Osaton ja ulkopuolinen alaluokka

Me maalaiset, vanhat, lihavat ja köyhät
Neorealistiset rumat, likaiset ja ilkeät

Pekka Saurin teologia

la 20.2.2016

Tästä on juuri kyse, miksi hermostuin Pekka Saurin Ratkaisemattomien kysymysten kirjaan:

"Kirjassaan Meritokratian nousu Michael Young kuvaa meritokraattisen yhteiskunnan varjopuolta; kuinka se synnyttää älykkäiden, terveiden ja kauniiden muodostaman rikkaan yläluokan ja katkeroituneen ja yhä huonommalla itsetunnolla varustetun ja kaikesta ulkopuoliseksi jäävän alaluokan." (http://www.soininvaara.fi/2016/02/19/meissa-kaikissa-asuu-pieni-fasisti/#more-13098)

Olen vihainen siitä, että ulkopuoliseksi jätetty alaluokka on valjastautunut fasismin palvelukseen. Timo Soini on ja ei ole fasisti. Hänessä ja persuissa on fasistisia piirteitä, kuten kunnollisen poliittisen ohjelman puute ja seuraa johtajaa -periaate. Ei persujen puolueohjelmaa esimerkiksi ole laadittu yhteistuumin. Muistan Maaseudun Tulevaisuudesta lukeneeni selostusta persujen puoluekokouksesta; puolueen riviväki ei aloitteita voinut tehdä.

Toisaalta voihan se olla näissä oloissa hyväkin, ettei voinut tehdä. Rasistit on jollain lailla näin pidetty sisäsiisteinä.

Vituttaa, sillä en ole sen enempää älykäs, terve kuin kauniskaan enkä näin ollen ole rikas enkä kuulu edes keskiluokkaan. Tosin kuka nyt keskiluokkaan haluaisikaan pönöttömään, teeskentelemään jotain ihan muuta kuin on ja pidättelemään pierua. Toivoisin niin, että alaluokka olisi enemmän tietoinen itsestään ja vaikka ryhtyisi palvelutyöväenluokaksi, tietäisi kuitenkin, mistä on kyse ja näkisi protofasististen kyhäelmien lävitse.

Kirjailija Juha Itkonen oli ollut seuraamassa Yhdysvalloissa pressanvaalikampanjaa Suomen Kuvalehden piikkiin (SK Tulikin huono diili 6/2016 s. 32-39). Donald Trumpin sloganit olivat olleet tenhoavia, mutta tyhjiä: "En ikinä tee huonoja diilejä! Teen vain hyviä! Voittaminen on mukavaa, eikö olekin? Pidän voittamisesta! Tekin pidätte! Meidän täytyy voittaa!"

Tämähän kuulostaa ihan tutuilta hokemilta: "Tuli iso jytky!" tai "Missä EU, siellä ongelma!" Esimerkiksi EU:sta Soini ei ole vaivautunut kertomaan sen tarkemmin, mikä on ongelma ja miksi EU on sellainen kuin on. Peruspomossa oli luku EU-avusta sekä pankeista, mutta kovin syvälle Soini ei siinäkään vaivautunut. Demokratiavaje on vaikea tikistää subjekti-verbi-objekti - kolmen sanan yksinkertaiseen lauseeseen.

Sauri kirjoittaa oikestaan todella ärsyttävän yläluokkaisesti: "Jotenkin kiusallista on tunnustaa, että yhteiskunnan heikoin lenkki on kansalainen. Koskaan ei tiedä, miltä kansalaisesta kulloinkin tuntuu ja mitä hän saattaa saada päähänsä. " (Ratkaisemattomien kysymysten kirja s. 142)

Kansalainen on kylläkin keltapäivälehdistön ja muun kaupallisen shitin kusettamaa. Yläluokka vetää päivittäin Hesaria. Ei se paljoa avarra.

Maria haluaa herätä. Jatkan aamutöiden jälkeen. Matti meni Iisalmeen edustamaan Lapinlahden vasemmistoa Kansantaloutta tasan kaikille -foorumiin. Minusta rahoittajatahojen on syytä joskus käydä edes vilkaisemassa, mitä rahoittavat. Minä olen KTK:n tämänkertaiset asiat kuullut jo sen sataan kertaan.

Tosin Marx-tuntijaa Keijo Lakkalaa voisi kuunnella, mutta se on toinen juttu se. Ehkä tilaisuus vielä aukeaa tai sitten pitää lähteä Jyväskylään Lakkalan perään.

Kurkut auki veropakolaismiljardööriltä

Tämä tulkoon tähän, jotta muistan, mistä vielä piti:

Teemu Mäki runokokoelmassaan Äidin oma:
"Miksi en ole jossain holdingyhtiöille suunnatussa investointiseminaarissa?
Siellä voisin hyvin kustannustehokkaasti ja nopeasti
viiltää kurkut auki melko monelta veropakolaismiljardööriltä.
Tekisin siellä sellaista yhteishyvää,
joka todella tuntuu rinnassa joltain."

Teemu Mäen runokokoelmasta oli Suomen Kuvalehdessä juttua (SK 6/2016 s. 58). Siunattu Mehtosen Reetta, joka toimittaa minulle kerran käytetyt Suomen Kuvalehdet postilaatikkoon. Olen alkanut kerätä niitä kansioon ja voin toimittaa kansiot seuraavalle lukijalle vuosikertoina. Jos vain raaskin luopua niistä.

Jes, Maria pesee lavuaariaan ja wc-istuintaan. Minä harkitsen yläkerran siivousta. Voi olla, että siivoan, voi olla, että en. Teen, mitä huvittaa, jos huvittaa, luki nuoren lapinlahtelaisäidin facebook-päivityksessä kerran. Näin juuri. Jes, olkapääni ovat kuntoutuneet paljon. Pystyin äsken roikkumaan rekissä pari sekuntia. Vielä syksyllä, kun nostin käden ylös ja koetin roikkua, silmissä musteni. Ilmeisesti pään verenkierto estyi.

Ylistän vielä Kauheus ja terveys -lehden pääkirjoitusta (1/2016), jossa päätoimittaja Ulla Veirto kertoi mieluummin juoksevansa Ikeaan 13,5 kilometriä hakemaan jotain tavaraa ja julkisella välineellä takaisin kuin käyvänsä vaikka kahvakuulaharjoituksissa. Kahvakuulasession keskivartaoharjoituksen korvaa myös perheen ruokien roudaaminen kaupasta kahdella kassilla ja parilla pussilla.

Veirto kuvasi rehevästi, raahasi Ikeasta bussipysäkille kahta patjaa huomatakseen, että bussipysäkin paikkaa oli muutettu.

Suomen Kuvalehdessä oli juttu Saku Timosesta, blogistinimimerkistä Uuninpankopoika. Se oil hienoa, sillä lasken Timosen "meikäläisiin", kriittisiin. Timonen on tyyppi, jonka linkkejä jaamme sellaisten tyyppien kuin Kiteen Punikki tai Koskelan Jussi. En olisi arvannut, että valtamedia hänestä kiinnostuu.

Tuomas Enbuske sanoi eilen osuvasti Pressiklubissa. Valtamedian toimittajat lukevat vain toisiaan. En muuten löytänyt Enbusken kolumnia siitä, kuinka tämä oli joutunut feministien seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Enbuske ei oikein vaikuta siltä, että olisi naisten ensimmäinen märkien päiväunien kohde.

Hesarin toimittajat lukevat iltapäivälehtiä ja iltapäivälehtien toimittajat Hesaria. Kyllä siinä maailmankuva pysyy tukevasti hegemonisena! Radiota ei kukaan kuuntele aamupäivällä - paitsi minä nykyään, sillä saatan kuulosuojainten alle piilottaa korvanapit. Yleltä löytyy aamupäivisin ihan terävää kamaa. Iltapäivisin työvuoroon taitavat tulla ääliöt.

Olin vähällä oksentaa, kun kuuntelin, kuinka nuori naistoimittaja kusi hunajaa mutustellessaan juttua jonkun "Antin" kanssa, joka oli aina valmis seikkailuun ja hänessä on sitä jotain, mussun mussun mussun. Vaikka yrjötti, piti kuunnella, kuka vitun seikkailija-Antti, jota ylisti lapsuudenystävä Pertti Kalliosta, "Antti" kun on sellainen rauhaton taiteilijasielu ja sen jälkeen toimittaja sanoi äärimmäisen sokeroidulla äänellä, että toden totta "Antista" huokuu ikään kuin sielun rauha.

Voi Jeesus, kyseessä oli näyttelijä Antti Reini. Sekoittikohan toimittaja Reinin tämän roolihenkilöihin Varekseen ja mitä niitä onkaan. Seikkailija-Antti, joka on aina valmis uuteen. Häh?

Siitä, että meidän piireistä, meidän julkkikset läpäisevät joskus niin sanotun valtamedian, esimerkkinä oli Lasse Nordlund, jonka artikkelin elämän perusteista luin jo vuonna 2008, kun Aaro sen Ärräpäihin (silloin vielä Strannarit, kun Leo Straniuskin oli isänsä mukana) lähetti. Kun Panu Rajala viittasi nähneensä Nordlundin jossain kirjallisuuskuviossa Joensuussa (varmaan Tuula-Liina Variksen ansiosta tai jotain) ja kuulleensa tätä sekä kirjoitti asiasta blogiinsa, meinasin saada pelästyksestä paskahalvauksen.

Me elämme niin eri maailmoissa.

Vähän sama ilmiö, että kun Anna joutuu auto-onnettomuuteen, jossa lapinlahtelaistyttö ajaa lentistähtiä kuljettavan auton päälle, kaiken taustalla on outo ajatus; olemmeko oikeasti olemassa tässä lapinlahtelaismaailmassa; voiko meidän päälle ajaa autolla - konkreettisesti?

Valtamedian ulkopuolella on kokonaan toinen todellisuus. Näköjään meidän todellisuutemme satunnaisesti vilkahtaa rajan toisella puolella. Ja vaikka meidän perheemme on totaalisessa marginaalissa, meidän päällemme tosíaan saatetaan ajaa! Outoa!

Ratkaisemattomien kysymysten teologia

Pekka Sauri toisti ainakin kaksi kertaa lauseen "Jumalaa ei ole." Ratkaisemattomien kysymysten kirjassaan. Se ei minua ärsyttänyt niinkään kuin akateemiseen elittiin kuuluvan ihmisen ihmetys siitä, että jossain on huonosti käyttäytyvä, päihteitä vetävä täysin vulgaari alaluokka, joka vitut piittaa kaikista nettietiketeistä ja muista.

Aika monen astia on tullut täyteen. Aika moni ei käyttäydy enää sääntöjen mukaan. Siinä kohtaa tulee biologia, kirjoittaa Sauri. Aivan. Meillehän on opetettu etenkin kaupallisen television yhteiskunnallisissa opetusohjelmissa, miten elämä on yhtä selviytymistä, toisten ihmisten kanssa voi liittoutua ainoastaan siinä tapauksessa, että varmistaa oman voittonsa viidakon tähtösissä tai muuta sellaista ihmisten halventamista - syö matoja niin pääset miljonääriksi.

Luonto-ohjelmatkin ovat täynnä syö tai tulet syödyksi -taistelua. Yksilökamppailua. Ihmiset tekevät nyt niin kuin heitä on opetettu. Ei se sen kummempaa ole.

Vaikka Sauri korosti ja alleviivasi olevansa ateisti, asia ikään kuin tuntuu vaivaavan. Mikäs siinä, aina voi vaivata. Sauri toivoo alkeellisten yhteiskuntaohjeiden, jotka ovat tulleet uskontojen kautta, päivittämistä. No, en oikein usko, että monikaan enää ajattelee esimerkiksi Mooseksen aikaisten ohjeiden esimerkiksi onanoinnista olevan relevantteja. Mooseksen aikaan mies ei saanut valuttaa siemeniään maahan, sillä Israelin kansan tuli lisääntyä ja kasvaa.

Eiköhän nyt ole saatettu toteen ajatus lisääntymisestä ja maan täyttämisestä? Vuorossa on kärsimyksen tai köyhyyden vähentäminen, minkä Saurikin huomaa. Uusliberaalien elvyttämä Adam Smithin ajatus siitä, että talouden näkymätön käsi jakaisi mannaa köyhillekin, ei vain toimi. Mitään ei tule jaettavaksi kasautuvista pääomista ilman marxilaista työväenluokan kamppailua.

Sitä paitsi globaalia köyhyyttä on kyetty vähentämään olennaisesti vain Kiinassa. Pääomat ovat kasautuneet ja vain ihan pienen pieni päällikerros - se yksi prosenttia maailman väestöstä - hyötyy nyt pohjoismaisen sosialismin alasajosta.

Kymmenen käskyä ovat edelleen ihan ok.