
Muutamia kohtia Arhinmäestä, Kyllösestä ja Kiurusta
hänen kirjastaan merkille merkitsin, mutta en saa niitä tähän merkintään
su 22.11.2015
Mietin koko viime yön, miksi luen kaikki Soininvaaran kirjoittamat kirjat, vaikka aina tekstissä paikka paikoin ärsyynnyn siitä, että tämä sanoo itseään vasemmistolaiseksi. Jos Soininvaaran pintaa vähän raaputtaa, ei hän kovin vasemmistolainen ole, mutta menköön, sillä siitä harvinainen poliitikko (nykyinen entinen ehkä) hän on, että kirjoittaa asiakysymyksistä, sisältökysymyksistä.
Ja mukavaahan se vain on, että Soininvaara ikään kuin närkästyy syytteistä, joiden mukaan on oikeistolainen. Samaan tapaan mukavaa, kun joensuulainen kepuliinileski Anu Vehviläinen kivahti kerran television ajankohtaisohjelman toimittajalle siitä, että toimittaja nimitteli häntä porvariksi: "En minä ole porvari!"
Haha, minustakin porvari on haukkumasana!
Tottakai Soininvaaran tekstin joukossa on henkilökohtaisuuksia, lähinnä pitämisiä ja ei-pitämisiä, mutta ilman niitä teksti olisi teennäistä. Minusta sellainen politiikko, joka julistaa, ettei halua mitenkään koskaan loukata ketään, on epäilyttävä. Tai on sitten niin pliisu, ettei herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Yhteistyökykyinen lullulllullulluuu.
Niinpä ahmin Soininvaaran Jäähyväisistä eduskunnalle tämän näkemyksiä talouskehityksestä, kunta- ja soteuudistuksesta sekä urbanismista.
Taloudesta Soininvaara sanoo olevan monia syitä, miksi talouspolitiikassa pitäisi kääntää suuntaa selvästi vasemmalle: "Nykyinen osaamista ja luovuutta painottava tuotantoelämä synnyttää kasvavia tuloeroja. Henkilökohtaiset tuottavuuserot kasvavat, kun tuottavuutta aletaan mitata enemmän laadulla kuin sen määrällä." (Osmo Soininvaara Jäähyväiset eduskunnalle s. 42)
Näkökulma Soininvaaralla on ylhäältä meihin tuottamattomiin tai matalatuottoisiin loosereihin alaspäin katsova. Siksi meilasin eräässä keskustelussa, että totta helvetissä haluan Soininvaaran Iisalmeen Kansantaloutta tasan kaikille -semppaan, vaikka tämä onkin akateeminen ja arrogantti. Olkoonkin akateeminen ja siinä arroganssiinsa tukehtuva, maalaisallerginen, mutta pidän hänen pragmatismistaan.
Itse asiassa työvoiman uusintamista pidetään jo nyt tuottamattomana työnä. Ainoa, jota uusliberalistisissa yhteiskunnissa arvostetaan yleisesti, on Luova Luokka. Hyvä on. Esimerkiksi meidän firma voi vallan mainiosti toimia Luovan Luokan palvelijana ja vaikka iso- ja sitä seuraavan keskivarpaan välien nuolijana, sitä myötä Luovan Luokan työvoiman uusintajana, mutta siitä pitää saada asianmukainen korvaus.
Toistaiseksi keskiluokka ei ole tarpeeksi vaurasta maksaakseen asianmukaisesti raksamiehille, joka nuolisi heidän iso- ja keskivarpaidensa välejä. Keskiluokkapuluset eivät tajua, että he voivat minä hetkenä hyvänsä marssia pankkiin ja ottaa remppalainaa. Hehän kasvattavat siinä omaa pääomaansa, jonka voivat levittää seuraavalle polvelle perintönä.
Nykyään sanotaan olevan paljon sellaisia monesta suunnasta perijöitä. Olen kuullut puhuttavan kokonaisesta sukupolvesta, joka saa massia, metsää, rantatontteja ja omakotitaloja isomummuilta, mummuilta ja vanhemmiltaan, kun sisaruksia ei perheissä ollut montaa.
Niin. Oli varmaankin sellainen vaihe, jossa lapsia perheessä oli kaksi tai jopa yksi. Enää ei näin välttämättä ole. Kun posliinit nykyperheissä ovat jaossa useampaan otteeseen, perhe- ja perimyssuhteista tulee mutkalliset.
Soininvaaralla on rivien välissä sellainen ajatus, että Luovaa Luokkaa palveleva luokka asuu vuokralla kerrostalokolosseissa. Jotenkin olin vaistoavinani, ettei työläisillä ole asiaa omakotitaloon. Siksi etsin Suomen Kuvalehden mielenkiintoista juttua tulevaisuuden Helsingistä, etsin viikkokausia, kunnes löysin sen samasta kasasta, jossa muutkin Suomen Kuvalehdet olivat, kannessa vain oli Anne Bernerin naama, joten lehti jäi tarkistusselaamatta, sillä en vain voinut, oi Jumalani, en voinut, kun oli se veronkiertäjäkokoomuskepuakan naama siinä.
Suomen Kuvalehden jutun mukaan nimenomaan tulevaisuuden Luova Luokka asuu urbaanisti keskellä kaupunkia sinkkuloftasunnoissaan, ehkä entisissä toimistoissa, joita kuulema Soininvaarankin mukaan Helsingin keskustassa on tyhjillään kosolti.
Perheitä ei enää jutun mukaan ole. Suurin osa väestöstä on yksin asuvia.
Se oli äärimmäisen kiinnostavaa. Ilmeisesti Luova Luokka tulevaisuudessa lisääntyy geenimanipuloitavasta kantasolusta suoraan kopioimalla ja putkahtaa maailmaan jostain alkiokaapista aikuisena. Mitään vaivalloisia päiväkoteja tai kouluja ei enää tarvita. Mutta ennen kuin ollaan edetty niin pitkälle, arvelen, että käy seuraavasti:
Luova Luokka, pelinkehittelijät, joita ei tarvita oikeastaan kovinkaan paljon, mahtuvat mainiosti Suomessa asumaan Helsingin keskustaan. Paljonkas Angry Birds työllistikään? Sen päälle muutama Slush-yrittäjä. Koska ihmiskloonaus ei varmaankaan etene sukupolvessa, tehdään niin, että kansakunnan uusintajat pannaan asumaan perheineen omakotitaloihin Helsingistä pois vievän junaradan varrelle.
Sellaisiin 10 000 asukkaan taajamiin, josta pääsee kätevästi sähköjunalla suurkaupunkiin sinfoniaorkesterin konserttiin tai kaupunginteatteriin. Ai niin. Niitä isoja kaupunkeja, jossa Luova Luokka asuu sinkkukopperoissaan ekologisesti pyöräillen, voisi sitten olla ehkä Tampereella, Turussa, Oulussa, Jyväskylässä ja varmaan Itä-Suomeenkin sellainen tullee. Ehkä Joensuu ja Kuopio vielä. Näiden isohkojen kaupunkien välissä olisivat sitten kasvukäytävät. Kuopion kasvukäytävä voisi olla Siilinjärven ja Lapinlahden kautta Iisalmeen. Iisalmen ei tarvitse enää teeskennellä kaupunkia. Se voisi taantua 10 000 asukkaan taajamaksi.
Nauratti muuten Maaseudun Tulevaisuuden metsäteollisuuslobbari Hannes Mäntyrannan kolumni siitä, kuinka oli törmännyt niiden kuuluisten Kallion puna-vihreiden, jotka pikemminkin ovat sinivihreitä, kokoomuksen puisto-osastoa, ihmetykseen siitä, miksi maalle ihan metsään tehdään teitä. Kun ne työpaikat kuulema syntyvät urbaaniin ympäristöön, kantakaupunkiin. Sinne tulee pilvin pimein sellaisia kivoja pienyrityksiä, lattekahviloita esimerkiksi.
Aikamoinen kauhuskenaario, mutta otetaan tästä ilo irti. Luova Luokka pääsisi kehittämään tosiaan kaikkia sellaisia palveluita, jotta heidän ei tarvitsisi itse nostaa persettä tietokoneen äärestä. Me palveleva työväenluokka sitten palvelisimme heille kasvattamalla heille luomuvihanneksia ja niille, jotka vielä syövät juustoja, lypsäisimme käsin lehmät ja kantaisimme kauppatavarat kotiin. Henkilökohtaiset kokit tekisivät heidän ruokansa, joku voisi synnyttää heidän lapsensa vaikka koeputkihedelmöitetysti tai kuksien naispuolisen Luovan Luokan partnereiden kanssa.
Käyhän se niinkin. Jossain Pielaveden tai Varpaisjärven suunnalla olisi hoitokoteja Luovan Luokan burn out -porukalle ja siellä myös hoidettaisiin Luovaa Luokkaa, kun se tulisi vanhaksi. Hellä saattohoito ja kipulääkkeet, ei elvytystä ja tietenkin elinluovutukset.
Samaisella suunnalla, mutta eri kylissä, olisi sitten Luovan Luokan kesä-, syys- ja hiihtolomakeitaat. Hoiva- ja lomakylät eivät voisi olla näköyhteyden päässä, sillä siitähän Luova Luokka ahdistuisi. Heidän tajunnastaan pitäisi sulkea pois kaikkinainen heikkous, vanhuus ja sairaus.
Nyt tulostin Matti Sarmelan Rakennemuutos tulevaisuuteen - postlokaalinen maailma ja Suomi -tutkielman. Otan printit mukaan huomenna, kun lähden kohti Kerimäkeä, veronkiertohotelli Herttuaa ja aikuisten työuupuneiden kuntoutusta. Luen Sarmelan tutkielman vielä tarkemmin ja mietin, jaksanko loppuun Väyrysen valtakuntaa.
Se ei ole Jarmo Korhosen, kirjoittajan, vika, vaan nykyisen puolue-edustuksellisuuteen perustuvan näennäisdemokratian vika. Väyrysen valtakunnassa - sekä kirjassa että elävässä puolue-elämässä - ei lainkaan ollut kyse politiikan sisältökysymyksistä, vaan pelkästä oman vallan varmistelusta. Ymmärränhän minä toki sen, että ilman valtaa ei voi tehdä juuri mitään, mutta kun vaikuttaa pahasti siltä, että vanhat puolueet ovat tyystin keskittyneet hallituksessa "vaikuttamiseen".
Osmo Soininvaara muuten mietiskenteli malleja, miten voisi vaikuttaa myös oikeasti parlamentaarisesti. Nykyäänhän on kyse siitä, että jos et ole hallituksessa, on turha vinkua mitään. Ja hallituksessa et ole, jos et myötäile sitä, mitä valtionvarainministeriö puhuu IMF:n tai OECD:n suulla. Leikkauksia, leikkauksia.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]