Ruoskin itseäni ja kirjoitan päässäni

Panpsykismi, mystismi, sentientismi ja vitalismi
sekä ekologinen ja biologinen etiikka, ai niin ja universalismi

su 10.1.2016

Istuin äsken keittiön hyrskynmyrskyn olevan pöydän ääressä ja ruoskin itseäni. En saanut herättyä lähteäkseni Salahmin tsasounalle palvelukseen. Havahduin kyllä kello seitsemän, mutta sitten olisi pitänyt tökkiä autonkäynnistäjä ylös ja pukea Maria ja olla jo lähtiessä valmiiksi ärtyisä ja sitten iltapäivällä tulla siihen tulokseen, ettei jaksa kirjoittaa kolumnia, joka vasta eilen oli syntymässä.

Meinasin kirjoittaa uskonnosta. Pitäähän sitä nyt saada Tiekkarin lukijat hermostumaan. Jessevaroituksella tietysti.

Kirjoitan sitä tässä koko ajan ja loikin Kaarina Davisin blogissa. Kaarina Davis on viimeksi kirjoittanut torstaina ja niin tenhoavasti tiaisista ruokinta-automaatilla, että harkitsen vakavasti keittiön ikkunan taakse lintujen ruokintaputkilon hankkimista. Lintulautaa me emme voi siihen asentaa, sillä semmoisesta tulisi hyvin helposti ahneen Osku-kissan lounasterassi.

Sen sijaan, että ahdistuisin Avaran luonnon Aina jostain tulee tiikeri ja syö pikku bambin -dokumenteista, voisin katsoa livenä omia tiaisia. Avara luonto on kaltaiselleni itkupillille ihan liian raaka, kuten dekkarit tai muut murhamysteerit. Shetlanninsaaren murhia juuri ja juuri pystyn seuraamaan. Siltaa en.

Raivaan kohta pöydän ja Mariakin varmasti pitää saattaa tolpilleen. Jahas, ensin pitää selvittää, kuka oli se it-alan ylösnousseen Kristuksen näköinen tohtorisnuorimies Ivan Puopolon Prismassa Studiossa, jossa kysyttiin, siirtyykö elämä jossain vaiheessa tietokoneelle ja onko keinoälyllä omatunto.

Jussi Valtosen He eivät tiedä, mitä tekevät tavallaan sivusi tätä. Finlandia-voittajassa oli niin monta tasoa, jona sen saattoi lukea, että voisin kirjoittaa kirjasta merkintääni joka päivä kuukauden loppuun asti. Valtosen romaanissa yhtenä keskuspäähenkilönä oli amerikkalainen perhe. Perheen isä Joe oli käynyt asumassa Suomessa ja unohtanut Pohjolaan välkyn poikansa Samuelin.

Joen vanhin amerikkalainen tytär Rebecca on vahvana ja sosiaalisena persoonana joutunut koulussaan täysin mielipuolisen jättiläisyrityksen markkinoijaksi. Hänen aivonsa ja keskushermostonsa on markkinoinnin käyttöön kaapannut IAm-laitteistoja valmistava syherö, joka luikertaa lopulta Suomeenkin Tulevaisuus on lapsissa -kampanjalla.

No niin. Tikkisen Hannele koettaa nyt velvollisuudentuntoisena kirjallisuusihmisenä narskia loppuun Richard Powersin Suopeuden. Hannelea pimpeloittaa, että Powers panee kertojan loikkimaan ja hyppelemään. Nyt loikin ja hyppelen ja kaikki putoavat kärryiltä, mutta kyllä minä kohta sen kolumnin tulostan word-dokumentille tällä koneella.

Powers ja Valtonen koskettelevat samoja teemoja. Valtosen yhteiskuntakritiikki oli kuitenkin suorasanaisempaa, mistä lähetän propsit Finlandia-voittajalle. Joku varmaan inisee tässä kohtaa, että Valtonen saarnaa. Eikä saarnaa. Tai jos saarnaa, niin onhan se vain niin helevetin hyvä, että jotkut edes uskaltavat. Edes Valtonen ja Laura Lindstedt.

Prisma Studiosta jäi mieleen Michael Laakasuo. Hän on kognitiotieteen tutkijatohtori ja hänen vastuullaan netin mukaan Helsingin yliopistossa on opettaa evoluutiopsykologian perusteita, kognitiotieteen historiaa ja vetää älykkäiden koneiden seminaaria. Tiedän, että Jehovan Todistajat jossain kohtaa nettisivujaan protestoivat evoluutiota kohtaan, mutta en nyt löytänyt perusteita.

Itse en näe Jumalan luomistyön ja evoluution välillä ristiriitaa. Jumalan alkuperäinen ajatus lienee, että elämä maapallolla säilyy ja menee eteenpäin. Aika monimutkaisella tavallahan tuo toteutuu ja älykkääksi suunnitteluksikin sitä varmaan voisi sanoa - tai ainakin sangen monimutkaiseksi suunnitteluksi.

Jatkuu seuraavassa numerossa tai joskus. Maria haluaa herätä.

Michael Laakasuo,
kognitiotutkija

"Voi olla, että moraali on jotain niin kummallista, että se voi toteutua vain biologisella alustalla", Laakasuo pohtii jossain nettilehtijutussa, jossa puhuttiin robottiautoista. Robottiautoilla ei ole moraalia, mutta ne voidaan ohjelmoida esimerkiksi ajamaan ennemmin ajoradalla oleva nelivuotias lapsi kuoliaaksi kuin vaarantamalla autossaistujat. Ei kuulosta kovin hyvältä. Kuulostaa lähinnä robottimaiselta.

Robotti ei ota asiasta vastuuta. Se toimii vain niin kuin on ohjelmoitu. Mekin olemme jollain lailla ohjelmoidut - geenit, ympäristötekijät, koulutus, elämänkokemus yms. yms. - mutta kuitenkin. Emme toimi niin kuin robotit.

Sitä paitsi mihin me tarvitsemme nelivuotiaita tappavia robottiautoja, jotka kulkevat tiellä vain siinä tapauksessa, että tiet varustetaan jollain reunaviivoituksella tai jollain sellaisella johtimen tapaisella? Meillähän on juna. Juna kulkee raiteita pitkin ja sitä ei saa pysähtymään, jos jotain on raiteilla.

Mutta ehkä olen vain tyhmä. Minusta kuulostaa hyvinkin siltä, että porvari haluaa maailman, jossa ei ole työläisiä. On vain robotteja, sillä niiden kanssa ei tarvitse neuvotella "yhteiskuntasopimuksesta" tai mistään muustakaan.

Laakasuo jäi mieleen Prisma-ohjelmasta siinä, että hän puhui jostain suuremmasta maailmankaikkeuden tietoisuudesta. En enää muista, mitä, mutta kyseessä on kuulema panpsykismi.

Asiasta tuntuu tietävän blogisti, joka haluaa hidastaa elämää. Jukka Suuniitty näkyy olevan:  http://hidastaelamaa.fi/2015/12/vuoden-arvokkain-opetus/

"Ohjelman yksi teema käsitteli mahdollista koneiden tietoisuutta, missä yhteydessä tutkija Michael Laakasuo huomautti kognitiotieteiden parissa tutkittavan sellaistakin ideaa, jonka mukaan tietoisuus on alkuräjähdyksessä syntynyt universumin ominaisuus siinä missä painovoimakin.

Panpsykismi ei  sinänsä ole uusi asia, mutta sen nostaminen tutkimisen arvoisena asiana esiin suomalaisessa tiedeohjelmassa sai minut hyvälle tuulelle. Tiede toimii mielestäni hyvin, kun se palauttaa pöydälle jo kertaalleen sivuun työnnettyjä teemoja ja miettii, jotta mitäköhän tällä tänään voisi tehdä?"

Tulevaisuudessa on - thih,
vaikeita filosofisia käsitteitä

Jukka Suuniityn blogimerkintä alkaa joutavalla lässytyksellä. Koska on jokin ammatikseen lässyttävä lifestylecoaching-manager, pitää ilmeisesti lässyttää, mutta merkinnän Laakasalo-kohdassa Suuniitty terävöityy. Se, että tietoisuus on universumin ominaisuus siinä, missä painovoimakin, kuulostaa minun käsitejärjestelmän mukaan ihan Jumalalta. Mutta voi sille olla muitakin nimityksiä.

Lisäksi Suuniitty viittaa Niin & Näin -lehden Olli Hietasen artikkelliin, joka on netissä luettavissa seuraavassa osoitteessa:

http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn074-07.pdf

Kapitalismin syntyyn liittyivät olennaisesti empirismi (se, että asioista on mahdollista tietää, kokemalla, kokeilemalla ja havaitsemalla) sekä utilismi (hyödyn tavoittelu). Nyt ollaan huomattu muun muassa laskeva rajahyöty kapitalismissa: ensimmäinen siemaus olutta maistuu hyvälle, mutta viides tuoppi tuntuu jo rangaistukselta.

Elämme välivaihetta. Valistuksen maailmankuva on rikki, mutta uusi Heinosen mukaan vasta kokoontuu. Amerikkalainen filosofi Immanuel Wallerstein sanoo, että seuraavat vuosikymmenet ovat vaikeita. Vaikka mnusta tuntuu, etten kestä Suomen Kokoomusta enää yhtään päivää, ei kait tässä auta kuin odotella.

Joka tapauksessa tarttis alkaa ottaa selvää seuraavista eko/biosentrisen etiikan käsitteitä ja selvittää vielä mystismi, sentientismi ja vitalismi sekä erilaisista ruohonjuuritason ilmiöistä! Sehän se mukavaa juuri onkin. Ruohonjuurelta tämä homma tästä lähtee kulkemaan! Universalistihan minä olen jo julistanut olevanikin.

Nyt ei kun kohottava loppulause Tiedonantajan kolumniin. Onko todellakin niin, että Green is the New Red? (Eivät kyllä tod. Suomen Sini Vihreät - de Gröna.)