Nir Baram

la 26.3.2016

Mitähän tutkija Anna Kortelainen sanoisi Varkauden Kirjapörssin aistikkuudesta? MIkään ei ole niin ankeaa kuin taantuneen teollisuuspaikkakunnan halpakirjakauppa oransseine hintalappuineen. Kattia kanssa, Kirjapörssin avulla olen selviytynyt hengissä useamman matkan.

Tänään matkustamme Matin omassa tilassa Helsinkiin ja pissarakkoni kesti, kuten tavallista Varkauden Pörssiin asti. Enkä selviytynyt kassillisitta Kirjapörssistä. Tai no, puoli kassillista ostin kirjoja.

Hyllyltä vaati mukaan lähtemään israelilaisen vasemmistopoliitikon, Ur Baramin, pojan, Nir Baramin, Hyviä ihmisiä. Aloitin sitä vähän jo. Kirja alkaa vuodesta 1938 ja Saksasta. Baram on itse sanonut jossain haastattelussaan, että Hyvistä ihmisistä voi vetää suuntaviivat nyky-Israeliin. Baram itse on muuttanut Tel Aviviin sen takia Jerusalemista, että Jerusalem on liian oikeistolainen kaupunki. Jostain syystä televisiossa pyöri Tel Aviv 24 -ohjelma. Kaupunki tuntui todella multikulttuuriselta ja jännittävältä.

Siinä missä Amos Oz tuntui lukemassani Älä kysy yöltä lähinnä väsähtäneeltä ja väljähtyneeltä, Bir Baram vaikuttaa ainakin neljän ensimmäisen sivun perusteella virkeältä

Eilen haukuin Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun suulla Hesaria. Piti kirjoittamani vielä sellainen kappale, että lauantain Hesari oli yllättävän mielenkiintoinen Jutta Urpilaisen adoptiolapsi -juttuineen. Pääkirjoittaja Juha Akkanenkin päätti kirjoituksensa suutarimestari Eetu Saliniin.

Tämän päivän Hesarista luin vielä useammat jutut ja vieläkin eilistä tarkempaan. Esimerkiksi Jukka Orman haastattelun luin suurennuslasin kanssa suurin piirtein, sillä olen vuodesta 2004 asti miettinyt, mitä kirjailija Anja Snellman (minulle aina Kauranen) tässä oikein näkee. Mutta rakkaustarina onkin vain jotenkin kummasti elämää suurempaa ja kirjailija oli asettanut Ormalle ehdoksi. Joko tämän on jätettävä huumeet tai sitten unohdettava kokonaan elämänsä viimeinen elämänsä rakkaus.

Edellisen kappaleen viimeisen lauseen neljään viimeiseen sanaan tulee sävel Satuhäistä. Tuleekohan kirjailijasta Ormansa takia nyt psykoterapeutti? Jos näin on, hyvä on. Kirjailija Raisa Lardotkin on hoitanut liikenneonnettomuudessa vammautunutta aviomiestään 47 vuotta. Siitä oli myös tämän päivän Hesarissa juttua. Marian kaverit jakavat linkkiä facebookissa.

Nyt kun kehuin viime päivien Hesareita kuplille, pitää vetää hieman takaisin. Marko Junkkarin pullukka oli taas samaa mieltä kuin joku muinoinen yrittäjien toimitusjohtaja tai joku muu pösilö. Junkkari oli laskenut, että meitä epätyypillisiä työmarkkina-asemoijia on vain 12  viprosenttia työväestöstä, joten työelämä ei suinkaan ole huonontunut, vaan pysynyt ennallaan.

Jos viettää etuoikeutettua elämää korkeahkolla palkalla hyvässä suojatyöpaikassa vailla mitään maallista murhetta maailmassa, siltä varmasti tuntuukin. Onneksi Hesarin tilaukseni loppuu. Ei tule ikävä. Se on kaupunkikeskiluokan lehti, joka kirjoittaa suojatun kaupunkikeskiluokan näkökulmasta.