No jopas, Heikki Patomäki Vasemmistoliitosta

ma 7.3.2016

Tilasin kuukaudeksi Helsingin Sanomat, sillä myyjänä oli keski-ikäinen asiallisen kuiva nainen, joka ilahtui siitä, että minä lehden potentiaalinen tilaaja ilahduin siitä, että tilaus olisi oikeasti määräaikainen. Matti soitti äsken Kuopiosta lähtöä tehdessään ja marisi, ettee oes pitännä tilata.

Ei olisikaan. Tulin jo kello kaksi työmaalta kotiin maksaakseni kaksi palkkaa ja ehkä vähän meille yrittäjillekin. Ainakin osan. Ja kello on jo viisi, olen vasta lukenut lauantain ja sunnuntain Hesarin. Ei se ihan paska lehti ole, mitä nyt Laura Saskantoinenvaimo Saarikosken kolumnit USA:n pressanvaaleista saivat minut tyrskimään epäuskoisesta naurusta.

Ronald Reagan oli sanonut, että Neuvostoliitto on pahan valtio ja USA hyvän. Maailmanhistoria kuulema osoitti, että Reagan oli oikeassa. Nauroin ensin epäuskoisesti, kun luin tämän:

"Trump ei ole Reagan siitä yksinkertaisesta syystä, että Reagan oli aurinkoinen ja optimistinen hahmo. Hän uskoi vakaasti, että Yhdysvallat on hyvä ja Neuvostoliitto paha. Historia todisti, että hän oli enemmän oikeassa kuin väärässä."

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1457237500808

Hesarin blonditoimittaja on sitä mieltä, että USA:n presidentin on oltava aurinkoinen ja optimistinen sekä tämän on pidettävä Neuvostoliittoa pahan valtiona. Entäs sitten tämä:

"Trump on ravistellut terveellä tavalla omaa puoluettaan ja Yhdysvaltain poliittista järjestelmää."

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1457057899571

Trump on ravistellut yhtä terveellä tavalla omaa puoluettaan ja maansa poliittista järjestelmää kuin persut ovat edistäneet Suomessa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jep, jep.

Matti haluaa katsoa tältä tietokoneelta Erämaan lumo, sillä oltiin eilen hiihtämässä, kun se tuli. Minä saan tyhjentää astianpesukoneen ja varmaankin laittaa risottoa. Vaikuttaa siltä, että olis mun vuoro.

Heikki Patomäen uusimpaan blogimerkintään ei ole oikein lisäämistä. Patomäki vei jalat suustani.

http://patomaki.fi/2016/03/vasemmiston-tulevaisuudesta-ja-tulevaisuudestani-vasemmistoliitossa/

Sitä vain olen ihmetellyt enkä osannut oikein pukea sanoiksi blogissani, että Vasemmistoliiton puoluesihteeri Marko Varajärvi jäi kummalliseksi pettymykseksi. Häntä viime puoluekokouksessa äänestin.

Ensin seurasin innolla, mitä puoluesihteeri kirjoittaa facebookissa. Ajattelin, että kunhan nyt pääsee oksitosiinihurmiosta - kosi vaimoaan puoluekokousestradilla - kyllä se politiikkaa sieltä tulee. Ei tullut. Tuli valokuva pariskunnan yhteisen kodin postiluukusta ja sitten ilmoitus ensimmäisestä yhteisestä ihanasta aamiaisesta jossain patiolla ja niin edelleen ja niin edelleen.

En jaksanut jäädä seuraamaan, milloin puoluesihteeri siirtyy suloisesta henkilökohtaisesta politiikkaan. En tiedä, tuliko politiikkaa - ehkä ei, mutta ilmeisesti puolueen sisäpiirissä on ollut jokin patti:

"Työvaliokunta toivoi saavansa puoluesihteerin valinnan pois puoluekokoukselta, jotta nykyinen lukkiutunut tilanne puoluesihteerin ja puheenjohtajan välillä ei toistuisi. "