"Meillä on vain aivan liian
hyvä elintaso täällä Suomessa!"

Koska työläinenkin saattaa asua ihan omakotitalossa

ti 15.12.2015

Tämän päivän naurut tulivat Yle Puheelta päivän propagandapläjäyksestä, jossa harmajapiä Risto Uimonen lasetteli taas semmoisia, että Juha Sipilä on kuulema Taloustieto-lehden tekemän kyselyn mukaan edelleen Suomen ehdottomasti suosituin pääministeri. Kas kun taustalle eivät Ylen äänitarkkailijat olleet ajaneet hillittömiä suosionosoituksia seisoma-asennossa, hurrausta ja innostuneita hihkauksia.

Tuli Uimosen radiopakinassa kaikkea muutakin camp-hauskaa, kuten se, että hyvinvointivaltion alasajo Lipposen aikaan oli täyttä puppua. Mietin, että mistä tämä Uimosen nimi on niin tuttu. Hän on kirjoittanut muun muassa seuraavat teokset:

• Iiro Viinanen: Henkilökuva. Helsinki: Minerva, 2010.
  
• Puolivallaton presidentti: Sauli Niinistön pitkä kiri Mäntyniemeen. Helsinki: WSOY, 2012.
  
• Rautakoura Per-Erik Lundh: Henkilökuva. Helsinki: Minerva, 2012.
  
• Juha Sipilä: Keskustajohtajan henkilökuva. Helsinki: Minerva, 2015.
  

Eikä siinä vielä kaikki. Uimonen on osannut lipoa 1990-luvullakin: Nuori pääministeri: Esko Ahon huikea selvitymistarina. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995.

Huom! Paino sanalla huikea. Ihan aikuisten oikeasti! Kirjan nimessä on adjektiivi huikea.

Helmet, helmet, missä ne ovat?

Kuuntelin eilenkin Yle Puhetta. Osuin Politiikkaradioon kuulokkeilla puhelimesta, kun olin ihmettelemässä Varpaisjärven Rokualla lunta. Siitä voikin nyt nauttia ainakin kaksi päivää. Huomenna on jo sula, pimeys, märkyys ja kostea kylmyys.

Ylen Politiikkaradio on joskus hyvä.Yle Puheessa on päivällä joskus muitakin hyviä ohjelmia. Ilmeisesti pitää vain sankarillisesti kestää kaikki tuuba ja jöötti, jota Ylen toimittajien on pakko tuottaa, jotta saa rahoituksensa.

Tällä kertaa Politiikkaradiossa tuli sitä samaa shittiä, mitä kaikki ekonomistit suoltavat kuin samasta myllystä. Aktia-pankin pääekonomisti Heidi Schauman ja entinen Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston päällikkö, rahoituskonsultti Heikki Koskenkylä olivat sitä mieltä, että meillä on aivan liian iso julkinen sektori, Euroopan työmarkkinat ovat jäykät ja vaikka amerikkalaisessa yhteiskunnassa on omat ongelmansa, on se kuitenkin dynaaminen kansantalous.

Siinä kohtaa aloin nauraa niin, että Rokuan kangas raikui. Omat ongelmansa? Dynaaminen kansantalous? Amerikka, jossa dynaaminen teollisuudenala on tätä nykyä vankilateollisuus ja kasvuyritykset ovat tatuointifirmoja.

Sitten rahoituskonsultti Heikki Koskenkylä teki oikean aivopierun. Hän sanoi, että meidän elintasomme täällä Suomessa on liian korkea. Ajattelin siitä autolla S-marketiin ajaessa, että ei mahtane tarkoittaa minua; ulkomaanmatka alkaa olla yhtä todennäköinen kuin kuumatka, auto, jolla ajan on vain romutusarvo, lämmityskuluissa koetamme säästää, vaatteet käytän viimeiseen säikeeseen saakka.

Ihanin takki, jonka omistan, täyttää pian 20 vuotta. Se on entiseni anoppini vanha. Tai ei oikeastaan vanha, vaan anopin hylkäämä, sillä väri oli hänelle liian räikeä. Toisiksi ihanin takkini on toppatakki, jonka minulle lähetti isoin siskoni. Tämä oli sen ostanut omalle tyttärellee, joka siinä kohtaa elämäänsä työskenteli muistaakseni lasten iltapäivähoitajana. Kuitenkin hänelle oli tarvis superlämpimästä toppatakista.

Takki oli kuitenkin liian kuuma. Niin minullekin alkuun, mutta nyt elimistössäni on tapahtunut jotain. Tai sitten liikun enemmän ulkona, mutta takki on juuri sopivan lämmin - semminkin, kun vielä vaihdatutin takin vetoketjun korjausompelijalla. Samalla tavalla rekonstruoidutin Leonidin saamia humanitaariapuerätakkeja. Niitä on minulla kolme ja ne vievät minut yli alkusyksyn metsäseikkailuiden.

Jalassani minulla on useimmiten turvakengät. En oikeastaan tarvitse kumisaappaita tai talvisaappaita erikseen.

Raksakengät käyvät kesähelteellä, pakkasella ja sateella.

Maksakaa veroja, saatanat!

Eivätkö ekonomistipulut tajua sitä, että he voisivat hieman tinkiä omista shampanjavispilöistään tai napanöyhtäharjoistaan tai millä sitä nousukkuutta eliittipiireihin nyt demonstroidaankaan, maksamalla hieman enemmän veroja. Ihan niitä maailman tavallisimpia progressiivisia tuloveroja, joita sitten verontasauksin tänne maalle lapioitaisiin.

Sitten me pyyhimme täällä maalla kyllä heidän mummonsa ja isomummonsa takapuolet ihan kiltisti emmekä suunnittele mitään sosialistisia vallankumouksia tai muuta yhteiskuntarauhaa horjuttavia tempauksia. Meidän raksafirma voi sitten näille mummunpyllynpyyhkijöille rakentaa ekologisia pikku puutaloja.

Joensuun vas-Alia Dannenberg kertoo yliopistoaineesta nimeltä yritysjuridiikka mielenkiintoisia seikkoja uusimmassa Kulttuurivihkot- lehdessä. Yritysjuridiikan opinnot Suomen yliopistoissa kuulema sisältävät lukuisia verosuunnittelua (= laillistettua veronkiertoa) käsitteleviä kursseja. 

Pahoin pelkään ja arvelen, että ekonomistimussukat tarkoittivat meidän liian korkalla elintasollamme - eivät omaa luksuselämäänsä, vaan sitä, että Suomessa työläiset asuvat omakotitalossa. Se ottaa niin vitusti porvaria päähän. Kun pääsin S-marketiin asti, oli Iltasanomien lööpissä Armista, 52-vuotiaasta työelämän ongelmajätteestä - minä olen huomenna 50 vuotta ja 2 kuukautta vanha työelämän ongelmajäte - joka on elänyt 1,5 vuotta omakotitalossaan ilman sähköjä. Kun toimittaja haastatteli Armia, oli YK:n ihmisoikeuksien päivä ja 11 astetta lämmintä sisällä.

Armi sanoi, että talossa pitkinä pimeinä iltoina voi otsalampun valossa tehdä ristisanatehtäviä. Armilla on kolme koiraa. Ne voi kätevästi varmaan syödä tai koirat voivat syödä emäntänsä ihan eläinoikeuksien nimissä, jos köyhiltä loppuu ruoka ja jos rahoituskonsultti Heikki Koskenkylä ja muut rahoitusinstrumenttikiillottajat niin vaativat.