Metatyö

Mielenkiintoinen viikonloppu

ma 9.11.2015

Olimme viikonlopun Muhoksella kiehtovassa paikassa, kiehtovissa kuvioissa. Matin tytär Noora asuu jättiläismäisen ja värikkään uusioperheensä kanssa Muhoksella asuinalueella, jossa on samanikäisiä lapsiperheitä kymmenittäin. Vain yksi vähän vanhempi pariskunta asuu samalla kujalla ja syynä on se, että lapsenlapset asuvat jossain siinä lähistöllä, jos oikein ymmärsin.

Muhos kuuluu kuntiin, jotka ilman liitoksia lisäävät asukasmääräänsä. Muhokselaisista on 0-12-vuotiaita 12,1 prosenttia. Se on enemmän kuin Oulussa, joka meinaa imaista ympäristökuntiensa elinvoiman tyystin laajenemalla kuin jokin möhö. Oulussa 0-12-vuotiaita väestöstä on 9,9 prosenttia.

Koko maan keskiarvo on 7,8 prosenttia. Lapinlahdella 0-12- vuotiaita on 7,6 prosenttia ja Iisalmessa 7,1 prosenttia.

Muistan, että olen nähnyt Suomesta väestön ikääntyneisyystilastoihin perustuvan kartan. Oulun ympäristö loisti nuorekkuuttaan enemmän kuin Helsingin seutu. Kiitoksia lestadiolaisväestön, arvelen, mutta kyllä Nooran porukatkin ovat osansa positiivisesta väestökehityksestä tehneet.

Katselin sivusta touhua. Työtä riittää. Mehän emme nähneet työstä kuin päällimmäiset. Metatyöstä en uskaltanut edes kysyä. Metatyö on käsite, jonka juuri luin Yleisradion sivulta, kun menin etsimään Jari Sarasvuon kasvatusohjelmaa. Metatyö on kaikki se sälä, joka kuormittaa yleensä perheessä juuri naista.

Varsinaisessa työssäni yrittäjäpuolisona, kun hoidan kaiken sen, mikä ei ketään kiinnosta, metatyö on juuri se pahin tekijä. Se ei palkitse. Se vain syö. Jos suoraan sanotaan, työni ei kiinnosta itseänikään, mutta toisaalta - enpä luo itseäni puhki kaiken sen paskamaisen pikkusälän kanssa, jonka tekemistä kukaan ei huomaa, mutta jos tekemättä jää, johan ovat ongelmat edessä.

En luo itseäni puhki eikä jokainen kirjoittamani lasku ole uniikki teos, kuten suhtauduin jokaiseen kirjoittamaani lehtijuttuun. Näin minulta vapautuu suunnattomasti voimavaroja muuhun. Lukemiseen, miettimiseen, kirjoittamiseen.

Haluan olla nimikkeeltäni toimitusjohtaja enkä sihteeri. Ei anna luonto perään olla Matin pikku sihteeri tai Matin kiva pikku vaimo. En tiedä. Samaan puolueeseen emme ainakaan mahdu. Liian isot egot. Olen miettinytkin vaihtoehtoa: SKP on poissuljettu. Jos lähestyn SKP:tä, saan saman tien mennä Iisalmen käräjäoikeuteen hakemaan avioeropapereita.

IPU väsähti tai oikeastaan meni lomalle siksi aikaa, kun Suuresti Kunnioittamani Timo Isosaari ja Antti Pesonen toivuskentelevat. Timo Isosaari on jo palannut Suomeen ja olenkin lukenut hänen kirjoituksiaan www.uusisuomi.fi:stä, tämä on esimerkiksi eri hyvä: http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204607-mies-ryhdy-kotirouvaksi.

Poliittinen moniäärilaitaloikkari Susanna Kaukinen on lopullisesti menettänyt järkensä. Hänen päähänsä eivät nyt mahdu kuin maahanmuuttajat. Ne kun levittävän kaiken lisäksi tippuria! On pakko sanoa, että Kaukisesta on tullut kaheli. Aluksi ymmärsin tätä, sillä ovathan akateemiset vasemmistoanarkistit ylimielisiä ja toden totta mieluummin puolustavat söpöjä mamuja kuin örkkimäistä tavisduunaria tai valkoista roskajoukkoa.

Mistä mulle puolue? Aika monesta joukosta löytyvät omat kahelinsa, jotka pienissä kuvioissa erottuvat piinallisen selvästi. Kepustakin. Demarit eivät oikein ole mitään. Kokoomuslaisissa ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin, että ovat valitettavasti kokoomuslaisia. Heille ei tee edes mieli sanoa päivää kadulla. Fiilispohjaltahan näitä asioita mietin.

Vasemmisto pitäisi perustaa uudestaan, muttei se varmasti toteudu ennen kuin viimeinenkin suviannesiimesläinen on lähtenyt kuin kuppa Töölöstä. Eikä sellaista nopeata siirtymää tapahdu. Olisipa sosialistipuolue, joka miettisi globaaleja asioita. Voi peräreikä sentään. Olen samassa pisteessä kuin vuonna 2007, jolloin päätin totella Thomas Wallgrenia. Wallgren sanoi Kusarin jutussa (vuonna 2006) sekä pamfletissa Puolueiden kriisi, että pitää valita puolueista se pienin paha.

Ehkä tässä on kyse, että olen vain kertakaikkisen kyllästynyt Vasemmistoliittoon. Aina jostain kaivautuu erkkivirtanen (oik.vas) , joka sanoi, että tämähän on jo nähty tai jokin entinen puoluesihteeri (mutunen vas.) joka sanoo, että tätäkin on kokeiltu jo ammoin 1960-luvulla ja tätäkin.

Vasemmistoliitto on edelleen valitettavasti lässyvasemmisto: http://hirvasnoro.blogspot.fi/2006/01/lssyvasemmistosta-ei-ole-vaihtoehdoksi.html

Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut jotain. Demarit ovat tulleen synnintuntoon - ja Jari Sarasvuo!

Peruspomo

Matin kanssa kuunneltiin tullen mennen Timo Soinin Peruspomoa äänikirjana. Annoin sen Matille isänpäivälahjaksi. Soini on mitä taitavin retoorikko, mutta voi olla, että olemme nyt kuulleet hänen hienoja kolmen sanan kiteytyksiä tarpeeksemme. Pääsimme viidenteen cd-levyyn asti ja vasta nyt on tullut vastaan kaksi kohtaa politiikan sisältökysymyksistä.

Neljä ensimmäistä levyä sisälsi kyllä pullanlämmintä kuvausta persujen nousukiidosta. Totta on, että Timo Soini ei ole maahanmuuttokriittinen tai katolisena edes islamofobinen, mutta nyt kun tsekkasin persujen nettisivut, alkoi öllötys. Puolue ratsastaa avoimesti islamofobialla sekä muukalaiskammolla.

Soini sanoi tapaus Matti Putkosen yhteydessä yllättäen, mihin demareiden äänestäjät olivat pettyneitä, kun kannatus laski ja laski. Demareiden äänestäjät pettyivät Soinin mukaan siihen, että puolue ei pitänyt tarpeeksi työn puolta pääomaa vastaan. Totta se on, mutta mielenkiintoista, että sen sanoo ääneen Soini. Se on ensimmäinen kohta tyhjää puhetta, sillä emme Matin kanssa millään tajunneet, miten helpottaa, jos demarit äänestävät persuja.

Kävin lukemassa persujen vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelmaa. Siellä sanotaan, että hallituksen on leikattava ja Suomi saatava kasvu-uralle. Mielenkiintoista. Miten tämä eroaa esimerkiksi Kokoomuksen ohjelmasta? 2000-luvulla Suomen kasvun edellytykset on kuulema tuhottu. Todella mielenkiintoista. Olisivat voineet hieman yksilöidä.

Tässä kappale tyhjimmästä päästä persujen ohjelmaa: "Kilpailukyky ja yrittäjyys etusijalle: Hyvinvointi syntyy elinvoimaisesta yksityissektorista. Edelliset hallitukset ovat 2000-luvun virheellisellä politiikallaan tuhonneet maamme kilpailukyvyn. Työllisyyden ja talouskasvun selkäranka ovat ennen kaikkea pk-yrittäjät. Tämä on otettava paremmin huomioon, ja ennen kaikkea kasvavia ja aloittavia pk-yrityksiä on tuettava nykyistä paremmin. "

Pk-yrittäjänä ei nyt lainkaan lämmitä, että joku toteaa meidän olevan talouskasvun selkäranka. Kiva, kun samaan aikaan persut on hallituksessa leikkaamassa ansiosidonnaisen kestoa. Ansiosidonnainen työttömyysturva on taannut sen, että joku raksaduunari ylipäätänsä uskaltaa tulla meidän firmaan töihin, sillä mehän elämme prekaareina.

Viidennellä cd:llä Soini alkoi yht´äkkiä puhua työssäkäyvistä köyhistä, mutta siinä vaiheessa olimme jo Lapinlahden taajamassa ja jatkamme kuuntelua ensi viikonloppuna.

Kuin tilauksesta uusimmassa Vihreässä Langassa oli analyysi persujen puoluerakenteesta (VL pe 6.11.2015 s. 6 Vain liittymällä voi vaikuttaa?) Persujen puoluekokous on ihastuttava; sinne voivat tulla kaikki suoraan. Se on tavallaan joukkokokous ja niinpä persujen puoluekokouksessa onkin ollut ruhat jäsentä; kymmenen prosenttia jäsenistä.

Persut vain tykkäävät joukkokoustaa ja ilmeisesti eivät huomaa poloiset sitä, että puolue on melko näennäisdemokraattinen. Puolueen ohjelmia ei laadita yhdessä ja jäsenten eikä jäsenjärjestöjen aloitteita käsitellä.