Kootut kommentit Ärräpäihin, vitusta Tarmo Raatikaiseen Siperian Jeesuskin tässä
ti 1.12.2015
Ärräpäät-sähköpostilistalla jo ihmettelivät, missä olen, kun en kommentoi enkä availe tissiviestejä:
"Hei,
Anna haettiin eilen Kysiltä kotiin. Nyt tytön pahin kriisi on siinä, että joutuu olemaan kuukauden ajan kahden äidin kanssa kotona. Ei ole MITÄÄN tekemistä. Urheilla ei saa ja pitää kyytiä kouluunkin, ettei maksa taas repeä. Hankin Siilinjärven Kehvon Teboililta pinon kolmen euron amerikkalaisia leffoja – romanttisia komedioita ja sen semmoisia nuoria ihmisiä kiinnostavaa.
Jospa se siitä. Katsottiin Annan kanssa jo Kysin lasten ja nuorten osastolla Paholainen pukeutuu Pradaan. En olisi iki kuuna kullan valkeana tai päivänä semmoista mennyt tekemään, ellei olisi ollut kyse lapseni (mielen)terveydestä. Ei se aivan paska elokuva ollut. Maryl Streep oli upea, kylmähkö, mutta kuitenkin pienesti aivan ydinsisimmässään oikeudenmukainen, muoti- ja lifestyle-lehden päätoimittaja siinä. Elokuva kertoi nuoren älykkötoimittajan sosiaalisesta noususta huippupäätoimittajan lähimmäksi assistentiksi. (Hitsi, minä haluaisin kanssa jonkun assistentiksi. Olisin oikeasti aivan mainio sihteeri-hoitaja-asioiden järjestelijä.)
Leffan loppupuolella päähenkilö huomaa, että on loppujen lopuksi aivan samanlainen oman uransa kyynärpäillä edistäjä kuin kaikki muutkin ja heittää kännykkänsä Pariisin muotimessujen päätteeksi suihkulähteeseen. Sen jälkeen päähenkilö käy työhaastattelussa lehdessä, jonne hänen kirjoittamansa artikkeli talonmiesten ay-järjestäytymisestä kuulema sopii mainiosti. Ainoa vain, että rekrytoija, vähän nuhruisen näköinen, päätoimittajamies ihmettelee tytön prekaaripätkää Runawayssa. Tyttö tunnustaa, että I screw it. Tuli tyrittyä se juttu.
Tottahan piti käyttää tilaisuutta hyväksi ja kertoa tyttärelleni, että Paholainen pukeutuu Pradaan on kuin suoraan äidin elämästä – paitsi että enhän minä sinne Me Naisiin vuonna 1989 päässyt, koska en vähääkään ollut kiinnostunut meikeistä tai lifestylestä – paitsi tietysti omanlaisestani Akkaväkineen, Suomi-lehtineen ja Kulttuurivihkoineen. Näin kyllä työhaastattelussa, kuinka pisteeni ropisivat alas, kun luettelin, mitä lehtiä tilaan. Lisäksi olin pyöreähkö, hikinen, tyylitajuton ja epävarma.
Sunnuntaina katsoimme molempien tyttöjen kanssa Social Network, Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin elämästä. Sanoin, että koska olette somen suurkuluttujia, leffa kuuluu yleissivistykseen. Leffan jännite ei kuitenkaan riittänyt pitämään nuoria ruudun ääressä. Annalle tuli osastolle Kajaanista vieraita sekä bestis Lapinlahdelta, joten nuoret alkoivat lopulta pulista keskenään ja minä jäin yksikseni katsomaan Social Networkin loppuun. Leffan viimeinen kohtaus oli koskettava. Koska koko Facebook on alunperin syntynyt siitä, että pölkkypäinen nörtti Mark Zuckerberg vittuili sen avulla entiselle tyttöystävälleen - tyttöystävä oli hänet jättänyt –, leffan aseista riisuva koskettavuus syntyi siitä, että Facebookin keksijä etsii yli miljoonan Facebook-käyttäjän joukosta entisen tyttöystävänsä ja lähettää tälle kaveripyynnön.
No niin. Nyt Hannele lähetti mun ykköspuhelimeen viestin, että Hannelen siskon tyttären poikakin on Kysillä. Leikkauksessa. Ja lisää lapsia on tulossa siihen perheeseen. Hannele oli äsken matkalla bussissa kohti Kuopion keskustaa lataamaan bussikorttinsa. Ahah, ja nyt se on jonottanut 35 minsaa latausjonossa. Lupasin raportoida tänne Hannelen ja mun tekstarifarssista. Noin vuosi sitten Hannelen puhelinoperaattori päätti, ettei se ota vastaan tekstareita mun ykköspuhelimesta. Otin Hannelen ja mun välisen tekstiviestittelyn käyttöön varapuhelimen. Hyvin toimi – paitsi, että varapuhelimessa ei voi puhua, siinä on kaiutin mennyt, voin tosin kyllä puhua puhelimessa, mutten kuule oikein mitään – ja nyt sitten Hannelen puhelinoperaattori päätti, ettei se toimita mulle varapuhelimeen tekstareita Hannelelta. Kommunikoimme niin, että Hannele lähettää mulle viestin ykköspuhelimeen ja minä vastaan varapuhelimesta. Eikö olekin kätevää tämä nykyajan somettelu?
Tissitoveri Pentti Stranius kysyi, missä on Tarmo Raatikainen. Eikös sitä hän osaa googlata? Tarmo Raatikainen näyttäisi olevan Kuusamossa ja on omien kunnallisvaalisivujensa mukaan ehdottanut Kuusamolle mielenterveys- ja päihdeneuvoston perustamista: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3199300-tarmo-raatikaisen-uskomaton-kuopion-reissu
Aloin etsiä somejälkiä Tarmo Raatikaisesta. Ja tämä kyllä on valittu Kuusamon valtuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa, mutta mies näyttää kuitenkin kadonneen kaupungin nykyisestä valtuustosta. En ymmärrä. Siellä on vain joku parempiosainen Pentti Kyyhkynen ja Tarmo Raatikainen näyttäisi olevan vain peruspalvelulautakunnan varajäsen. Sitä tosin en tiennyt, että naistenlehdissä useasti haastateltu Ruka-yrittäjä, Anne Murto, on vassin valtuutettu Kuusamossa myös. Onko Anne Murron mies Jouko Kämäräinen sama heppu kuin Elonkehän päätoimittaja vuoteen 2012 asti ja Voiman avustaja Jouko Kämäräinen?
Perkele, sellaiset sukunimet kuin Kämäräinen tai Raatikainen, pitäisi kieltää! Vittuon vaikee vittugooglata näitä heppuja. Tai sitten niiden kanssa pitäisi olla erikoinen etunimi. Tarmo on ihan hyvä. Jouko Kämäräisiä on pilvin pimein.
Joo, minusta tästä vähän uudemmanlaisesta demokratiasta – innostuin Tarmo Raatikaisen googlailusta - pitäisi keskustella. Nykyisen kaltainen lautakuntiin perustuva edustuksellinen kunnallisdemokratia on ihan feikkiä. Lautakunnat käyvät vain siunaamassa virkamiesten ehdotukset asioista, jotka ovat pitkälti lakisääteisiä, ja (lautakunnat sekä ylipäätänsä edustukselliset luottamusmiehet) ovat itsessään melkoisen aloitekyvyttömiä.
Esimerkiksi Lapinlahden Suuressa Kunta Demokratia Uudistuksessa päättivät yhdistää peruspalvelu- ja sivistyslautakunnan. Törpöt. Miksei saman tien yhdistämään samaan lautakuntaan teknistä toimea ja ympäristöasioita. AI NIIN, sehän olisi saman kuin valtuusto. Mutta mitä muuta sellainen superlautakunta, jossa on sekä terveys-, sosiaali- että kouluasiat, on kuin pseudovaltuusto, jossa päätetään samat asiat ihan niin kuin virkamies ne esittelee, kuten valtuustossakin?
Koska vallitsee selkeä kansalaisdemokratian puute, näitä tämmöisiä neuvostosta syntyy, joilla ei ole mitään budjettipäätäntävaltaa, mutta jotka voivat käyttää esimerkiksi aloitteenteko- ja muuta sellaista kansalaisvaltaa, jos vain puheenjohtaja on tarpeeksi häikäilemätön, kuten meillä Lapinlahden vammaisneuvostossa, jossa myös varapuheenjohtaja on myös sitä samaa ja neuvoston jäsenet kans´– häikäilemättömiä, itsetietoisia ja virkamiesten mielestä valitettavan aktiivisia. Valtaa on, jos sen älyää ottaa.
Mutta eihän tässä mitään. Soteuudistus korjaa homman, kun kunnat ajetaan alas. Ja poliittinen järjestöväki saa taas juosta peräsuoli pitkällä, kun tulee taas yhdet näennäisdemokratian hupijuppelot, maakuntavaalit. Vittujoo.
Ärräpäissä oli muuten toveri Oiva Kieli Hevosen mainio tutkielma siitä, miten uutta aggressiivia saa käyttää. Ei ainakaan niin kuin minä vittukäytän. Mutta kun tiedetään nyt vitunkäyttösäännöt, voimme rikkoa niitä. Eiköstä vaikka?
Siperian Jeesuksen katsoin – alusta myöhästyin – sanoin Matille, että menohan oli kuin Konevitsan luostarissa Laatokalla. Sympaattista ja antaisin mieluummin lapseni Siperian Jeesuksen yhteisöön kasvamaan kuin jonnekin Pietarin kaukolämpöputken päälle vetämään kähmittyä heroiinia. Tosin ymmärrän kyllä Mogamet-nimistä harmaantunutta isää, joka kirjelmöi lastensa saamisesta takaisin Pietariin. Sehän oli selväpiirteinen huoltajuuskiista.
Sanoinkin Matille, että jos me outo- ja muut ortoboxit uskomme, että Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan poika ja siinnyt ilman mitään semmoista limakalvojen hinkkausta neitsyestä, miksemme vallan hyvin voi uskoa, että Siperian Jeesus on Jumalan pojan inkarnaatio. Sitä paitsi dokumentissa hetken hymyilevä Siperian Jeesus oli lempeämmän sekä henkistyneemmän oloinen kuin yksikään Venäjän luostarin johtaja, jonka tunnen.
Pia"
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]
