Alajärven kotitekstiili

pe 2.10.2015

Tulin yhtenä aamuna, kuten aina, yläkerrasta alakertaan ja Matti oli jo lähtenyt työmaalle. Pöydällä oli edellisenä päivänä ostamani paahtoleipä ja sen päällä talouspaperiin tussilla raivosta haparoiden tekstattu viesti: "Valmistettu Virossa!"

Meillä meni Fazer kotona boikottiin, kun upporikas perikunta alkoi napista Suomen perintöverosta. Sen jälkeen aloimme seurata, mitä lukee Vaasan leipien valmistusmaana. Usein lukee, että Viro. Onneksi Anna tykkää oululaisen Pulla-Pirtin perunarieskoista. Joskus S-marketissa, kun Matti on jossain kaukana työmaalla, Anna tarttuu Fazerin juustosämpyläpussiin ja heiluttaa sitä voitonriemuisesti päänsä yläpuolella: "Voidaan syödä nyt tätä, kun Matti ei ole kotona!"

Kyllä minä aina pienen alustuksen tytölle pidän yritysten sitoutumisesta Suomeen - ihan Elinkeinoelämän keskusliiton Leena Mörttisen äänenpainoilla - ja myös suomalaisesta työllisyydestä.

Lapinlahdellakin oli kolmisentoista vuotta sitten Pullapirtti. Sitä piti Miettis-Jaskan roiskeläppä-Airi. Suhteensa oli ilmeisen myrskyinen ja siihen ehkä leipomon tarina päättyikin. Harmi sinänsä, sillä muistan istuneeni herkkupullakahveilla Pullapirtissä useasti. Nyt sanovat Marjuskan kahvilan loppuneen Humu-Niirasen Tulikukon takia. Mene ja tiedä, herkkiä asioita nämä ovat, mutta toisaalta Tulikukko piristää kovasti radan tämänpuoleisen Lapinlahden kirkonkylän elämää. On kuulema auki viikonloppuisinkin. Maria pani sen merkille, kun lenkkeili kelaten Tulikukon ympäristössä.

Oulun Pulla-Pirtillä on pitkä historia. Se alkaa Lumijoelta 1950-luvun lopulla. Nyt ihan vast´ikään silmääni osuivat Pulla-Pirtin perunarieskat: "2015 Pulla-Pirtin Jauholeipomo Kaakkurin K-Citymarketissa uudistui, 2015 Perheleipurit-yhteistyö päättyi. Pulla-Pirtti palasi juurilleen ja jatkoi toimintaansa alueellisena leipomona"

Oppositiorintaman tähden tilasin Demokraatin. Ja senkin vuoksi, että sen piti muuttua Viikkolehdeksi 1. syyskuuta lähtien. Ei muuttunut. Lehtiä tulee vuoden loppuun asti neljästi viikossa. Se on ihan liikaa, mutta menköön nyt, kun sain tilaajalahjaksi aivan ylittämättömän ihanan Alajärven kodintekstiilin keittiöpyyhkeen.

Juuri näin, hihkaisin, kun avasin paketin. Tällä tavalla pitää edistää suomalaista työllisyyttä. Tilata liikelahjat kotimaisina. Kerran meillekin eksyi liikelahjakauppias - meillehän eivät sellaiset löydä, sillä olemme täällä pussinperällä, jossa luulevat olevan vain jonkun romuautoharrastajan eikä mitään varteenotettavaa yritystä, kröhöm - ja minä sain liikelahjakauppiaalle tuskan hien. Sanoin, että tilaan laatikollisen jotain, mikä on oikeasti valmistettu Suomessa.

Elettiin vuotta 2007. Liikelahjakauppias meni suorastaan tuskaiseen tilaan ja sanoi, ettei semmoista ole koskaan vielä keltään yrittäjältä kuullut. Sitten soitteli, soitteli ja soitteli. Meille löytyi laatikollinen Lapiomies-sukkia Nurmeksen sukkakutomosta. Onkohan sellaista enää olemassakaan?

Sukkia tuli erikokoisia hirmuinen määrä. Siitä lähtien melkein kymmenen vuoden ajan Lampiinsalmen lavan arpajaisissa oli palkintona aina Lapiomies-sukkia.

Nyt katselin haaveellisesti Alajärven kodintekstiilin nettikauppaa. Jos meillä on yhtään varaa ostaa työläisillemme joululahjoja, voisin tilata Alajärven pellavakeittiöpyyhkeitä suomalaisen työllisyyden nimissä. Lapiomies-sukat ovat jo loppuneet.