteuttaa, sillä meillä sauna on rengasvarastona. Iloitsen silloin, kun Suomi vaipuu yli kolmenkymmenen asteen pakkaseen. Ei koske mihinkään ja mieli on mitä mainioin.

Iloitsin myös salaa viime kesästä. Ihana kesä: lyhyt ja vähäluminen. Tosin luntakin olisi saanut olla, sillä pidän hiihtämisestä.

Yhtenä defenssinä luin netistä reaktionmuodostuksen. Käsittääkseni Ärräpää-listan yllättävässä purkauksessa oli kyse juuri reaktionmuodostuksesta: "Tuomitsevalla suhtautumisella yritetään tukahduttaa oma kiinnostus ja viehtymys seksuaalisiin aiheisiin."