Turvapaikanhakijoista

Aivan kirjoituksen lopussa

ti 2.2.2016

Tänään en alkanut narista työmaalla vähän ennen neljää, että Matin pitäisi heittää minut kotiin. Olin läsnä myös työmaakokouksessa. Otin jonkinlaisen toimittaja-kahvinkeittäjän roolin. En istunut työmaakokouspöydän ääreen, vaan seisoin kokoushuoneen ovella ja seurasin, milloin porukka on juonut kahvikuppinsa tyhjäksi.

Mielenkiintoista. Toimin kuin varjotulkki venäläisissä liikeneuvotteluissa. Mainiossa varmaankin hyvin omaelämäkerrallisessa autofiktiossaan Tulkki Inna Patrakova kertoi, kuinka venäläisillä liikemiehillä on mukana tavallisesti mukanaan sihteeri, joka kuuntelee virallisen tulkin ohitse, mitä suomalainen osapuoli sanoo tulkille ja samalla tarkkailee kaikkea oheisviestintää.

Olin niin kuin salainen agentti keltaisen kypärän alla. Rooli sopi minulle. En ole sisäpuolinen, olen aina jotenkin sivussa ja tarkkailen.

Ehkä se, että tänään jaksoi työmaalla uuvahtamatta totaalisesti johtui siitä, että nukahdin jo kello 21.30. Menin selaamaan Karamazovin veljeksiä sänkyyn selälleni jo kello 21 ja olenhan minä nyt sivulla 184, mutta arvelen, että pitää tehdä pieni takaisinkelaus.

Jostain käsittämättömästä syystä kaikkein lihaisin ja elävin hahmo tähän mennessä Karamazovin veljeksissä on hirveän irstailijan Fjodor Pavlovitšin lehtolapsi Pavel Fjodorovitš Smerdjakov, löyhkä-Paavo. Itse veljekset ovat kummallisen hengettömiä ja melkein aloin hypellä yli esikoisen Mitjan sentimentaalis-kiemuraisen korulausemonologin ohitse, mutta sitten muistin Tikkisen Hannelen varoittavat ja velvoittavat tekstarit: "Ole kiltti äläkä hypi!"

Martti Anhavan käännöksessä puhutaan oudosti töröistä. Veljesten isä Fjodor Pavlovitš sanoo: "Tuolla kammiossa minua mustamaalattiin, että olen mukamas käyttäytynyt epäkohteliaasti ja etenkin sikäli, että oli puhunut töröistä." (Fjodor Dostojevski Karamazovin veljekset s. 115 Anhavan käännös)

En muista töröistä tiedä kuin törötimpureihin liittyvistä. Törötimpuri kuuluu raksasanastoon ja se tarkoittaa kirvesmiestä, jonka erikoisalaa on rakennella esimerkiksi betonimuotin sisälle töröjä, erilaisia koteloita, jonne märkä betoni ei pääse, läpivientejä, kuten putkia tai johtoja, varten. Betonimuotin sisälle jäävät töröt saavat olla melko karkeatekoisia.

Ne ovat vähän niin kuin meikäläisen suojateippaukset. Niistä ei tyylipisteitä jaeta. Onneksi. Pääasia on, että pöly ei pääse läpi.

K. V. Trastin käännöksessä (vuodelta 1927) puhutaan rantatöröistä (s. 104). Lea Pyykön käännöksessä (vuodelta 1976) myös.

Venäjänkielisessä tekstissä on sana пескарик , joka tarkoittaa 13-18 cm pitkää, liereähköä, isosuomuista särkikalaa.  En tosin tiedä, mitä tarkoittaa liereä. Enkä huomannut, että Fjodor Pavlovitš olisi puhunut rantatöröistä. Sen tosin panin merkille, että Karamazovit olivat riitelemässä munkin keljassa, келья, eikä munkin kammiossa, kuten kääntävät kaikki: Trast, Pyykkö ja Anhava.

Voi, että ärsyttää!

Ja nyt voi räkä, Ylen Teemalla olisi ruotsalaisista feministeistä, joiden joukossa on myös Femen-aktivisteja, ja ykkösellä alkaisi Doc Martin. Femenit ovat kiinnostavia sekä queer-feministit. Nyt Teeman ohjelman toimittaja menee Ebba Wittbratströmin luokse. Wittbratsröm ruotsalainen feministi-intellektuelli. Hänen mielestään feminismi on tätä nykyä pirstaloitunut, pääasiassa identiteettipolitiikkaa ja julkisuutta saa ovelilla tempauksilla.

Koetin 1980-luvulla - en 1800-luvulla, kuten Anna luuli - osallistua yliopistofeministien juttuihin, mutta ei se oikein onnistunut. Kovin tuntuivat huumorintajuttomalle porukalle. Lisäksi sellainen Naisasialiitto Unionin spekulatouhuilu oli lievästi sanotusti omituista. Ikään kuin kukaan nainen ei olisi sitä ennen tutkinut itseään "sieltä". Hieman hymähdin sille, että oman kohdunsuun näkeminen spekulan ja peilin avulla olisi suorastaan "pyhä" kokemus.

Minusta naisen onkalot olivat lähinnä luonnollisia ja seksi mukavaa, mutta se ei millään lailla mielessäni yhdistynyt lasten saamiseen. Lasten saamista aloin miettiä vasta sen jälkeen, kun menin oikeaan ja perinteiseen avioon.

Kun kuulet sanan feministi, mitä ajattelet, kysyy feminismiohjelman toimittaja Miralta, vanhusten hoitajalta. Pani miettimään,  Postmodernissa feministmissä on irtaannuttu todellisista ongelmista. Jos 1980-luvulla feminismi oli omituisen kuukautismystiikan sävyttämää, tämän ajan feminismi on liian yksilökeskeistä, jopa itsekeskeistä.  Mira on nykyajan työläisnainen ja voi olla, etteivät työläisnaisten asiat eivät voisi keskiluokkaisia tai jopa akateemisen yläluokkaisia naisia vähempää kiinnostaa.

Kirjoitin eilen, että kustannukset irakilaisista turvapaikanhakijoista tulisi jonkun maksaa. Tarkoitin, että lasku pitäisi osoittaa Yhdysvalloille, sillä jenkithän asiat ovat Irakissa sotkeneet.

Vastavalkeassa oli Sakari Lindénin mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla Suomi ja Euroopan turvapaikkakriisi.

http://vastavalkea.fi/2015/11/26/suomi-ja-euroopan-turvapaikkakriisi/

Etenkin tämä kohta on kiintoisa:

"Osaa suomalaisista mietityttää nyt, missä määrin Etelä-Eurooppaan syntynyt epärehellinen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä liiketoiminta on rantautunut Suomeen. Suomalaisia yrityksiä on jo lähtenyt perustamaan vastaanottokeskuksia. Yhtymäkohta Etelä-Eurooppaan on ainakin se, että yhdellä nykyisellä ja yhdellä entisellä kansanedustajalla on todistettu olevan yhteyksiä turvapaikkaliiketoimintaan mukaan lähteneeseen yritykseen. Mikäli seuraavien vuosien verotiedot osoittavat turvapaikkaliiketoimintaan mukaan lähteneiden yrittäjien ja poliitikkojen vaurastuneen huomattavasti, suomalaisten oikeudentaju joutuu varmasti koetukselle."

Nyt alan katsoa viime minuutteja Elämä pelissä -sarjasta. Hitsi, Hantta Krausehan muistuttaa minua. En osaa olla Matille naisellinen nainen. Ehkä Matista ei ole mukava olla naimisissa rekkakuskilesbon oloisen queerin kanssa.