Kerrankin sai katsoa tarkkaan

ma 5.10.2015

Ei Andy Warholin madonna-aiheinen piirros ollut niin kummonen eilen Valamossa Mestarin jälki II-näyttelyssä. Mutta pääasia, että Warhol siellä oli. Nimet vetävät sisään ja sitten voikin keskittyä johonkin muuhun.

Ei olisi muuten tullutkaan tarkkaan katsottua, miten Salvador Dali maalaa hevosen ja ristiinnaulitun sekä ratkaisee ongelman takajaloilleen karanneen hevosen palleista maalaamalla päälle kummallisen pilven. Tai miten oudon kömpelösti ja oudoin mittasuhtein Juho Rissanen näki Jeesus-lapsen tai äitinsä Marian. Jumalanäiti vaikutti taulussa turvonneelta ja Jeesus-lapsi oli marakattimainen.

Annaan teki vaikutuksen ilmeisesti venäläisen Mihail Jonkun, jonka sukunimeä en muista, ikonimukaelma, jossa Kristuksella on toisessa kasvonpuolikkaassaan nuoren kauniin miehen kasvot sekä vasemmalla puolella maalausta peilimäinen riisa. Minä ja Matti vaikutuimme Louis Sparren toisen maailmansodan aikaisesta triptyykistä, kolmiosaisesta maalauksesta. Triptyykki muistutti kolmiosaista alttaritaulua. Etenkin triptyykin vasemman puoleinen osa oli koskettava. Taustalla paloi taivas.

Matti oli edellisenä yönä katsonut Ylen Teemalta dokumentin Suomen ensimmäisestä surrealisistista Otto Mäkilästä. Arvelen vahvasti, että elän parhaillaan yläsavolaisen surrealistin kanssa. Otto Mäkilällä näyttelyssä oli risti metsässä, mutten nyt saa päähäni, oliko se sellainen, jossa oli risti taulun oikeassa alakulmassa vai niin kuin Matti sanoo keskellä. Näyttelyn kuolemaosastossa taulu kuitenkin oli.

Juho Rissaselta (1873-1950) oli kuolleen isän pää, yksityiskohta kolmiosaisesta maalauksesta Lapsuuden muisto. Sitä Rissanen maalasi kolme vuotta ja se näyttää, miten taiteilijan isä oli paleltunut viinapullon kanssa Kuopion edustalle Linnanlahden jäälle. Maalauksen aikalaiskriitikko tai semmoinen muu heppu, joka oli Rissasen kanssa kirjeenvaihdossa, Onni Okkonen sanoi triptyykkiä tendenssinomaiseksi ja naiiviksi.

Aika paljon sanottu ihmiselle, jonka isä tosiaan oli kuollut järven jäälle viinapäissään. Lisäksi isän isä, Kiuruvedellä asunut Johan Fredrik Kärkkäinen, oli saanut sakot juopuneena kokouksessa esiintymisestä.

Rissasen töissä minua ovat aina kiehtoneet kansanhahmot, kuten Hauta-Heikin mummo tai Povarissa. Jotenkin Rissasen kansanhahmot ovat lämpimämpiä kuin Maria Jotunin tai Minna Canthin kirjalliset. Jotuni ja Canth eivät oikeastaan enää olleet kansaa. He olivat taustaltaan jo aikansa keskiluokkaa lähtökohtaisestikin. Juho Rissasen isä oli kiertelevä työmies ja äiti palvelijatar.

Paljon tuli ajatuksia eilen muitakin.