Kevätretki Sukevalle ja Rutakolle

Tarinaa hyvistä johtajista

ti 1.3.2016

Tammikuussa vannoin, että vain villit hevoset voivat estää minua osallistumasta Markku Suokonaution kirjallisuuspiireihin Sukevalla ja Rutakolla. Sessiot ovat elämäni suola ja ne toistuvat noin kuukauden välein. Kuinka ollakaan en hennonnut helmikuussa lähteä kirjallisuuspiireihin. Tunsin itseni kerrostalolla korvaamattomaksi.

Villi hevonen oli helmikuussa aviomieheni ja pomoni.

Nyt anoin vapaata hyvissä ajoin etukäteen - kyllähän se työmaapäällikkö oli vähän nyreä - ja sain kuin sainkin osutettua samalle päivälle Ylä-Savon vammaisneuvostojen yhteisen kokouksen. Kun ottaa kantaa aktiivisesti kokouspäivämääriin, saa kokoukset haluamalleen päivämäärälle. Tämä viikko on taas superkokousviikko. Huomenna on tarkastuslautakunnan ylimääräinen kokous. Yritämme kerrankin olla ajassa kiinni ja ottaa kantaa on line. Pointsit kepun Petri Kynäkoskelle, jota kunnioitan ja arvostan kokous kokoukselta yhtä enemmän.

Pah, auto pitää kaivaa lumikasan alta. Sitten menox, sanoi Annie Lennox. Tein äsken laskun ja maksoin monta. Maksoin myös reilusti myöhässä Yrittäjien jäsenmaksun. Liityin takaisin Lapinlahden yrittäjiin vain ja ainoastaan sen takia, että puheenjohtajaksi suostui rauhallinen Juhani Hirvonen. Tämä osaa ojentaa minua lempeästi ja isällisesti. Olen valmis menemään blogissani vaikka solmuun, jos puheenjohtaja niin käskee.

Hieman samanlainen ilmiö, kun Kodin Kuvalehden toimituksessa 1990-luvun taitteessa. Mikäli Asko Sarkolan sisko Irma Salonen tai nykyään Sanomamagazinesin ulkomaanjohtaja Eija Ailasmaa jotain sanoivat, olin valmis vaikka kävelemään. Tai no, ainakaan en itkenyt vessassa pöntön vieressä sikiöasennossa.

Juttujani sai käsitellä mihin asentoon tahansa ja olin valmis luopumaan kuolemattomista ideoistani.

Mikäli pöhkö päätoimittaja Maija Alftan sanoi jotain sellaista tai kylmäkköpomo Anna-Liisa Hämäläinen, menin itkemään sinne vessaan ja vannoin ikuista kostoa.

Nämä ovat todella henkilökemiallisia asioita. Toinen pomo, joka sai kirjoittaa juttuni uudestaan ja niin tosiaan mokoma teki Paavo Haavikon haastattelulleni, oli Savon Sanomien Seppo Roth. Roth oli tarpeeksi kova jätkä ja sitä paitsi kirjoittanut vittumaisen pistelevän pakinakirjan Suomen Joutsen. Pitää lukea se uudestaan, sillä kirjalla on hyllyssäni pitkä ja polveileva tarina.