Timo Isosaaren kilpailukykyloikka

ke 18.11.2015

Koska teen tänään pikamatkan Kuopioon ja takaisin Lapinlahdelle hammaslääkäriin, en kirjoita blogiini mitään. Julkaisen tämän kirjoituksen, jonka tein eilen Pielaveden kirjastossa. Työnnäilin tuomaan tyttöjä taas Sammon lentisharkkoihin ja meinasin tukea pielavetistä elinkeinotoimintaa; kävin apteekissa, tankkasin Nesteellä, ostin ruokatavaroita täkäläisestä ruokakaupasta ja nyt testasin vuoden 2001 mallista Pielaveden kirjastosta saamaani Rutakko-verkon korttia itsepalvelukirjaston ovikortiksi.

Vaikuttaisi toimivan, hurraa! Nyt haluan ehdottomasti tuomaan pentuja tänne torstaisinkin. Tykkään tästä kirjastosta, vaikka täkäläiset kirjastotäti ei minua taida kovin hyvällä muistaa. Kirjoitin Pielavesi-Keitele -lehteen jonkin syntymäilkeän jutun siitä, millaiset ammattitaitovaatimukset lääninhallitus kirjastonjohtajille oli asettanut.

Nappasin jutun jostain kunnanhallituksen esityslistalta tai sivistyslautakunnan pöytäkirjasta, en muista, mutta minun piikkiin juttu tietysti meni. Ikään kuin olisin arvostellut täkäläisen kirjastonjohtajan koulutusta. Turha kait sanoa, etten varsinaisesti minä arvostellut, vaan kirjoitin jutun sen pohjalta, mitä lääninhallitus oli asiasta lausunut.

Episodi ei tietenkään ollut mitään siihen kalabaliikkiin, hikeen ja vavistukseen, jota aiheutin seuraavana vuonna Matti ja Liisa -lehdessä Lapinlahden arkkikepulaisissa. Hih, tässähän tulee aivan hilpeälle tuulelle, kun vanhana muistaa kaikkia saamiani haukkumapuheluita.

Joskus vielä paljastan kaiken, mutta en nyt tässä.

Kepulaisista on sittemmin tullut Lapinlahdella ihan kivoja ja onkin pitänyt ryhtyä vinguttamaan seuraavan hegemoniapuolueen jäseniä: kokoomuslaisia. Jos kirjoitan AAA, kuuluu tuolta nurkalta takuuvarmasti: BEEE. Välillä pitää koetella vanhoja kikkoja.

Ai, että sain taas nauraa makiasti, kun luin Timo Isosaaren blogimerkinnän kilpailukykyloikka:

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206686-valtava-kilpailukykyloikka

Joskus katson palkanlaskentajärjestelmästä, olemmeko eläneet tänä vuonna Matin kanssa köyhyysrajan alapuolella. Todennäköisesti, sillä koko ajan pääni käy, miten saisimme elinkustannuksiamme alaspäin. Saimme eilen lokakuun kaukolämpölaskun ja tätä menoa lopetamme perheessä syömisen joulukuussa.

Riippuu tietysti siitä, milloin pakkaset alkavat. Saisivathan ne alkaa, sillä rakastan yli kaiken hidasta murtomaahiihtoa ja seikkailua adhd-koiran vetämänä. Monta kylkiluuta menee tänään poikki, ei tässä mitään laskuvarjohyppyä tarvita, kulkaas.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen lämmittäminen kaukolämmöllä on nimittäin aivan helvetin kallista. Niinpä joskus teen työtä työtietokoneen ääressä kynsikkään kädessä, kun pidämme yläkertaa mukavan viileänä nukkumista varten. Oikeasti. On kivempi nukkua, kun ei ole liian kuuma. Tietokoneen äärellä istuminen kylmässä on kuitenkin mahdotonta. Pitää vielä pohtia, olisiko syytä muuttaa kesähuoneeksi ateljeemainen makuuhuoneemme ja siirtää makuuskalut yläkerran halliin, jossa on raksafirman konttori.

Teimme edellisen kerran niin joskus vuonna 2005, kun Matin entinen (itkevä) rakennusmestari kävi talossamme "talkootöissä", vaikkemme enää hänelle palkkaa maksaneetkaan. Olimme tuolloin nuori pari ja hieman häiritsevää oli, kun talossamme olevassa konttorissa istui joku kello 8-16. Yläkertaan on meiltä alakerran tuvasta kova kuuluvuus.

Minun työpisteeni taisi tuolloin olla tuvassa. Joka tapauksessa saimme kotitontun talostamme, kun Matti selitti äärimmäistä lempeyttä noudattaen, että siirrämme entisen raksaliikkeen konttorin nyt sänkymme etkä sinä, puluseni, voi tulla enää tietokoneelle sinne (etkä mihinkään meidän taloomme. Sanoi miehensä selän takana taustalla hampaitaan kiristellen uusi ja himokas vaimo.).

Timo Isosaari ei muuten enää osta remonttipalveluita. Hän tekee remppansa itse ja korjaa myös suvun autot. Näin myös meidän Matti tekee, mutta hitsauksessa meidän on toistaiseksi käytettävä autojamme maanmainiossa Viinamäen autokorjaamossa Pällikkäällä. Siitä pitäisi Matti ja Liisa -lehden tehdä juttua.

Kilpailukykyloikka on nimittäin semmoista, että alennetaan omaa palkkaa, jolloin saamme Suomen talouden taas nousukiitoon! Näin ei vastaisuudessa tarvitse enää maksaa palkkaa lastemme päivähoitajille, opettajille (mutta mehän voimme hoitaa ja opettaa lapsemme itse, kuten jo paljoltin Yhdysvalloissa, tuossa kokoomuksen ihannevaltiossa tehdään), sairaanhoitajille tai lääkäreille (no, en minä niille nylkyreille palkkaa haluaisikaan maksaa, paitsi muutamille, joilla on selvästi sosiaalista omaatuntoa.). Kunnanjohtajatkin joutuvat olemaan kuntalaisten kusitolppina ihan vain talkoohengessä.

Kopioin tähän Isosaaren kilpailukykyloikan ja panen sulkeisiin omani kursiivilla:

• Parturi, 4 kertaa vuodessa (meillä kampaajalla käyvät vain perheen pissikset - joutuvat itse priorisoimaan; joko kotivärjäys tai ripsihuolto tai jokin uusi lävistys, ehkä tatuointi ja Matin tekemä goottikaljun ajo. Minä en ole vuosiin käynyt kampaajalla ja a vot, minulla kasvaa tukka perskannikoihin asti, toki myös otsatukka sieraimiin. Avaan ja letitän lettini joka päivä, mutta pesen pitkän hiusosani kerran viikossa, jatkossa ehkä kerran kahdessa viikossa, sillä tällaisen tukan kuivaaminen on kamalan työlästä, lötkyrä lötköttää niskassa märkänä vielä seuraavanakin päivänä ja tukan selvittäminen suihkussa vie aivan saatanasti vettä. Näytän bensavarkaalta (tämä on todennettu) ja jos tätä menoa asiat menevät, olenkin sitä.)
• Taksit, julkinen liikenne, ei juuri koskaan, (en koskaan)
• Ravintolat ja kulttuuri, 2-3 kertaa vuodessa, (se, mitä meidän perheessä rakastetaan, on ulkona syöminen. Ehkä se johtuu kokin taidoistani. Joskus edelleen sorrumme, mutta nykyään äärimmäisen harvoin. Meillä ei juoda pisaraakaan viinaa tai polteta tupakkaa, joten pipo on joskus aivan vitun kireällä eikä niistä asioista pääse edes nipistämään.)
• Huoltamot, tankillinen bensaa ja pari kuppia kahvia kuukausittain (Tästä oli jo edellä. Ainoa huoltamo, jota käytämme, on huippuhyvä Viinamäen autokorjaamo, jonka pihaan voimme vain sujauttaa ruosteiset romumme, kun ne eivät enää mene läpi katsastuksesta. Periaatteessa Matti osaisi myös hitsata autoja, mutta toistaiseksi on ollut kyse ajankäytöstä.)
• Rautakauppoja käytin tänä vuonna suht paljon, mutta jatkossa selviän lähes ilman seuraavat 5-10 vuotta. Kodinkoneet löytyvät käytettynä netin kautta. (rautakauppoja käytämme firman puolesta toivottavasti riittävästi, että asiakassuhteemme säilyvät ja minä saan läpilaskutuksesta "vapaan" markkinatalouden vaatimat 12 prosenttia. Keskiluokka vinkukoon, kun saa laskumme. Keskiluokalla on kuukausitulot, minulla ei ole. Minulla - hm - pitää ihan laskea, kuinka monta kuukautta elämästäni minulla on ollut kuukausitulo (ja kesälomakertymä sekä eläkekertymä, nauran ihan pissat housussa, kun kirjoitan tätä.)
• Kaupunkien keskustoja välttelen viimeiseen saakka kalliin pysäköinnin vuoksi. (onneksi on cp-vammainen pentu talossa, säästöä parkkimaksuissa.)
• Tarvittaessa käytän julkisia terveydenhoitopalveluja, koska olen vuosien varrella maksanut niistä törkeän määrän verojen muodossa. En tosin juuri enää tarvitse, koska joustavuuteni ansiosta voin valmistaa kunnollista ruokaa, enkä polta itseäni loppuun orjatyömarkkinoilla vaadittavalla hosumisella. (Minä aion nyt mennä laihdutuskuurille Kelan kuntouttamana. En todellakaan aio polttaa itseäni loppuun orjatyömarkkinoilla. Enää. Yhdenkään päätoimittajan persettä en enää nuole. Paitsi tietenkin jos se on omani.)
• Äh, tää meni jo nettiin. Olkoon.