Pentti Straniuksen pornonovellien ongelmallisuus

ma 19.10.2015

Ihmiset muistivat minua kuitenkin, kun täytin viisikymmentä vuotta. Kiitoksia muistaneille, vaikken juhlatuulella tai edustuskelpoinen olekaan. Muutama viikko sitten Tervon Pasi pyyteli anteeksi tekstarilla, kun ei ollut muistanut kutsua minua varajäsentä Meijerin hallituksen kokoukseen.

Tekstaroin takaisin, että ei haittaa, en ole yhteistyö-, yhteiskunta- tai kokouskelpoinen muutenkaan.

Ärräpäistä ammennan eliksiiriä ja elinvoimaa. Nyt siellä keskustellaan Pentti Straniuksen provosoivista novelliraakileista. Esa Lassikin heräsi Kotkassa ja kertoi, että hänellä on meneillään sikäläisen punaisen historian kirjoitus. Matti Hoviseppä Varsovassa on myös ollut pitkään hiljaa ja kertoi pitkän hiljaisuuden aikana kirjoittaneensa sekä lyhytproosaa että runoja.

Kävin läpi Straniuksen provokirjoituksia ja vastasin eilen illalla:

"Heiputti pulut,

olen tänään vain istunut ja lukenut, istunut ja kuunnellut Yle Areenalta kirjakerhoa Natalja Kljutsarjovan Kolmannesta luokasta ja istunut ja kirjoittanut. Tosin kuunnellessani Ylen Areenalta kirjakerhoa ompelin umpeen hihan repeämää Annan takissa ja lukiessani Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä kodinhoitohuoneessa pesin pyykkiä samalla tai no, seurasin stoalaisen rauhallisesti, kuinka kone pesee pyykkiä.

Aloitan Pentti Straniuksen pornonovellien kritiikistä. Straniuksen novellit ovat ongelmallisia. Pornolehteen tai pornosaitille ne eivät ole tarpeeksi etäännytettyjä. Tiedättehän kaikki, miksi pornolehtiä luetaan? Niitä ei lueta ensisijaisesti taiteellisen vaikutelman vuoksi. Niitä luetaan, puluseni, sen vuoksi, että voi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen tai sitten muuten voyeristisesti.

Mielestäni Stranius sitoo novellinsa liikaa konkreettisiin paikkoihin. Jotta ne olisivat pornogenren kannalta uskottavia tai luettavia, ne pitäisi pukea jotenkin abstraktimpeihin kuoseihin. Niissä ollaan Jokelassa ja Helsingissä Mäntyläntiellä ja elokuva-arkistossa ja Ylellä.

Jos Stranius ja te muut mussukat olette lukeneet oikeasti pornokuvauksia, nussinta- ja iskentäpaikat ovat anonyymeja. Hotelleita, rantoja, koteja, työpaikkoja.

Kun mainitaan Jokela, sellainen, joka on käynyt Jokelassa, haistaa nenässään tupakkaisen kapakin hajut. Huomio siirtyy litinästä savukkeeseen. Tai sitten toisin päin. Se, joka ei ole käynyt Ylellä, vieraantuu asiasta, sillä ei oikein osaa luoda mielikuvaa Yleisradion paikoista tai Suomen elokuva-arkistosta. Mielenkiinto pääsee hervahtamaan kummallakin tavalla.

Pia"

Straniuksen provoilu on herättänyt sähköpostilistalaisissa ristiriitaisia mielipiteitä. Jatkoin vielä illemmalla, kun olin kuunnellut sadanteen kertaan Ylen Kirjakerhosta Andrei Bitovin Pushkinin talosta. Stranius huomautti sitten, että Bitov on tulossa Helsinkiin kirjamessuille ja hän on Bitovia tulkannutkin. Eniten Stranius odottaa Ljudmila Ulitskajaa, jonka Iloiset hautajaiset oli yliveto.

Kuuntelin ohjelman monta kertaa, sillä joku aina tuli keittiöön mussuttamaan jotain tai halusi pissalle. Siinä ajatus katkesi ja jäi pätkiä kuulematta:

Heips taas,

jatkan pornonovellikeskustelua. Kuuntelen ties kuinka monetta kertaa Ylen Areenalta Kirjakerhoa Andrei Bitovin Pushkinin talosta.

Siis näin ja nyt tuli Matti ovesta. Alamme katsoa Midsomerin murhien kakkososaa. Lainaan tähän kirjakerhosta siivun:

"Kirjoittaminen on (s. 158 Andrei Bitov Puskinin talossa) aika häpeällinen ammatti. Kirjailija on alasti ja hölöttää ja paljastaa itsensä tosi nolosti. Mutta kirjailija kuitenkin suojautuu paljastamalla."

"Me tiedämme kirjailijasta kaiken emmekä kuitenkaan mitään, vaikka penkoisimme kuinka kirjeitä ja kuitteja kirjailijan kuoleman jälkeen."

Oisko nyt semmoinen juttu, että pitää uskaltaa olla "alasti", hölöttää ja olla nolo, jotta voisi kirjoittaa silleen, että koskettaa.

 Pia