Äpäräpoika Pavel

Taisin nyt jumia houkkiin ja hihhuleihin

pe 29.1.2016

Karamazovin veljesten lukeminen pitkän raksatyöpäivän jälkeen on kuin olisi vatsatähystyksessä. Jos olen edellisen yön nukkunut hyvin, lukeminen tuntuu letkun nielemiseltä ja huonosti nukutun yön jälkeen siltä kuin joku työntäisi tähystysletkun peräsuolen kautta elimistöön.

Mutta pakkohan se on kirja lukea, kun itse asettelin takarajat. Olin sangen tietoinen siitä, että olisin ilman rajoja ollut ensimmäisenä luopumassa urakasta. Meitä on nyt neljä ärräpääläistä kirjaa lukemassa kimppamenetelmällä.

Tekstaroin aamulla Tikkisen Hannelelle, että luin illalla veljeksiä yhden luvun. Ja taas tuli uusi romaanihenkilö, veljesten irstaan isän Fjodor Karamazovin oletettu äpäräpoika, löyhkä-Pavel. Ja taas Dostojevski vilautti näyttämäöllä madonnamaisen viatonta synnyttäjä-äitiä. Ensimmäinen vilautettu viaton synnyttäjä-äiti oli Sofia, Karamazovin kahden keskimmäisen veljeksen Ivanin ja Aleksein, äiti ja nyt löyhkä-Lizavetaa.

En pidä naiskuvasta, jota Dostojevski viljelee. Olisipa naispuolinen Dostojevski jossain. Jospa sitten olisi ehjiä naisia ristiriitaisuuksineen tietenkin. Eläviä tarkoitan. Nämä nöyrät, lempeät, lauhkeat ja kiusatut eivät oikein herää tai maistu. Ovat teoreettisia ja kaksiulotteisia kuin ikonit. Epälihallisia.

Joka tapauksessa esitellessään löyhkä-Pavelin Dostojevski kertoi oikeasta Kristuksen tähden houkasta, Pavelin äidistä. Kirjana aloitellessani kävin sotaa kääntäjä Martti Anhavaa kohtaan siinä, että kääntäjä olisi korvannut houkka sanan hihhulilla. Ei ollut. Anhava korvasi hihhulilla ensimmäisten Karamazov-suomentajien, K. V. Trastin ja Lea Pyykön, käyttämän käyttökelpoisen termin riivattu.

Minusta väärin perustein, sillä hihhulit eivät käsittääkseni kärsi. Veljesten, Ivanin ja Aleksein, äiti-Sofia, kärsi siitä, että häntä oli kohdeltu väärin. Hänhän oli menossa hirteen jo ennen hirveän Fjodor-miehensä tapaamista. Sofia reagoi nöyryyttämisiään kääntymällä sisäänpäin ja riivautumalla.

Eivätkös hihhulit pääasiassa hihhuloi omalla uskollaan?

Jahah, Matti jo meni työmaalle. Minä aamun kahvitauolla taas kirjoittelin.