Ekososialismi
Olen sosialisti!
la 5.12.2015
Kusarissa oli nyt Antti Saarelaisen yleisönosastokirjoitus, siinä oli järkeä (KU pe 4.12.0215 s. 24 Vasemmistoliiton punavihreys ei erotu). Saarelainen oli närkästynyt siitä, että uutispäällikkö Kai Hirvasnoro viikko sitten kirjoitti esi- ja alku-Vasemmistoliiton punavihreyden olevan kiiressä tehty "kunhan nyt jotain keksitään" -päälleliimaus.
Neuvostoliitto oli kaatumassa ja vasemmisto ajautumassa kriisiin. Jotain puolueen piti ottaa ohjenuoraksi, kun koko maailma alkoi kallistua oikealle. Hirvasnoro oli kipeän oikeassa; Vasemmistoliiton orastavan punavihreyden taustalla ei ollut yhteiskunta-analyysiä kuin sen verran, että puolue kiljaisi kauhusta - kaikki puolueet ovat oikeistolaistumassa, niinpä sitä pitää perustettavan Vasemmistoliitonkin olla vähän oikeistolainen.
Vasemmistoliiton punavihreys tarkoitti, että kovin vasemmistolaisia tai liian vasemmistolaisia ei koskaan oikein hyväksytty puolueessa. Kun oltiin niin huolissaan aina kannatuksesta ja ääriaineksillahan ei kannatusta saa, juu. Viimeksi episodi koettiin Vasenryhmä-kipuiluissa. Huvitti, kun leimasin Markus Mustajärven jossain kirjoituksessa äärivasemmistolaiseksi ja tyyppi suutahti.
Minusta äärivasemmistolainen on aattellinen kunnianimitys uusliberalismiin sukeltaneessa Vasemmistoliitossa.
Kyllä Vasemmistoliiton päälle liimattu punavihreys hätäpaska oli. Se ei tarkoita sitä, että punavihreys itsessään olisi hätäpaska. Antti Saarelainen kirjoittaa, että oikeasti punavihreydessä on kyse ekososialismista, mutta kun Vasemmistoliiton alkuaikoina piti tietoisesti välttää inhoja s- ja k-sanoja. Sosialismia ei saanut mainita.
Esimerkiksi Ville Rantasen Vihreä Puolue on tuonut julki monessa Elonkehässään ja nettisivuillaan sekä joka puolella, että vihreys ilman kapitalismin kritiikkiä ei ole itse asiassa mitään muuta kuin kokoomuksen pyllylle pusuttelua. Se, mitä persut inhoavat Kallion laiskoina latte-punavihreinä kuplassaan, on sinivihreyttä, kokoomuksen puisto-osastoa.
Kokoomus yhteiskuntamme syöpä
Olen viime eduskuntavaaleista lähtien miettinyt, mikä merkitys Vasemmistoliitolla ylipäätänsä on. Tai oikeastaan olen miettinyt, mitä merkitystä perinteisellä edustuksellisella demokratialla on tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa kokoomus on joka puolella ja kokoomusministeri saa valehdella niin paljon kuin sielu sitää eikä kokoomuksen kannatus laske.
Matti tuhahti eilen keittiön pöydän ääressä, että kokoomuslaiset ovat aina kokoomuslaisia. Heitä on niin paljon kuin puoluetta äänestää. Ja kokoomuslaiset äänestävät aina. He ovat aina keskuudessamme, halusimmepa tai emme. Järjestelmään pettyneet eivät äänestä.
Sen lisäksi, että kokoomuslaiset järkähtämättä äänestävät kokoomusta, sillä heidän asioitaanhan se ajaa - tai ainakin sanoo ajavansa - palkanalennuksilla ja pakkolaeilla palkansaajan asioita - kokoomus on myös liukerrellut jokaiseen puolueeseen. Kyllä niitä kokoomuspyllyn pusuttelijoita näkyy vassuleissakin; etenkin viime eduskuntakaudella monen vassun silmät ja posket hehkuivat innosta aina, kun joku kokoomuslainen jotain sanoi.
Eilisen Vihreän Langan pääkirjoitus, vs. päätoimittaja Sammeli Heikkisen viimeinen, puki sanoiksi hyvin sen, missä ollaan: "Sipilän ja Stubbin aseveljeys tuskin on saanut tästäkään kahakasta sellaista osumaa, että Sipilä panisi Stubbin menemään tietä myöten. Kuka kokoomuksen keskeisistä voimahahmoista voisi ottaa ehkä parhaiten republikaaniksi luokiteltavan Sipilän siipimiehen paikan?" (Vihreä Lanka pe 4.12.2015 s. 4 Ideologia ennen totuutta)
Kuka edes kokoomuksesta suostuisi tekemään yhtä hirveätä ja kovaa Sipilä-oikeistopolitiikkaa kuin Stubb?
No, eilinen numero oli Sammeli Heikkisen viimeinen Vihreä Lanka. Saa nähdä, millaisen lehtiuudistuksen päätoimittaja Riikka Suominen tekee. Johan Vihreä Lanka alkoikin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta - ja vihreät ylipäätänsä. Kyllä se kokoomus vielä vihreissäkin päätä nostaa.
Pettymyksien pettymys
Jan Erola, Ylen entinen jälkiviisas, kirjoitti Suomen Kuvalehdessä vähän aikaa sitten, että pettymyksestä sikiää uusi poliittinen liike. Jahah. Kivahan tuo olisi. Keynesläinen ideologi Heikki Patomäki on jossain yhteydessä sanonut, että onhan se omituista, että sosiaalidemokraattista politiikkaa pitää Vasemmistoliiton vaatia.
Osmo Soininvaarakin kirjoittaa kirjassaan Jäähyväiset eduskunnalle, että alkuperäinen parempi. Vasemmistoliitton kalastelee vihreistä väkeä punavihreydellään ja demareille allergisia sosiaalidemokraatteja demareiden kannattajista. Demarit ovat muuttumassa, mutta kovin on hidasta. Vieläkin joku keltanokkapikkudemari kirjoitti Demokraatti-kolumnissaan, että hyvinvointivaltio on päivitettävä nykypäivään, sillä meillä ei yksinkertaisesti ole varaa entisenlaiseen hyvinvointivaltioon.
Voi Jeesus, eivätkö nämä väsy toistelemasta tätä meillä ei ole varaa, me olemme eläneet yli varjomme -jäkätijäkätijäkää? Vittu, jos Euroopassa luiskahtaa Sipilän-Bernerin-Toivakan tapaisten globaalien "verosuunnittelijoiden" ansiosta tuhat miljardia euroa verovaroja veroparatiiseihin, sanon minä, että työnnä sinä vain pikkudemari se kestävyysvaje anusaukkoosi.
Tietäähän tuon, mitä hyvinvointivaltion "päivitykset", sote- ja kunta"uudistukset" ja työnteon "kannustimet" ovat. Mukavaa lipevää propagandaa, jolle nauravat kohta naurismaan aidatkin, kuten Stubbin prosenttilaskutaidolle.
Otetaanpa vielä kerran siivu Kusarin päätoimittajan Yrjö Raution vuodatusta eronsa jälkeen:
"- Vasemmistoliittoon jää joukko vanhoja stalinisteja, joiden oikea paikka olisi Yrjö Hakasen SKP:ssä, joukko vihreitä, joiden oikea paikka olisi vihreissä, joukko vaistonvaraisia uusänkyröitä, joiden ainoa kantava aate on demarikauna ja kourallinen erilaisia idealistisia vaihtoehtoihmisiä, Rautio kuvailee."
Luetaanpa Raution sitaatti tarkkaan. Vihreistä Vasemmistoliitto kalastelee punavihreitä ja demareista sellaisia demareita, jotka ovat allergisia demareille, mutta kannattavat sosiaalidemokraattista politiikkaa.
Sellaisia, joiden oikea paikka olisi Yrjö Hakasen SKP:ssä, se ei tavoittele.
Tosin Hakasen SKP:tä ei enää ole. Puolueen puheenjohtaja on kekseliäs käsitetaiteilija JP Väisänen, joka ei hapantunut siihen, että SKP ei näy valtamediassa ja kasasi punaisista muuttolaatikoista tilataideteoksen - jättiläismäiset kirjaimet S, K ja P - eduskuntatalon portaille myöhäsyksynä 2010.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]
