Fasismi

ma 15.2.2016

Tämä aamu on mennyt ihan Ylelle. Katselin siipaleittain Ylen aamutelkkaria, kuten tavallista maanantaisin. Ehdin nähdä ja kuulla, kun Nicklas Wancke luki pätkän Lapuan liikkeestä ja suomalaisesta fasismista tehtyä tutkimusta (Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet).

Huomioni kiinnittyi ohjelmaan, kun olin pakkaamassa Mariaa taksiin ja juoksin jotain keittiöstä. Wancken lukemassa pätkässä puolustusministeri Jussi Niinistö lausui jotain kevyehköä Lapuan liikkeestä ja toimittaja Wancke menetti hetkeksi hymypojan olemuksensa. Toimittaja kirkaisi: "Sanotko sinä tässä, että Niinistö on fasisti????"

Minusta tutkija ei sanonut, että Niinistö on fasisti. Pitänee lukea kirja, jotta olisi kartalla, mitä tutkijat ovat sanoneet, mutta toimittajan reaktio oli hämmentävä. Hyvä, ettei itkuun purskahtanut.

Niinstön lausuma oli myös hämmentävä. Hän sanoi, että kyyditykset oli ryyditetty kansanhuumorilla. Huumorilla? Onko häpäisy - esimerkiksi punikkien housujen vetäminen kinttuun - huumoria? Entä kuolemaan johtaneet pahoinpitelyt? Heinävetisen Onni Happosen tapaus?

Mitäs jos me Ylä-Savon punikit kyyditsisimme Rissalaan Nato-lentsikoiden äärelle ensi keväänä täkäläisiä kokoomuslaisia, vetäisimme heidän housunsa nilkkoihin, pahoinpitelisimme rajusti ja lopuksi lopettaisimme heidät ampumalla päähän. Kansanhuumoria?

Kuuntelin napit korvilla kylppärin välikattoa saunasuojalla sutiessa Pekka Saurin haastattelua ja Roman Schatzin ohjelmaa intellektuelleista. Saurin kirjan ehdin tilata Rosebudin verkkokaupasta ja intelletkuelleista olisi paljon sanottavaa. Matilla on kuitenkin kiire lounaalta takaisin työmaalle. En tajua, tuntihan tätä ruokatuntia pitäisi pitää, kun on raskas ruumiilinen työ.