Musta raivo

Viimeisen kerran Osmo Soininvaaran Jäähyväisiä eduskunnalle,

sitten vien kirjan kirjastoon Väyrysen valtakunnan kanssa

su 6.12.2015

Tänään kertaan Osmo Soininvaaran kirjasta Jäähyväiset eduskunnalle vituttavia kohtia. Esimerkiksi sen, jossa taas Soininvaara viittaa maalaispoliitikkoihin, joiden aikaansaannokset rajoittuvat johonkin siltarumpuun. Niin. Asenteensa ansiosta meillä ei täällä maalla ole kohta edes niitä siltarumpuja - aluepolitiikasta puhumattakaan.

Sotemaakuntamalli sinänsä kuulostaa hyvältä. Jos ei nyt oteta lukuun sitä, että sen avulla takuuvarmasti palvelumme tulevat myydyiksi ylikansallisille hoivayrityksille, jotka sitten lappavat varat veroparatiisiyhtiöiden kautta sijoittajien taskuun. Loistavaa.

Pahoin kuitenkin pelkään, että sotemaakuntamalli on kuntien alasajoa. Kuntalaisten itsehallinnon alasajamistahan on yritetty jo ennen Paras-lakia. Kun kunnilta viedään sekä perusterveydenhuolto että sotepalvelut, mitä jää jäljelle. Eipä juuri mitään. Sittenhän kunnat voidaankin lopettaa.

Ihan jännää on, miten kepulaiset antavat kusettaa itseään Sipilän sote"uudistuksella". En viitsi edes lukea Lapinlahden valtuuston puheenjohtaja Juha-Pekka Rusasen yleisönosastokirjoitusta Matti ja Liisa -lehdestä (MJL to 3.12.2015 s. 6 Suomea on uudistettava).

(Luin kuitenkin kirjoituksen. Pääviesti oli, että Suomi on saatava nousuun. Yhtä veret seisauttava ajatus kuin perussuomalaisten vaaliohjelmassa. Suomi siis saadaan nousuun, kun kunnilta otetaan velvoitteita pois. Voi pienet tyhmät kepuliinit, teitä käy niin sääliksi siellä hallituksessa kokoomuksen panttivankina.)

Toisaalta kuntalaisen itsehallinnon alasajaminen, pienten kuntien lahtaaminen tai julkisten palveluiden myyminen ylikansallisen yhtiövallan alaiseksi ei keskiluokkaista palkansaajaa paljoakaan haittaa. Keskiluokkaisella palkansaajalla on käytettävissään Terveystalon, Diacorin tai mitä niitä nyt onkaan työterveyshuolto ja varmaankin lapsilleen yksityiset lääkäriasemat mahdollistava vakuutus. Se on ihan vitun maku heille, mitä julkiselle terveydenhuollolle tapahtuu.

Eikä työterveyshuoltoja maksa työnantaja. Kela maksaa yrityksille - tosin jälkikäteen - mujevat rojaltit siitä, että yritykset ostavat yksityisten työterveysyritysten palveluita. Tätä minä aina saarnaan.

Toimittajat usein ovat etuoikeutettua kaartia. Eivät he tästä kirjoita. Vain siinä tapauksessa, että heillä on lapsia, vammaisia perheenjäseniä tai jossain Iivan Tiirassa ikääntyviä vanhempia, he joutuvat kohtaamaan julkisen sektorin kuvioita - lasten mennessä päivähoitoon, vammaisen perheenjäsenen tarvitessa avustajaa tai taistellessaan hoitoa ikääntyneille vanhemmilleen.

Huomasin asian laidan, kun olin syksyllä 2010 illallistamassa opiskeluaikojeni toimittajatuttaviksi kutistuneiden ystävien kanssa. Kuulin toisesta päästä pöytää mutinaa siitä, että voi kuinka ihan tavallinen julkinen koulu antaa hyvää kieliopetusta. Ei tästä nyt ole niin kovin pitkä matka siihen, että toimittajat siirtävät lapsensa yksityisiin kouluihin.

Kirjoitus keskeytyy. Suomalaisen yhteiskunnan saarekkeellisuus on lempiaiheeni ja koetan Marian puettuani päästä sinne Soininvaaran kirjaan.

Kivoja lattekahviloita

Edellä oleva koettaa kertoa siitä, että Soininvaara tai vihreät ylipäätänsä vähät välittävät maaseudusta. Naurattaa vieläkin Maaseudun Tulevaisuuden Hannes Mäntyrannan kolumni otsikolla Helsinkiä johtanee Disney (MT ma 16.11.2015). Hannes Mäntyranta ei ole ihan varma, että Kallion sinertävät vihreät ymmärtävät, mistä ruoka, vaatteet, huonekalut, paperi ja kynät tulevat.

Mäntyranta oli jutellut erään helsinkiläisen vihreän kanssa siitä, mitä pitäisi tehdä Roihupellon teollisuusalueelle. Vihreä olisi sitä mieltä, että teollisuus voisi mennä vaikka Lopelle (mutta hitsi, sehän olisi hieno asia, mutta kun teollisuus valitettavasti tuppaa menemään Kiinaan.) ja Roihupeltoon voisi rakentaa asuntoja, jolloin sinne tulee työpakkoja, kahviloita, ruokakauppoja ja talkkariyrityksiä.

Eikä siinä vielä kaikki. Hannes Mäntyranta oli kuullut Yleisradiolla, kuinka Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs ei ymmärrä, miksi hallitus investoi maalle metsäautoteiden parantamiseen pääkaupunkiseudun raideliikenteen sijaan. Tukkien ajo on Kivekkään mielestä tärkeää "puuhaa", mutta Suomen jalostusastetta se ei nosta, ei kasvata vientiä tai kansantuotetta.

Mäntyranta tuumasi kirjoituksessaan, että Kivekkään lausunnon edessä ei voi kuin nöyrtyä.

Jos minä olisin ollut tilaisuudessa, olisin kysynyt, millä Otso Kivekäs esimerkiksi pyyhkii perseensä. Eiköhän tuo tapahdu ihan vessapaperilla. Vai olisiko vihreillä perinteiseen vessapaperiin jokin virtuaalinen innovaatio?

Jokin kiva perseenpyyhintätietokonepeli Dirty Birds vaikka.

Helsingin vihreät ja TTIP-sopimus

Sivujuonteena tuli mieleen, ketkä Helsingin vihreistä äänestivät TTIP-sopimusta vastaan. Vastavalkeasta löytyy taulukko, jonka mukaan Leo Stranius, Tuomas Rantanen, Johanna Sumuvuori, Mari Holopainen ja Emma Kari äänestivät vastaan. Esimerkiksi Osmo Soininvaara ja Otso Kivekäs olivat TTIP-sopimuksen puolesta. Oikeistovihreät, juu:

http://vastavalkea.fi/wp-content/uploads/2015/11/TTIP.jpg

Tässä vapaakauppasivuilta kopioituna TTIP-sopimukseen liittyviä näkökohtia, joita veroparasiittiministeri Lenita Toivakka viime hallituksessa ei millään keksinyt, kun sopimus oli eduskunnan käsittelyssä. TTIP-sopimushan koetettiin ujuttaa Suomeenkin vailla kansalaiskeskustelua:

http://www.vapaakauppa.fi/ttip-sopimus-10-uhkaa/

1. Vallansiirto valtioilta suuryrityksille. TTIP uhkaa rajoittaa merkittävästi valtioiden vapautta päättää lainsäädännöstään. Sopimukseen sisältyvä sijoittajansuoja antaisi yrityksille mahdollisuuden vaatia valtioilta miljoona-, jopa miljardikorvauksia lainsäädäntönsä muuttamisesta yritykselle epäsuotuisaan suuntaan. Uusien sääntely-yhteistyöelimien kautta yritysten etuoikeutetusta asemasta sääntelyn ”neuvonantajana” uhkaa tulla virallinen.

2. Epädemokraattinen sopimusprosessi. TTIP-neuvotteluita on pyritty käymään suljetuin ovin ilman julkista keskustelua. Suuryritysten lobbarit ovat saaneet vaikuttaa TTIP:n sisältöön jo ennen neuvottelujen aloittamista, mutta kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten mielipiteitä ei ole otettu huomioon.

3. Uhka ympäristölle. Hiilidioksidipäästöjä lisätessään TTIP tekisi tyhjiksi EU:n omat ilmastotavoitteet. Muita ympäristöä koskevia uhkia sopimuksessa ovat muun muassa ns. vesisärötyksen (fracking) käytön laajentaminen ja näin tuotettujen polttoaineiden käytön lisääntyminen.

4. Terveydenhoidon ja lääkkeiden kallistuminen. TTIP uhkaa julkisten palveluiden järjestämistä muun muassa terveydenhuollossa. Kohtuuhintaisten terveyspalvelujen ohella vaakalaudalla ovat myös kohtuuhintaiset lääkkeet, mikäli TTIP vahvistaa lääkkeiden patenttisuojaa.

5. Ruokaturvallisuus vaarassa. TTIP loisi paineita heikentää eurooppalaista, ennaltaehkäisyyn perustuvaa elintarvikkeiden valvontaa. Koska ruokaturvallisuutta ja kuluttajansuojaa korostava ruoantuotanto on verrattain kallista, näitä arvoja kunnioittavien ruoantuottajien olisi vastaisuudessa hyvin vaikea pärjätä markkinoilla kilpailevien tuottajien kanssa. Vaikka ruokaturvallisuuden kannalta kiistanalaisimpia tuotteita ja tuotantotapoja saatetaan jättää aluksi TTIP:n ulkopuolelle, niitä on mahdollista tuoda sopimuksen piiriin myös myöhemmin.

6. Eläinoikeuksien heikentyminen. TTIP uhkaa heikentää myös eläinten hyvinvointia: yritykset lobbaavat voimakkaasti muun muassa kasvunedistäjä raktopamiinin käytön sallimiseksi. Tuotanto-eläinten olot ovat nykyisellään USA:ssa EU-standardeja huonommat, ja vaarana on, että eurooppalaiset tuottajat joutuisivat TTIP:n myötä kilpailukykysyistä heikentämään standardejaan.

7. Vaarallisten kemikaalien paluu. Kemikaalien sääntely on tällä hetkellä Euroopassa huomattavasti tiukempaa kuin Yhdysvalloissa. Yksi TTIP-sopimukseen liitetty pelko on, että TTIP:n myötä EU:ssa luovuttaisiin nykyisestä REACH-kemikaaliasetuksesta ja tuhannet Euroopassa myrkyllisinä kielletyt kemikaalit palaisivat takaisin käyttöön.

8. Uhka työehdoille ja työpaikoille. Yhdysvalloissa työmarkkinajärjestöjen toiminta on rajattua, joten on hyvin luultavaa, että TTIP heikentäisi ammattiyhdistysliikkeen asemaa myös Euroopassa. Tämä vaikeuttaisi neuvottelua palkoista ja työehdoista. Sopimus siirtäisi monien alojen työpaikkoja pois Euroopasta. Työpaikkoja on arvioitu katoavan TTIP:n myötä erityisen paljon Pohjois-Euroopan maista.

9. Lahja finanssikeinottelijoille. Sääntelyn purkaminen TTIP:n myötä vähentäisi myös rahoitusalan juuri tiukennettua valvontaa. Finanssimarkkinoiden puuttellinen sääntely oli merkittävä syy viimeisimpään talouskriisiin.

10. ACTA:n paluu takaportin kautta. TTIP-sopimus uhkaa heikentää yksityisyyden suojaa ja rajoittaa internetin vapautta. TTIP:n pelätään sisältävän samoja tavoitteita kuin vuonna 2012 kaatunut ACTA-sopimus.

Päivitys 22.1.2015: Lue myös TTIP-sopimuksen 10 uhkaa amerikkalaisille

Zahra Abdulla

Entinen vihreä Zahra Abdulla näkyy nyt Helsingin valtuuston vassariryhmässä. Erinomaista. Matti nimittäin suuttui minulle pahanpäiväisesti, kun vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkikuvioissa lähetin pikkuisen joukkorahaa - meillä sellaista sattumoisin silloin oli - Zahra Abdullan vaalikampanjaan.

Vihreä Lanka vetosi lukijoihinsa suoraan, sillä Zahra Abdulla oli tehnyt hyvän eduskuntavaalikampanjan, jossa kampanjamateriaali oli tietenkin loppunut kesken ja ääniäkin tuli niin, että ensin hän näytti pääsevän läpi. Abdulla sai wikipedian mukaan 4 198 ääntä. Muistaakseni oli niin, että vasta tarkastuslaskennan perusteella Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) meni Abdullan ohitse eduskuntaan. Wikipedian mukaan Outi Alanko-Kahiluoto sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 4 622 ääntä.

Korjatkaa, jos olen väärässä. Joka tapauksessa Zahra Abdullan kopio- ja muista vaalikuluista oli tulossa muistaakseni 5 000 euron lasku, johon Vihreä Langan jutussa huhuiltiin apua. Otin osaa keräykseen ja jotenkin siitä lähtien olen suhtautunut kummallisen epäluuloisesti Outi Alanko-Kahiluotoon.

Alanko-Kahiluoto on jossain yhteydessä sanonut itseään sosialistiksi ja minä olen ollut sille aivan kuuro. Joka tapauksessa viime keväänä Abdulla ja Sirkku Ingervo jättivät melko oikeistolaisen oloiset Helsingin vihreät ja perustaneet kahden naisen Punavihreän ryhmän ja ovat jollakin oudolla kiemuralla kuitenkin osa vassariryhmää. Mutta hyvä, että ovat.

Soininvaara Demareista

Jos joskus olenkin tuntenut hieman orastavaa sympatiaa maalaiskepulaisia kohtaan, on SSS-hallituksen aikana lähes kaikki positiiviset tuntemukseni kuolleet. En erityisemmin edes välitä Stubbin matematiikkakohusta, sillä kuka on pitkään aikaan ottanut todesta mitään kyseiseltä pelleltä.

Ja sitä paitsi politiikan uusliberaalisuuteen kuuluu itsestäänselvästi valehtelu. Olette varmasti kaikki tietoisia tyhjänpäiväisten mitään tarkoittamattomien sloganeiden bull shit -bingosta, jota kannattaisi kokeilla lukien SSS-hallitusohjelmaa. Mielestäni eufemismeihin kuuluvat nykyään myös lauseet tyyliin "hyvinvointivaltion päivittäminen tähän päivään", sekä sanat yhteiskuntasopimus sekä luottamus. Aivan täyttä paskaa kaikki edellä mainitsemani sanat. "Uudistaminen" ja länsimainen "vapaa" markkinatalous kuuluvat tietenkin bull shitiin.

Luvussaan demareista Osmo Soininvaara ihmettelee sitä, että viime hallituksessa demarit olivat kaiken jarru. (Osmo Soininvaara Jäähyväiset eduskunnalle s. 171 alkaen luku Sosialidemokratian ahdinko) Vihreät ja demarit olivat monessa vastustettavassa asiassa samaa mieltä, mutta demarit vastustivat Soininvaaran mukaan kategorisesti kaikkea - myös sellaisia asioita, joita vihreät halusivat edistää.

Kimuranttia.

Ensinnäkin. Ei ole kyse regformistisen yhteiskuntaideologian, sosiaalidemokratian, ahdingosta, vaan suomalaisen uusliberalismin kokonaisena nielleen puolueen nimeltä Sosialidemokraattinen puolue ahdingosta. Kuten Antti Saarelainen kirjoitti perjantain Kusarissa punavihreydestä. Itsessään punavihreys ei ole uusliberalistinen hätäpaska vailla yhteiskunta-analyysia, vaan se, kuinka Vasemmistoliitto punavihreän unelmahötön otti. Vasemmistoliitto otti sen vailla yhteiskunta-analyysiä, kunhan nyt jotain, kun sosialismi-sanaa eivät vassukat uskaltaneet enää Neuvostoliiton jälkeen käyttää.

Elias Krohn kiteytti asian viime Kulttuurivihkojen pääkirjoituksessaan. Porvarit eivät tee kompromisseja. Demarit tekivät ja kantavat nyt seurauksia. Jotain poliittisen kulttuurin sairaasta mädännäisyydestä kertoo, että tekemättä yhtään mitään demareiden kannatus sen kun nousee. Koska demarit myös näkevät, että kokoomuksen kannatus pysyy paikallaan, ei puolue ryhtynyt Vasemmistoliiton ja vihreiden välikysymykseen.

Minusta tämä on Antti Rinteen (sdp, virtahepo) sumean logiikan huippu: "Tässä ei ole kysymys henkilöistä, vaan tässä on kysymys siitä, miten parlamentissa toimitaan ja mitä tarkoittaa ministerinvala", Rinne sanoi. "Eduskunta on arvokas paikka, missä pitää puhua totta", hän painotti. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/vasemmistoliitto-ja-vihre%C3%A4t-tekev%C3%A4t-v%C3%A4likysymyksen-stubbin-puheista-1.134165

Niin???

Valitettavan moni, joka on seurannut politiikkaa, on sanonut, että Antti Rinne on valitettavasti hieman tyhmä. En tiedä. En ole sanonut asiaan juuta enkä edes jaata, sillä oikeasti en tiennyt. Mutta nyt en todellakaan tiedä. Voihan Rinne vaikka ollakin. Hidas ja hidasälyinen hän ainakin on. En hidasälyisellä välttämättä tarkoita sitä, että olisi tyhmä. Hidasälyinen vain ajattelee p_i_i_n_a_l_l_i_s_e_n hitaasti.

Yllä oleva Rinteen lausunto hieman puoltaa kuulemieni poliittisten tarkkailijoiden sanomaa.

Soininvaara listaa kirjassaan sivulla 172 demareiden keskeiset talouspoliittiset ajattelijat: valtionvarainministeriön emeritus valtiosihteeri Raimo Sailas, VM:n ylijohtaja Jukka Pekkarinen, VM:n kansantalousosaston osastopäällikkö Markku Sovala, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Vartiainen löysi enne viime vaaleja ideologisen kotinsa kokoomuksesta. Imagen haastattelussa vuodelta 2013 Vartiainen sanoikin olevansa uusliberalisti, taloustieteen mainstreamia: "Hän haluaa, että Suomessa toimittaisiin kuten Ruotsissa, jossa porvarihallitus toteuttaa uusklassiseen taloustieteeseen nojaavaa työlinjaa." (Image 6.8.2013 Päästä meidät pahasta)

http://www.image.fi/image-lehti/paasta-meidat-pahasta-juhana-vartiainen

Vartainen ja Jukka Pekkarinen olivat vielä 1990-luvun alussa keynesläisiä. He julkaisivat vuonna 1993 kirjan nimeltään Suomen talouspolitiikan pitkä linja ja arvostelivat Esko Ahon (kannuskepu) talouspoliittista linjaa. Kuitenkin Image huomaa, että "jos ihan rehellisiä ollaan, oli Vartiainen kaiken vasemmistolaisuutensa keskellä vilkuillut koko ajan myös hieman oikealle".

Matalapalkkatyö

Vartiaisen haastattelun mukaan Suomeen pitäisi saada lisää matalapalkkatyötä. Kuulema työnantajat eivät yksinkertaisesti ota työtöntä töihin kohtuupalkalla, koska kyseisen työttömän työpanosta ei pidetä kovin arvokkaana. Vartiaisen mukaan nykyjärjestelmään enää ole Suomessa varaa.

Ok, henkilökohtaisia palvelijoita pitäisi saada toisin sanoen. Henkilökohtaiset kokit, siivoojat, lasten- ja vanhustenhoitajat, henkilökohtaiset putkimiehet ja vuokrakohdut. Sopii mainiosti, jos vain porvarit maksavat meidän firman raksamiehistä asianmukaisen korvauksen.

Minäkin voisin ryhtyä jonkun rikkaan henkilökohtaiseksi assistentiksi, kunhan vain postiin kuuluisi se, että sihteeri-assistentti saa istua polvella. Tässä on vain sellainen ongelma, joka tulee esille Osmo Soininvaaran kirjassa Jäähyväiset eduskunnalle. Suomalaiset työttömät - esimerkiksi minä, käytännössä työtön yrittäjä - ovat jotenkin viallisia.

Soininvaaran ajatus on, että joillekin nyt vain on maksettava huonompaa palkkaa. Ei voi mitään. Joko työttömällä on huono koulutus, hän on liian vanha tai hänen habituksensa on epämiellyttävä. Soininvaara kirjoittaa, että on monia syitä, miksi toinen on halutumpaa kamaa työmarkkinoilla kuin toinen: "Koulutus, terveys, ikä, ulkonäkö, luonne, asuinpaikka, työnantajan ennakkoluuloisuus ja moni muu seikka voi vaikuttaa siihen, kuinka haluttu työntekijä on." (Osmo Soininvaara Jäähyväiset eduskunnalle s. 26)

Varmaan habitukseni vuoksi en pääse sihteerinä istumaan edes kenekään polvelle.

Toimittajaksi minulla olisi hyvä koulutus. Itse asiassa paras, mitä 1980-luvulla saattoi Suomessa saada. Siksi työttömyydessäni täytyy olla kyse siitä, että niin luonteeni kuin ulkonäköni on aivan väärä. Hyviin asemiin toimittajana pääsee näillä leveysasteilla nykyään ilman oikestaan mitään koulutusta ja lähestulkoon vailla työkokemustakin sillä perusteella, että tukka on hyvin ja näyttää edustavalta.

Totta kai hyvää asemaa paikallistiedotusvälineissä edistää se, että on jotenkin kiva luonne ja kirjoittaa mitäänsanomattomuuksia.

Siinä tuli sitten otsikosta tähän merkintään. En aio katsoa Arto Halosen elokuvaa Valkonen raivo, sillä elokuva on ammennettu tyhjiin trailerilla, jonka olemme joutuneet katsomaan pakkosyötöllä liian usein. Olen lisäksi lukenut liian monta elokuvasta tehtyä lehtijuttua. Uskon, että dokumentti on hyvä, mutta liika ennakkohehkutus on liikaa. Kyllästyttää jo etukäteen.

Itse olen mustan raivon ihmisiä. Kylmän analyyttiseen harkintaan vihassani en kykene. Tulee kaikenlaisia räkäisyjä. Sori siitä.

Väyrysen valtakunta

Jarmo Korhosen Väyrysen valtakuntaa en jaksa lukea loppuun. Se ei ole Jarmo Korhosen vika, vaan kirjan kertoma-ajanjakson vika. 1980-luvulla politiikasta pimitettiin sisältö. Koska oli kyse hyvinvointivaltion järjestelmällisestä alasajosta, politiikan uusliberalistista piiloagendaa ei voinut kertoa.

Siinä tulivat kusetetuiksi aluksi niin kepulaiset kuin demaritkin. Vasemmistoliitto, lähtökohtaisesti uusliberalistinen hökellys, johon eivät kovin vasemmistolaiset mukaan mahtuneet, tuli kesällä 1990 perässä. Kokoomuskin sillä kummallisella tavalla, että heidät jotenkin pidettiin sivussa kuviosta. Itse asiassa Kuopion kaupunginjohtaja, vanhakokoomuslainen Kauko Heuru oli jossain kunta-alan kirjasessaan hyvin epäileväinen uusliberalistista ideologiaa kohtaan.

Suomen Kuvalehden juttu Kapitalismin vastaisku (SK pe 20.11.2015 s. 46) oli kuvaava. Jutussa Johannes Koroma kertoo, miten järjestelmällisesti teollisuus ryhtyi vasemmistolaisuutta vastaan puolustustaisteluun.

Tämä oli lause, jota kannattaa miettiä: "Tavoitteena tulee olla oikea käsitys yhteiskunnan taloudellisista lainalaisuuksista ja tuotantotoiminnan roolista kansantaloudessa. Toimenpiteet on kohdistettu useisiin puolueisiin, jolloin esimerkiksi sosiaalidemokraattisen järjestöväen mukaan saaminen saattaa olla suurempi saavutus kuin kokoomuspuolueen kansanedustajien lukumäärän lisääminen." (Lainaus STK:n toimitusjohtajan Päiviä Hetemäen johtaman työryhmän muistiosta vuodelta 1970.)

Kirjoitan näin pitkästi, sillä kirjoitan samalla asioita itselleni muistiin. Osmo Soininvaaran kirjasta poimin vielä kohdan, jossa Soininvaarakin huomaa koko maailman keskiluokan tuhon. Siellä ei kuulema oikein voi mitään. Halleluja, keskiluokka on mennyttä. Eläköön uusproletariaatti, joka toistaiseksi on niin saatanan tyhmistettyä, että se suuntaa Suomessakin vihansa mamuja kohtaan.

Meillä on globaalisti käsissämme proletariaatti, itse kuulun jonnekin sinne prole- ja lumpenproletariaatin väliin, sinnittelijöihin. Meillä ei ole muuta menetettävää kuin sovinnaisuuden kahleemme.