Sisällä, ulkona

su 20.3.2016

Jess! Pääsiäisenä on tiedossa Ateneumin ja Kiasman keikka. Ateneumilla saadaan Helsinkiin mukaan Matti ja minä perustelen vähän älyvapaata reissua tässä taloudellisessa tilanteessa Kiasmalla. Äsken katsottin Marian kanssa Teemalta Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen lyhytelokuvia I love my job. Näin ne tuoreeltaan Kiasmassa keväällä 2010.

Sillä kertaa lapset eivät olleet mukana. Muuta kuin I love my job en silloisesta taidekeikasta muistakaan.

Hiihviskentelin taas tänä aamuna postilaatikolle yökkäri yllä. Palatessa naamaan iski kaamea viima. Sitten luin sunnuntain Hesarin ja mietin, että lehdestä riittää kyllä kuukauden määräaikaisuus. Vaikka sunnuntainumerossa oli Juha Akkasen kuvalla varustettu kolumni ja sivukaupalla rakennusurakoitsijoiden laatuvirheitä, en oikein syttynyt. Akkasenkin kirjoitus oli niin ympäripyöreätä sinnetänne, että en edes jaksanut suuttua.

Mielenkiintoni heräsi vasta lehden viime metreillä. Joku pösilö oli kirjoittanut Vasemmistoliitosta tilannekatsausta. Tirskis! Ajattelin, että tyypin täytyy olla kolmikymppinen lattevihreä, sillä narisi siitä, että vassukkaliiton puoluevaltuuston kokouksessa olikin yht´äkkiä puhjettu puhumaan vittumaiseen sävyyn ja suoraan sanoen kapitalismista sekä mainittu sana sosialismi. Sosialismi oli ensimmäinen asia, joka Vasemmistoliiton perustamisen yhteydessä kiellettiin.

Sosialismin kieltäminen, juu, koska Neuvostoliittokin kaatui. Luopiot, sanon minä. Vassukkaliittojutun olikin kirjoittanut joku vanhahko gubbe, jolta näyttää menevän herne nenään tai puuro nenänielukammioon, kun aletaan puhua sosialismista. Eipä se tyyppi muuten varmaan Hesarin toimittaja olisikaan.

Joka tapauksessa jutusta syttyneenä päätin, että tungen itseni vussujen puoluekokoukseen seuraajaksi ja kuuntelen joka ikisen puoluekokouspuheenvuoron. Rakastan niitä. Ihmiset ovat yleensä olleet puheenvuoroista niin innoissaan ja heitä pitäisikin kuunnella. Voin olla puolueen uskollinen kuuntelija.

Äänestyksiin ei minun tarvitse osallistua. Kaikki kolme puoluejohtajaehdokasta ovat hyviä ja joka tapauksessa puheenjohtajista käydään neuvoa antava jäsenäänestys. Puoluesihteeriehdokkaista järein on ehdottomasti Sinikka Torkkola enkä väsy toistelemasta lausuntoa, jonka olen hänestä kuullut: Siinä on Nainen, jota pelkää itse Tampereen yliopiston rehtorikin.

Mutta eivät ne muutkaan puoluesihteeriehdokkaat paskemmilta vaikuttaneet. Pia Lohikoski aikoo puoluevaltuuston johtoon. Häntä siihen kannatan lämpimästi. Vaikuttaisi siltä, että puolueessa olisi halua avautua ruohonjuuritason suuntaan. Mää ja tiiä. Ehkä kielenkannat kirposivat puoluevaltuustossa, kun Heikki Patomäki ravisteli puoluetta blogikirjoituksessaan kaksi viikkoa sitten.

Väliotsikko tähän, kunhan keksin

Tässäpä Hesarin köyhyyskyselyn satoa siitä, miksi sitä vain itsepintaisesti on köyhä ja lihava: "Televisiossa erityisesti köyhien naisten huomiota herättävin ominaisuus on lihavuus. Herää kysymys, liittyykö geneettisperäiseen lihavuuteen myös sellaisia henkisiä ominaisuuksia, jotka estävät elämässä menestymistä.”(HS su 21.12.2015)

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450417337441

Lihavuuteen liittyviä henkisiä ominaisuuksia, jotka estävät elämässä menestymistä! Sillä tavalla.

No en keksinyt väliotsikkoa tuohon, menenpä Ronimuksen väikkäriin

Eilen Ysaon Ahertajantien kirjovehkan varjossa lukemani Seija Ronimuksen Vartiossa maailmaa vastaan -väitöskirja jäi kesken pahasti, sillä piti siirtymäni päivän epistolaan. Ja hauskaa oli, kun onnistuin pääsemään samaan ryhmään kuin muut lapinlahtelaiset.

Luen kohta taas siivun Ronimusta ja mietin asioita. Ronimus haastatteli väitöskirjaansa Jehovan todistajista eronneita jäseniä. Niin Jehovan todistajista kuin lestadiolaisyhteisöstä eronneille ei enää sanota päivää. Minä joskus taisin täällä hymähtää, että oma draama queen -eroni Suomen ortodoksisen kirkon hallintojärjestelmästä ei vaikuttanut elämääni oikeastaan sitä, tätä tai tuota - eiväthän minulle etenkään täkäläiset ortodoksit sanoneet päivää silloinkaan, kun olin seurakunnan jäsen. Thah.

Ei hetkeäkään tullut sellainen olo, että olisin jäänyt jotenkin yksin, sillä yksinhän olin siihenkin mennessä ollut. Olin ainoastaan kiinnittynyt omaan Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa puuhailevaan ystäväpiiriin, joka ei piitannut tuon taivaallista siitä, että liityin lasten takia Pielaveden ortodoksiseen seurakuntaan siinä Pielaveden-vuotemme lopussa. Eipä samainen ystäväpiiri seurakuntaeroani kummastellut, sillä enhän minä alunperinkään ollut jäsen.

Sitä paitsi sen jälkeen kuoli ystäväpiirimme liima, Pennasen Kaija (keväällä 2004), sekä toinen aikuinen orpo, Purhosen Lasse (syntymäpäivänäni 16.10.2006). Kumpikaan ortodoksisesta seurakunta-aktiivista ei ollut ortodoksisen seurakunnan jäsen. Joskus vielä kirjoitan siitä, minkälainen hassu ja oikeastaan aika absurdi kuvio oli, kun koetin etsiä itselleni hengellistä ohjaajaa, rippi-isää, viittansa riisuneen isä Jyrki Ojapellon tilalle. Kaikki merkit tuntuivat osoittavan johonkin muuhun suuntaan kuin Suomen ortodoksisen kirkon omorfin alle. Kyllä siinä lannistuin jopa minä.

Niin kauan kun päätoimitin Soleaa, seurakuntani olivat kaikki kuutoset. Syvimmällä olin tietenkin lasten takia Pielaveden seurakunnassa, mutta koko seurakunta lopetettiin ja se muuttui osaksi Kuopion seurakuntaa.

Seija Ronimuksen väitöskirjassa viitattiin tällaiseen tutkimukseen: Jäntti, Lauri, Jehovan todistajien Raamatuntulkinta, 1984. Pitääpä kopaista, löytyisiköhän jostain tietokannasta tai kaukolainana tämä.

Ronimuksen tekniikka oli väljä teemahaastattelu. Voisin oikeastaan käyttää hänen kysymyspatteristoaan omaan pohdintaani:

• tausta, miten haastateltavasta oli tullut ortodoksi
• kuvauksia ajasta ortodoksina
• mikä sai haastateltavan eroamaan yhteisöstä ja miten ero oli tapahtunut
• eroprosessin kuvaus, mahdollinen harkintavaihe
• miten eropäätös syntyi, mikä oli eron ”syy”
• eron jälkeen, mahdollisia muutoksia, identiteetti, ihmissuhteet
• ajatuksia erosta ja ortodokseista nyt
• mahdollisia tulevaisuuden suunnitelmia

Olenkohan minä ainoa ihminen maailmankaikkeudessa, joka on eronnut ortodoksisesta kirkosta ja vielä metelöinyt mennessään?